Supreme Administrative Court dismisses appeals against a ski trail plan amendment, upholding the Technical Committee's decision.

Asia

Moottorikelkkailureitin reittisuunnitelman hyväksymistä koskeva valitus

Valittajat

1. A ja B

2. C, D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M

Päätös, jota valitukset koskevat

Itä-Suomen hallinto-oikeus 2.10.2015 nro 15/0273/3

Asian aikaisempi käsittely

Tuusniemen ympäristölautakunta

oli 14.6.2011 (28 §) hyväksynyt moottorikelkkareittisuunnitelman välille Soittu - Juojärvi - Heinäveden raja ja reitinpitäjäksi Tuusniemen kunnan.

Ympäristölautakunnan päätöksestä oli tehty seitsemän oikaisuvaatimusta. Tuusniemen kunnan ympäristölautakunta oli lakkautettu 1.1.2013 alkaen. Ympäristölautakunnan viranomaistehtävät olivat siirtyneet tekniselle lautakunnalle.

Tuusniemen tekninen lautakunta

on 19.12.2013 (§ 92 - 98) osin hylännyt Tuusniemen ympäristölautakunnan moottorikelkkareittisuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset ja osin muuttanut reitin sijaintia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen eräiden asiakumppaneiden osalta sekä siltä osin kuin valituksen perusteena on käytetty päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauden loukkaamiseen liittyviä seikkoja. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt Tuusniemen teknisen lautakunnan päätöksestä tehdyt valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

(---)

Maastoliikennelaissa ei ole säännöksiä muutoksenhausta moottorikelkkarei­tin reittisuunnitelman hyväksymispäätökseen, joten muutoksenhakuun so­velletaan kuntalain säännöksiä.

Valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan voimassa olleen kuntalain 90 §:n (1375/2007) 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen. Pykälän 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Valituksenalaisen päätöksen tekemisen aikaan voimassa olleen kuntalain 92 §:n (365/1995) 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta kunnallisvalituksin vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Mikäli päätös on oikaisuvaatimuksen johdosta muuttunut, saa päätökseen hakea muutosta kunnallisvalituksin myös se, jolla on 1 tai 2 momentin nojalla oikeus tehdä kunnallisvalitus.

(---)

A:n ja hänen asiakumppaniensa valitusperusteet, jotka liittyvät päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauteen

A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole esittäneet päätöksen tiedoksiantamiseen, valitusosoitukseen ja elinkeinovapauden loukkaamiseen liittyviä valitusperusteitaan edellä selostetun kuntalain 90 §:n 3 momentissa säädetyssä määräajassa. Hallinto-oikeus jättää valituksen näillä perusteilla tehtynä tutkimatta.

Metsäyhtymä

Asiakirjoista ilmenee, että nimellä Metsäyhtymä E ja G, I, J, K ja L ja M on tehty oikaisuvaatimus siten, että oikeusvaatimuksen tekijäksi on ilmoitettu metsäyhtymä itse sekä erikseen tietyt metsäyhtymään kuuluvat henkilöt. Hallinto-oikeus toteaa, että metsäyhtymä ei ole sellainen oikeushenkilö, jolla olisi itsenäinen valitusoikeus. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että kaikkia metsäyhtymään kuuluvia henkilöitä olisi erikseen selvitetty kunnassa. Tämän vuoksi ja kun kaikki hallinto-oikeudessa metsäyhtymään kuuluvaksi ilmoitetut valittajat omistavat osuuden Tuusniemellä sijaitsevista kiinteistöistä, hallinto-oikeus on tutkinut metsäyhtymän valituksen kaikkien metsäyhtymään kuuluvaksi ilmoitettujen henkilöiden tekemänä.

Valitukset

Sovellettavat säännökset

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Maastoliikennelain 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta.

Maastoliikennelain 15 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Säännöksen 2 momentin mukaan reittisuunnitelmassa on osoitettava reitin kulku ja reittiin kuuluvat levähdys- ja huoltoalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden kautta reitti tulisi kulkemaan.

