Supreme Administrative Court dismissed appeal against waste law enforcement order to stop business operations due to waste accumulation risk.

Asia

Jätelain mukaista hallintopakkoa koskeva asia

Valittaja

A

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.2.2016 nro 16/0063/1

Asian taustaa ja aikaisempi käsittely

Alavieskan tekninen lautakunta

on 20.5.2014 määrännyt A:n 30.9.2014 mennessä poistamaan jätteet kiinteistöltä Paja RN:o 21:140 sekä laatimaan työstä suunnitelman. Jätteet on toimitettava paikkaan, jossa niiden käsittely ja hävittäminen on sallittua. Ellei hyväksyttävää jätteiden poistamissuunnitelmaa jätteenkäsittelysopimuksineen ole esitetty eikä jätteiden poistamista ole aloitettu 27.6.2014 mennessä, lautakunta ryhtyy toimenpiteisiin kaiken kiinteistöllä olevan toiminnan keskeyttämiseksi siihen saakka, kunnes kiinteistö on kokonaisuudessaan siistitty.

A ei ollut lautakunnan puheenjohtajan ja yhdyskuntainsinöörin 22.8.2014 suorittamassa katselmuksessa tekemien havaintojen perusteella ryhtynyt lautakunnan määräämiin toimenpiteisiin kiinteistön puhdistamiseksi jätteistä. Lautakunta on 22.10.2014 pitämässään kokouksessa todennut, että A on 15.9. ja 12.10.2014 poistanut kiinteistöltä jätegyprocia yhteensä noin 100 tonnia.

Alavieskan tekninen lautakunta

on 19.11.2014 (§ 59) päättänyt keskeyttää A:n harjoittaman rakennusliiketoiminnan kiinteistöllä Paja RN:o 21:140 välittömästi päätöksen saatua lainvoiman. Toimintaa voidaan jatkaa, kun kaikki jätteet on poistettu kiinteistöltä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen teknisen lautakunnan päätöksestä sekä A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut valituksen hylkäämistä tältä osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelain 1 §:n mukaan tämän lain tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle sekä vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto ja ehkäistä roskaantumista.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitetaan jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Pykälän 2 momentin mukaan aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja:

1) aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus;

2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti;

3) aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana; sekä

4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Lain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan jätteen haltijalla jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on.

Lain 12 §:n 2 momentin mukaan jätteen haltijan on oltava selvillä jätteen alkuperästä, määrästä, lajista, laadusta ja muista jätehuollon järjestämiselle merkityksellisistä jätteen ominaisuuksista sekä jätteen ja jätehuollon ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja tarvittaessa annettava näitä koskevat tiedot muille jätehuollon toimijoille.

Lain 28 §:n 2 momentin mukaan kiinteistön haltijan on järjestettävä jätehuolto, jos jätteen haltija ei huolehdi velvollisuudestaan tai tätä ei tavoiteta ja jos kiinteistön haltija on sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä tai jätteen tuomisen kiinteistölle.

Lain 72 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (

roskaamiskielto

).

Lain 73 §:n mukaan roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja muutoinkin siivottava roskaantunut alue.

Lain 75 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä siivoamisvelvollisen täyttämään velvollisuutensa.

Lain 126 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi:

1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä taikka jätteensiirtoasetusta, jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;

2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta aiheutunut haitta;

3) määrätä jätettä tai tuotetta koskevista väliaikaisista toimista, kuten jätteen tai tuotteen asianmukaisesta varastoinnista tai säilyttämisestä, jätekuorman purkamisen kieltämisestä, jätteen palauttamisesta alkuperäiseen paikkaan tai muista vastaavista toimista, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa.

Lain 129 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomaisen tai ympäristöministeriön on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.

Pykälän 3 momentin mukaan jollei tästä laista muuta johdu, uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Uhkasakkolain 6 §:n 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Jos uhkasakko kohdistetaan useisiin asianosaisiin, kullekin on asetettava eri uhkasakko.

Pykälän 2 momentin mukaan jos päävelvoite koskee yhteisöä tai säätiötä, uhkasakko kohdistetaan joko yhteisöön tai säätiöön taikka sen päätösvaltaa käyttävän toimielimen jäseniin tai toimitusjohtajaan tai vastaavassa asemassa olevaan muuhun henkilöön.

