Supreme Administrative Court dismisses appeal due to lack of standing under Nature Conservation Act Article 61 Section 3.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the appellant's appeal against a lower court decision that had rejected the complaint on procedural grounds. The appellant argued that the National Park's cycling ban infringed upon his public right of way, claiming personal interest as a potential user of the area. The court held that the appellant lacked standing because the regulation did not affect his specific rights or interests, and the administrative court correctly found no basis to alter the final outcome.
Legislator headnote
AI generatedLuonnonsuojelulaki 61 § 3 momentti; Hallintolainkäyttölaki 7 §:n säännös: Valitusoikeus vaatii asian saattavan koskea valittajan oikeutta tai etua, eikä yleinen liikkumisoikeus riitä perusteluksi valitusoikeuden saamiselle.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asia
Kansallispuiston järjestyssääntöä koskeva valitus
Valittaja
A, Helsinki
Päätös, jota valitus koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.6.2017 nro 17/0166/1
Asian aikaisempi käsittely
Metsähallitus
on päätöksellään 23.2.2017 päättänyt hyväksyä Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssäännön. Järjestyssäännöllä on luonnonsuojelulain 18 §:n 2 momentin nojalla rajoitettu pyöräilyä kansallispuiston alueella.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n Metsähallituksen päätöksestä tekemän valituksen valitusoikeuden puuttumisen perusteella.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta koskevissa asioissa valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla. Muissa kuin korvausta sekä lain 31 §:n ja 48 §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojeluohjelman hyväksymistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus myös mainitunlaisella valtakunnallisella yhteisöllä ja maanomistajien etua valvovalla valtakunnallisella yhteisöllä.
Valittaja on perustellut valitusoikeuttaan sillä, että Metsähallitus on ilman luonnonsuojelulaissa yksilöityjä perusteita eli lainvastaisesti rajoittanut jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumista polkupyörällä kansallispuistossa. Valittaja on pitänyt itseään asiassa asianosaisena, koska Metsähallituksen päätös mahdollisesti rajoittaa myös hänen liikkumistaan. Valittaja on edelleen vedonnut siihen, että asianosaisuuskysymyksestä huolimatta valtion maa- ja vesiomaisuuden hallintotehtävää hoitavan Metsähallituksen päätös on oltava saatettavissa muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi hallintolainkäyttölain 7 §:ssä (891/2015) säädetyllä tavalla.
Luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeuden edellytyksenä on, että asia saattaa koskea valittajan oikeutta tai etua. Sillä perusteella, että valituksenalainen päätös voi mahdollisesti rajoittaa valittajan jokamiehenoikeuteen perustuvaa polkupyörällä tapahtuvaa liikkumista UKK-puiston alueella, päätös ei saata koskea valittajan oikeutta tai etua sillä tavoin, että hänellä olisi asiassa mainitun lainkohdan perusteella valitusoikeus. Valittajan valitusoikeutta asiassa ei voida myöskään perustaa hallintolainkäyttölain 7 §:n säännökseen. Valitus on siten jätettävä puuttuvan valitusoikeuden vuoksi tutkimatta.
(---)
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Luonnonsuojelulaki 61 § 3 momentti
Laki Metsähallituksesta 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Renne Pulkkinen, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle osoitettu valitus tutkitaan ja päätös Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssäännöstä kumotaan siltä osin, kuin siinä ilman luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja selvityksiä kielletään polkupyöräily.
Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun muassa seuraavaa:
Pyöräily on jokamiehenoikeus, jonka rajoittamisen pitää perustua lainsäädäntöön. Järjestyssääntöön sisältyvä rajoitus ei perustu luonnonsuojelulain edellyttämiin selvityksiin. Asianosaisuus perustuu siihen, että järjestyssääntö rajoittaa A:n liikkumista kansallispuistossa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
A on valituksessaan hallinto-oikeudelle katsonut, että hänellä on asiassa valitusoikeus, koska järjestyssääntö rajoittaa hänen jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumistaan kansallispuistossa. Asiakirjojen perusteella A ei harjoita alueella elinkeinoa eikä hänellä ole asiaan muutakaan liityntää, joka osoittaisi päätöksen koskevan hänen erityisiä etujaan. Järjestyssäännön hyväksyminen ei näin ollen saata koskea A:n oikeutta tai etua luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä A:lla ole siten valitusoikeutta asiassa.
Kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenevät perustelut ja siinä mainitut lainkohdat, hallinto-oikeuden on tullut jättää valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.