Maastoliikennelain 17 §:n mukaan reitin pitäjän on haettava reittitoimitusta Maanmittauslaitokselta vuoden kuluessa siitä, kun reittisuunnitelma on hyväksytty ja päätös on saanut lainvoiman. Pykälän 2 momentin mukaan moottorikelkkailureitin perustamiseksi pidettävässä reittitoimituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain (606/73) 5-8 §:ssä säädetään ulkoilureittitoimituksen hakemisesta, kustannuksista, toimitusmiehistä, toimituksen kulusta sekä korvauksista, jollei tämän lainsäännöksistä muuta johdu. Pykälän 3 momentin mukaan muusta menettelystä reittitoimituksessa, muutoksenhausta toimituksessa annettuun päätökseen tai suoritettuun toimenpiteeseen sekä kiinteistörekisteriin merkitsemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä näistä seikoista säädetään yksityisistä teistä annetun lain (358/62) säännöksissä tietoimituksesta, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Maastoliikennelain 19 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen mukaan reitin pitäjällä on oikeus poistaa reitiltä ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita vähäisiä luonnonesteitä.

Maastoliikenneasetuksen 8 §:n mukaan reittisuunnitelmasta on ennen sen hyväksymistä pyydettävä tarpeelliset lausunnot ja varattava niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 ja 3 §:ssä säädetään.

Maastoliikenneasetuksen 2 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on pyydettävä esityksestä asianomaisen kunnan lausunto, jollei kysymyksessä ole kunnan oma esitys. Asianomaiselle maan omistajalle tai haltijalle, asianomaiselle paliskunnalle ja valvontaviranomaisille sekä muille, joita asia koskee, on varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä.

Maastoliikenneasetuksen 3 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai, jos kunta on esityksen tekijänä, kunnan on tiedotettava esityksestä kuuluttamalla vähintään 14 päivän ajan kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/25) säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettava riittävän ajoissa vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Esitystä koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan.

(---)

A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Omaisuuden suoja

Maastoliikennelain vastaisuus

Suunnitelmat ja päätöksen perusteena olevat tiedot

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Reitin tarpeellisuus, haitat ja liikenneturvallisuuteen liittyvät seikat

A ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet valitustaan sillä, että kysymyksessä olevan moottorikelkkareitin rakentamiselle ei ole maastoliikennelain mukaista tarvetta. Reitin rakentamista eivät tue mitkään pitävät tutkimustulokset niin, että reitti voitaisiin perustaa vastoin maanomistajien tahtoa. Yleisemminkin moottorikelkkareitit tuovat moottorikelkkailua alueille, jossa sitä ei aikaisemmin ole ollut. Näin reittien teko lisää maastoliikennettä ja samalla sen haittoja, vaikka maastoliikennelain tarkoitus on vähentää maastoliikenteestä aiheutuvia haittoja. Pitkällä tähtäyksellä reitti lisää päästöjä luontoon, koska reittien rakentaminen lisää moottorikelkkailua. Valituksenalaisen päätöksen tarkoittama reitti on sijoitettu osittain jäälle, vaikka yli puolet moottorikelkkaonnettomuuksista tapahtuu vesialueilla. Reitin myötä syntyy kelkkareittien ja muiden teiden risteyksiä. Näin ollen reitti on liikenneturvallisuuden ja yleisen edun vastainen.

Tuusniemen tekninen lautakunta on lausunnossaan tuonut muun muassa esiin, että moottorikelkkareittejä tarvitaan mahdollistamaan paikoin melko hajanaisten sopimuksiin perustuvien kelkkaurastojen sekä laittoman kelkkailun saaminen ylläpidetylle ja viralliselle kelkkareitille. Hoidetuilla reiteillä ajo-olosuhteet paranevat, jolloin kelkkojen hyötysuhde paranee ja päästöjen määrä vähenee. Kelkkailun lisääntymisen haittoja tasaavat uusien kelkkojen päästövaatimusten tiukentuminen. Virallistetut reitit ovat oleellisesti turvallisempia kuin kelkkailu epävirallisilla urilla. Reitin suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota moottorikelkkareitin sekä muiden ulkoilureittien ja teiden risteysten turvallisuuteen. Teillä risteyksistä varoitetaan liikennemerkein.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Reittipohjan leveys ja ominaisuudet

Tekninen lautakunta on viitannut reitin ominaisuuksien osalta muun muassa valituksessa mainittujen ohjeiden jälkeen julkaistuun ympäristöministeriön raporttiin 3/2009 Moottorikelkkaväylien tavoiteverkko.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Lunastuslain vastaisuus

A ja hänen asiakumppaninsa ovat viitanneet lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännökseen, jonka mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Valituksen mukaan lunastuksen tarkoitus voidaan saavuttaa muutenkin, koska moottorikelkkareitit voidaan perustaa myös sopimuksin. Reiteistä maanomistajille aiheutuva haitta on huomattavasti suurempi kuin niistä yhteiskunnalle saatava hyöty, koska reittialueen alle jäävän metsätalouden tuotto on tyypillisesti noin 300 euroa vuodessa kilometriä kohden ja koska reiteistä aiheutuu maanomistajien taloudellisen menetyksen vuoksi vielä muita suoria tai välillisiä haittoja.