Lain 14 §:n 2 momentin mukaan keskeyttämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi uhalla, että työnteko tai muu toiminta keskeytetään taikka laitteen tai muun esineen käyttö estetään.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Lautakunnan 20.5.2014 tekemästä päätöksestä käy uhkasakkolain 6 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla selkeästi ilmi, mihin A on velvoitettu ja mihin mennessä asetettua päävelvoitetta on noudatettava. Näin ollen päätös ei ole virheellinen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, ettei velvoitteen asettamispäätöstä ole riittävästi yksilöity.

Tämän jälkeen asiassa on kysymys siitä, onko lautakunta voinut kohdistaa kiinteistön siivoamisvelvoitteen A:han ja onko velvoitteen tehosteeksi voitu asettaa uhka kiinteistöllä tapahtuvan liiketoiminnan keskeyttämisestä siihen saakka, kunnes kaikki jätteet on poistettu kiinteistöltä, ja onko uhka voitu valituksenalaisella päätöksellä määrätä pantavaksi täytäntöön.

Syytä lautakunnan päätöksen kumoamiseen ei ole.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen hallinto-oikeus hylkää oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Jätelaki 2 § 1 momentti ja 20 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala ja Marja-Riitta Tuisku. Esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Alavieskan kunta on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lautakunta on kohdistanut velvoitteen väärään tahoon. Velvoite olisi tullut kohdistaa RTP-Tuotanto Oy:öön, joka on teollisen liiketoiminnan harjoittaja kiinteistöllä. A on yhtiön toimitusjohtaja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tuotantoa harjoittavan oikeushenkilön vastuun kannalta. A omistaa kiinteistön Paja RN:o 21:140, mutta ei henkilökohtaisesti harjoita kiinteistöllä minkäänlaista liiketoimintaa. A on virheellisesti tulkittu kiinteistöllä sijaitsevan jätteen haltijaksi. Jätteen haltija on ensisijaisesti yhtiö jätteen tuottajana. A:han kohdistuva vaatimus liiketoiminnan lopettamiseksi kiinteistöllä on epäselvä, koska A ei ole se taho, joka on harjoittanut kiinteistöllä elementtien valmistusta.

Jätteen käsitettä on tulkittu virheellisesti. Kiinteistöllä oleva kipsilevy ei ole jätelain tarkoittamaa jätettä vaan sivutuotetta, joka palautetaan sellaisenaan takaisin tehtaalle tuotantoprosessiin. Vuonna 2014 RTP-Tuotanto Oy on palauttanut kipsilevyä Gyprocin tehtaalle Kirkkonummelle kolme kertaa yhteensä noin 97 tonnia. Vuonna 2015 palautuksia on tehty viisi kertaa yhteensä noin 172 tonnia.

Kiinteistöllä on puhtaiden kipsilevyjen ohella sellaista kipsiä, johon on sekoittunut puumurskaa. Tämäkään ei ole jätettä vaan sivutuotetta. Puumurska voidaan jätelain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavanomaisella teollisella käytännöllä erottaa kipsilevystä. Kiinteistöllä oleva puutavara on myös sivutuotetta, koska se on polttokelpoista ja sillä on myös markkinat. Yhtiö on käyttänyt puutavaraa oman hallin lämmittämiseen ja loput voidaan murskata lämpölaitosten polttoaineeksi. Kaikki vanhat tärpättipohjaista liuotinta sisältävät tynnyrit on säilötty sisätiloihin betonilattialle. Nykyisessä toiminnassa tällaista jätettä ei synny.

Yhtiö on kiinteistöllä järjestänyt jätehuollon jätelain tarkoittamalla tavalla riippumatta siitä, onko sillä mitään sopimusta jätehuollosta jonkin ulkopuolisen yrityksen kanssa.

Alavieskan tekninen lautakunta

on antanut lausunnon, jossa se on esittänyt, että valitus hylätään.

A

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Riippumatta kiinteistöllä Paja RN:o 21:140 olevien jätteiden laadusta tai siitä, onko kiinteistöllä mahdollisesti myös sivutuotteita, on kiinteistöllä asiassa esitetyn selvityksen, kuten asiakirjoissa olevien valokuvien ja tarkastusmuistioiden, mukaan ollut keskeyttämisuhkaa täytäntöön pantaessa edelleen uhkaa asetettaessa määritelty jätelain 72 §:n määrittelemä roskaamiskiellon vastainen tila. Näin ollen tekninen lautakunta on voinut panna keskeyttämisuhan täytäntöön. Täytäntöönpano on voitu kohdistaa A:han, joka on harjoittanut kiinteistöllä toimintaa yhtiöiden nimissä.

Kun muuten otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.