Supreme Administrative Court dismisses request to annul mining permit due to lack of procedural error affecting the decision.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicants' request to annul the mining permit granted to Destia Oy for extracting limestone. The applicants argued the permit violated administrative law and environmental regulations, citing a lack of required ecological assessment and failure to invite them to an inspection. The court found no procedural error that could have substantially influenced the decision, as the environmental agency had conducted site visits and the permit complied with relevant statutes.
Legislator headnote
AI generatedHallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti; päätöstä voidaan purkaa vain, jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, eikä hakemuksen hyväksyminen vaadi erityisen painavia syitä.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asia
Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus
Hakija
Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry
Päätös, jota hakemus koskee
Nousiaisten ympäristölautakunnan 20.8.2009 (§ 70) tekemä ja 27.8.2009 antama päätös
Nousiaisten ympäristölautakunta
on kysymyksessä olevalla päätöksellään myöntänyt Destia Oy:lle maa-aineslain mukaisen ottamisluvan kalliokiviaineksen (200 000 km
) ottamiseen 8,15 hehtaarin suuruiselta ottamisalueelta Nousiaisten kunnan Vuorenpään kylässä sijaitsevalta tilalta Nurmela II RN:o 1:17 (538-453-1-17) päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin. Lupa on voimassa 10 vuotta. Päätöksen lupamääräyksessä 11 on muun ohella määrätty, että ottamisalueen rajauksessa on varmistuttava, että ottamisalue ei ulotu vieressä olevaan muinaisrantaan asti.
Ympäristölautakunta on päätöksessään katsonut, että maa-ainesten ottaminen kyseisellä alueella ei aiheuta maa-aineslaissa tai vesilaissa tarkoitettua haittaa. Maa-ainesluvan hakija on esittänyt ottamissuunnitelman eikä ottaminen tai sen järjestely, ottaen huomioon lupamääräysten vaikutus, ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa.
Päätöksestä ilmenee, että Lounais-Suomen ympäristökeskus on tehnyt maastokäynnin ottamisalueella 11.2.2009 ja täydentänyt aikaisempaa lausuntoaan muun ohella seuraavasti: "Inkkiönkallion kaakkoispuolella kasvaa harvakseltaan runkomaisia tammia ja joitakin lehmuksia. Kasvillisuustyyppi tammea kasvavalla alueella vaihtelee kuivan lehdon ja mustikkatyypin tuoreen kankaan välillä. Pitkänomainen ja rinteen suuntainen tammea kasvava kuvio tulee osin kallioaineksen ottoalueelle. Kohde ei täytä luonnonsuojelulain 29 §:n mukaista luontotyypin jalopuumetsikön määritelmää. Lakiosan eteläreunalle suunnitellun ottoalueen rajalla on muinaisranta. Suunniteltu ottamisalue sijaitsee Inkkiönkallion reunassa eikä sieltä avaudu erityistä maisemanäkymää ympäröivään maastoon. Ympäristökeskus on lisäksi todennut, ottaminen ei ulotu kallion lakialueelle."
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakso ry ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry
ovat korkeimmalle hallinto-oikeudelle 17.6.2015 saapuneessa kirjoituksessaan pyytäneet, että Nousiaisten ympäristölautakunnan 20.8.2009 (§ 70) tekemä päätös puretaan.
Vaatimuksensa tueksi yhdistykset ovat esittäneet, että kysymyksessä olevalla maa-ainesluvalla on tarkoitus louhia Inkkiönkallion laki. Maa-aineslupa on myönnetty hallintolain ja maa-aineslain vastaisesti. Laissa edellytettyä luontoselvitystä ei ole tehty eikä lupa-asiassa muistutuksen tehneitä Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:tä ja Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:tä kutsuttu ympäristölautakunnan 15.6.2009 pitämään katselmukseen, vaikka yhdistykset olivat etukäteen sähköpostitse ilmoittaneet halukkuutensa siihen osallistua. Tehdystä päätöksestä on annettu virheellistä tietoa, eivätkä yhdistykset aikanaan tehneet päätöksestä valitusta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.
Perustelut
Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:
1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai
3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.
Saman pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.
Hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentin mukaan purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä voidaan päätös purkaa määräajan jälkeenkin.
Hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia erityisen painavia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.