Maastoliikennelain nojalla perustetun reitin osalta maapohjan omistusoikeus ei siirry pois kiinteistön omistajalta. Moottorikelkkailureitin pitäjälle siirtyy yleinen oikeus käyttää lain 13 §:n 1 momentin mukaisesti merkitsemällä erotettua maapohjaa moottorikelkkailuun maastoliikennelaissa säädetyin tavoin. Moottorikelkkareitin hyväksymisessä ei ole kysymys pakkolunastuksesta, joten valitustakaan ei voi perustaa lunastuslain vastaisuuteen.

Yhteenveto

Valituksenalainen päätös ei ole valituksessa esitetyin tavoin syntynyt miltään osin virheellisessä järjestyksessä tai ole muutenkaan lainvastainen. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on näin ollen hylättävä.

C:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Kuuleminen

C:n ja hänen asiakumppaniensa mukaan heille ei ollut ennen ympäristölautakunnan päätöksen tekemistä varattu hallintolaissa säädetyssä järjestyksessä tilaisuutta tulla kuulluksi viimeisimmästä reittiehdotuksesta.

Teknisen lautakunnan lausunnon mukaan maanomistajien kanssa on oltu yhteydessä kirjeitse, puhelimitse ja sähköpostitse. Maanomistajille on lähetetty tiedote sekä kartta suunnitellusta linjauksesta. Viimeisin kuuleminen on lähetetty syksyllä 2013, mihin metsäyhtymä on vastannut kirjeellä.

Hallinto-oikeus toteaa, että moottorikelkkareitin hyväksymistä koskevassa asiassa on kysymys kunnallisasiasta, johon kuulemisen osalta sovelletaan maastoliikenneasetuksen 8 §:stä ilmenevää menettelyä. Moottorikelkkareittisuunnitelman nähtävillä olosta on ennen ympäristölautakunnan päätöksen tekemistä ilmoitettu Tuusniemen kunnan ilmoitustaululla 29.12.2010 - 30.1.2011 olleella kuulutuksella. Kuulutus on julkaistu myös Koillis-Savo -lehdessä 29.12.2010. Maanomistajille on erikseen varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Menettely on ollut maastoliikenneasetuksen 8 §:n mukainen. Arvioitaessa kuulemismenettelyä kokonaisuutena metsäyhtymän osakkaat ovat voineet lausua käsityksensä reittiesityksestä. Asiassa ei ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

Maanomistajalle ja hänen harjoittamalleen metsätaloudelle aiheutuvat haitat

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Maanomistajien tasavertainen kohtelu ja vaihtoehtoinen reitti

C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan tuoneet esiin, että moottorikelkkareitti olisi sijoitettavissa Luostaritien varteen, jonne se valituksessa tarkemmin esitetyillä perusteilla valittajien käsityksen mukaan myös soveltuisi paremmin. Reitin osoittaminen osin muualle kuin Luostaritien varteen on maanomistajien tasa-arvoisen kohtelun vastaista, koska nyt reitti kiertää yhden maanomistajan maat, mutta kulkee valittajan maiden läpi. Teknisen lautakunnan oikaisuvaatimukseen antaman päätöksen perustelut ovat tähän perusteeseen liittyen ontuvia. Lautakunta on perustellut reitin sijoittumista maastoon kelkkojen valojen tieliikenteelle aiheuttamalla häiriöllä, vaikka häiriö jää olemaan siltä osin kuin reitti kulkee Luostaritien vieressä. ELY-keskuksen vastustavaa kantaa ei ole osoitettu. Sitä, että Luostaritien varressa kulkeva vesijohto jäätyisi, ei ole selvitetty kuten ei myöskään, miksi vesijohdon eristäminen ei olisi mahdollista.

Tekninen lautakunnan lausunnon mukaan kelkkareittiä ei muun muassa ole sijoitettu kokonaan Luostaritien varteen sen vuoksi, että reitti on pyritty sijoittamaan korkeintaan 150 metrin päähän vakituisista asunnoista.

Yleisen kulkuyhteyden tai virkistyskäytön tarve

C:n ja hänen asiakumppaniensa mukaan reitti ei ole tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön vuoksi. Joka tapauksessa reitti aiheuttaa maanomistajille huomattavaa haittaa.

Yhteenveto

Valituksenalainen päätös ei ole valituksessa esitetyin tavoin syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai muutenkaan lainvastainen. C:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on näin ollen hylättävä.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B

ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että Tuusniemen kunnan moottorikelkkareitin hyväksymispäätös kumotaan, tai toissijaisesti, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi tai moottorikelkkailureittisuunnitelma palautetaan ympäristöviranomaiselle uudelleen valmisteltavaksi.

2. C, D, E, F, G, H, I, J, K, L ja M

ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Tuusniemen teknisen lautakunnan päätökset kumotaan ja Tuusniemen kunta velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tuusniemen kunnan ympäristölautakunnan tekemä päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätös on lainvastainen ja loukkaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta.

Asiassa on tapahtunut kuulemisvirhe. On riidatonta, että metsäyhtymän jäseniä ei kuultu viimeisimmän reittiehdotuksen johdosta.

Asianosaisten kuulemista ei ole suoritettu hallintolain tai maastoliikenneasetuksen edellyttämällä tavalla. Ennen kuin hallintomenettelyssä päätetään asianosaisten edusta, oikeudesta ja velvollisuudesta, tälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Maastoliikenneasetuksenkin mukaan maan omistajalle on varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä. Metsäyhtymältä on pyydetty kantaa yhden kerran suunnitelmaan, mutta ei viimeisimmästä reittiehdotuksesta. Viimeisimpään reittiehdotukseen on tullut muutoksia juuri metsäyhtymän maihin liittyen. Metsäyhtymä on pyrkinyt saamaan tietoa ja ollut itse aktiivinen asiassa. Asiassa on annettava painoarvoa sille, että hallinto-oikeudessa annetun selvityksen mukaan asiaan liittyviä tietoja ei ole annettu metsäyhtymälle automaattisesti eikä usein pyynnöistä huolimatta. Metsäyhtymään kuuluvia henkilöitä ei ole edes erikseen selvitetty kunnassa.

Kokonaisuutena arvioiden metsäyhtymän jäsenet eivät ole voineet vaikuttaa asian käsittelyyn käsittelyn alkuvaiheessa eivätkä kertoa mielipidettään asian käsittelyn loppuvaiheessa. Metsäyhtymän jäseniä ei kuultu asianmukaisesti viimeisimmän reittiehdotuksen johdosta.

Valittajat ovat hallinto-oikeudessa kuvanneet haittoja ja vaikutuksia, joita reitin perustamisella heidän maalleen on. Kiinteistöille aiheutuu huomattavaa haittaa ja vaikutukset ovat tavanomaisista poikkeavia. Valittajien kiinteistöillä ei ole ollut luvatonta kelkkailua. Reitti on suunniteltu siten, että valittajien tilakokonaisuus halkaistaan kahtia. Valittajien elinkeinonharjoittamista vaikeutetaan kohtuuttomissa määrin elinkeinonvapautta loukkaavasti ja kiinteistöille aiheutuu tavanomaisesta poikkeavia ja suhteettomia haittoja ja vaikutuksia.

Metsätalouden harjoittaminen vaikeutuu määräämättömäksi ajaksi, koska moottorikelkkailureitti perustetaan kiinteistön rasitteeksi toistaiseksi voimassa olevana. Reitin perustamisesta maksettava korvaus ei kompensoi maanomistajalle aiheutuvia menetyksiä kuten metsätaloudesta aiheutuvien tulojen, tienhoitomaksujen nousua tai kiinteistön arvon laskua, varsinkaan kun elinkeinotoiminta muutoinkin hankaloituu suuressa määrin.

Perustettu reitti loukkaa maanomistajan perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta käyttää omistusoikeutensa nojalla maata haluamallaan tavalla. Metsätalousmaan omistajille ja metsätaloudelle aiheutuu kokonaisuudessaan huomattavaa haittaa ja taloudellista vahinkoa. Huomattavaa haittaa aiheutuu myös yksityiselle edulle, koska kiinteistöä ei voida käyttää enää samalla tavalla metsästykseen tai virkistäytymiseen. Maastoliikennelain esitöissä mainitaan, että reitin perustamisesta ei saa aiheutua yksityiselle edulle huomattavaa haittaa, koska moottorikelkkareitit palvelevat lähinnä vapaa-ajankäyttöä (HE 163/1995 vp). Päätös on siten maastoliikennelain 16 §:n 2 momentin vastainen.

Viranomainen on käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Ei ole selvitetty, että luvatonta kelkkailua on alueella ollut tai että olisi tarvetta virkistyskäytön kannalta yhdistää kelkkauria. Arvioitaessa viranomaisen harkintavallan rajoja on myös otettava huomioon valittajan hallinto-oikeudessa esittämät seikat liittyen vaihtoehtoiseen kelkkareittiin ja maanomistajien tasavertaiseen kohteluun.

Moottorikelkkareitin sijoittamisen perustelu kunnan kaavailemalla tavalla tukee myös reitin sijoittamista maanomistajan ehdottamaan kohtaan, esimerkiksi siltä osin, että reitin sijoittelussa pyritään huomioimaan maanomistajien edut ja olemassa oleva infrastruktuuri. Oikeuskäytännön nojalla moottorikelkkailureitti on sijoitettava sinne, missä se aiheuttaa vähiten merkityksellistä haittaa kiinteistölle (KHO 2008:17).

Reittiehdotusta ei ole tehty niitä tavoitteita ja periaatteita silmälläpitäen, joita päätöksentekijä on itselleen ilmoittanut asettaneensa. Esimerkiksi päätöksentekijä on ilmoittanut, että "Reittilinjauksen suunnittelussa on pyritty hyödyntämään pääasiassa rajalinjoja" (päätös 14.6.2011, s.2). Kuitenkin valittajien tilakokonaisuus halkaistaan. Lisäksi Tuusniemen kunnan tekninen lautakunta on reittihakemuksen vuoksi antamassaan lausunnossa 10.2.2011 § 12, todennut, että maanomistajien kanssa tulee neuvotella reitin sijainnista ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon heidän ehdotuksensa. Tätäkään ei ole tehty.

Päätös asettaa maanomistajat eriarvoiseen asemaan, sillä toisen maanomistajan osalta reitti on suunniteltu kulkemaan Luostarintien varressa kiertäen maanomistajan maat, mutta valittajan osalta ehdotusta ei ole hyväksytty, vaan reitti kulkee juuri valittajan maiden läpi.

Toisen omistajan osalta reittisuunnitelmassa reitti kulkee vain pienen matkan kiinteistön rajaa pitkin reitin kiertäessä pääsääntöisesti kyseisen omistajan maat kokonaan. Päätös ei kohtele maanomistajia tasavertaisesti.

Moottorikelkkailureitin perustamiselle ei ole perusteltua tarvetta yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön vuoksi. Kyseisellä alueella on hyvä liikenneverkosto, joten tarvetta virkistyskäytölle on arvioitava erikseen. Asiassa ei ole selvitetty, että alueella olisi luvatonta kelkkailua. Ainakaan valittajien maiden alueella tai läheisyydessä luvatonta kelkkailua ei ole esiintynyt. Alueella ei ole juurikaan asutusta. Viranomaisen harkintavalta on ylitetty. Kelkkailuharrastuksen suosio on laskenut eikä päätös ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Vaikka virkistyskäytölle katsottaisiin olevan tarve, aiheuttaa moottorikelkkailureitti esitetyn sijainnin mukaisena maanomistajille huomattavaa haittaa.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä ja olisi kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Viranomainen on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Tuusniemen tekninen lautakunta

on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että kunnan moottorikelkkailureitin hyväksymispäätös ja hallinto-oikeuden päätös tulee pitää voimassa. Moottorikelkkailureittisuunnitelmaa ei ole tarpeen palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Kuntaa ei tule velvoittaa maksamaan valittajien oikeudenkäyntikuluja.

A ja B

ovat antaneet vastineen johdosta vastaselityksen.

C ja hänen asiakumppaninsa

ovat antaneet vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. C:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Maastoliikennelain 3 luvussa säädetään moottorikelkkailureiteistä. Maastoliikennelain 13 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä (

moottorikelkkailureitti

) lumipeitteen aikaan.

Maastoliikennelain 14 §:n 1 momentin mukaan reitin pitäjänä voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio tai yhteisö taikka elinkeinonharjoittaja. Pykälän 2 momentin mukaan reitin pitäjän hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta.

Lain 15 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Maastoliikennelain lain 16 §:n 1 momentin mukaan moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Pykälän 3 momentin mukaan moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelain 17 §:n 2 momentin mukaan moottorikelkkailureitin perustamiseksi pidettävässä reittitoimituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain (606/73) 5 - 8 §:ssä säädetään ulkoilureittitoimituksen hakemisesta, kustannuksista, toimitusmiehistä, toimituksen kulusta sekä korvauksista, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Maastoliikennelain 22 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa luvan tilapäisesti tai vähäisiltä osin siirtää reitin kulkua maastossa, jos maanomistaja tai haltija siihen suostuu.

Ulkoilulain 7 §:n 1 momentin mukaan ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä ulkoilureittisuunnitelman perusteella ja tarvittaessa kunnan osoituksen mukaan alueen rajat, laadittava alueesta kartta ja selitelmä sekä merkittävä niiltä osin, kuin harkitaan tarpeelliseksi, ulkoilureitin kulku ja rajat maastoon.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Tuusniemen ympäristölautakunta on 14.6.2011 (28 §) hyväksynyt moottorikelkkareittisuunnitelman välille Soittu - Juojärvi - Heinäveden raja ja reitinpitäjäksi Tuusniemen kunnan. Reittisuunnitelmassa todetaan reitin perustamismenettelyn osalta reittitoimitusta koskevassa kohdassa 4.3, että reittitoimituksessa reitin talviaikainen käyttöoikeus siirtyy reitin pitäjälle (kunnalle).

Tuusniemen tekninen lautakunta on 19.12.2013 (§ 92) oikaisuvaatimuksen johdosta päättänyt, että reitille voidaan tehdä vähäinen muutos A:n ja hänen asiakumppaninsa omistaman kiinteistön kohdalla, koska maanomistajat eivät hyväksy reittiä tilan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Reitti siirretään kulkemaan tilan rajoja pitkin siten, että reitti kiertää kolmion muotoisen tilan rajoja pitkin aluksi lounaaseen ja sitten kaakkoon.

Tuusniemen tekninen lautakunta on 19.12.2013 (§ 98) Metsäyhtymän E ja G, I, J, K, L ja M oikaisuvaatimuksen johdosta päättänyt, että suunnitelman mukaista reittiä ei tule muuttaa tältä osin.

Maastoliikennelain 3 luvussa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastosta merkitsemällä erotetulla reitillä eli moottorikelkkailureitillä. Tämä reittisuunnitelman perusteella perustettava oikeus on rasitteenluontoinen oikeus, jonka saajaksi reittitoimituksessa merkitään reitin pitäjä. Tämä toimituksessa tehtävä merkintä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että käyttöoikeus kuuluisi vain reitinpitäjälle, vaan se on maastoliikennelaissa säädetyllä tavoin yleinen. Tuusniemen ympäristölautakunnan 14.6.2011 hyväksymä reittisuunnitelma ei siten ole lainvastainen sillä perusteella, mitä siinä on reitin perustamismenettelystä ja reittitoimituksesta todettu.

Maastoliikennelain 16 §:n 3 momentin mukaan edellytyksenä moottorikelkkailureitin perustamiselle riippumatta maa-alueen tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumuksesta on muun ohella, että reitistä ei aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle huomattavaa haittaa. Laissa ei kuitenkaan nimenomaisesti säädetä tarkemmin siitä, miten reitti tai sen osa on kiinteistön alueella sijoitettava tai miten erilaisia reittivaihtoehtoja on arvioitava.

Vastaavasti kuin ulkoilureitin osalta on oikeuskäytännössä katsottu (esimerkiksi KHO 2008:17) on myös moottorikelkkailureitin osalta otettava huomioon Suomen perustuslain 15 §:n säännös omaisuudensuojasta, suhteellisuusperiaate sekä yleiset haitan vähentämistä tarkoittavat lunastus- ja rasiteoikeudelliset periaatteet. Näin ollen myöskään moottorikelkkailureitin perustaminen ei saa aiheuttaa rasitettavalle kiinteistölle suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä. Reitti tai sen osa on siten sijoitettava kiinteistölle reitin perustamistarkoitus, reittikokonaisuus ja reitille asetettavat vaatimukset huomioon ottaen sellaiseen kohtaan, jossa merkityksellistä haittaa tai vahinkoa kiinteistölle aiheutuu vähiten.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, C:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Tuire Taina.