Supreme Administrative Court dismisses appeal for late submission of planning authority opinion and unnecessary site inspection.

Asia

Maa-aineslupaa koskeva asia

Valittaja

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 30.5.2014 n:o 14/0159/1

Asian aikaisempi käsittely

Mynämäen kunnanhallitus

on päätöksellään 20.5.2013 (§ 183) myöntänyt A:lle ja B:lle maa-aineslain mukaisen ottamisluvan soran ja kalliokiviaineksen ottamiseen 5 800 m

:n suuruiselta alueelta Pitkämäen tilalta RN:o 1:21 Mynämäen kunnan Sunilan kylässä. Lisäksi on myönnetty lupa entisellä 11 000 m

:n soranottoalueella sijaitsevien sorakasojen ja ojitustöissä syntyneen maa-aineksen ottamiseen. Ottamismäärä on 15 000 m

irrottamatta olevia maa-aineksia, noin 1 800 m

alueella jo olevia sorakasoja sekä 9 400 m

alueen ojitustöiden yhteydessä irrotettuja maa-aineksia. Luvan voimassaoloaika on 2 vuotta. Päätökseen on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:

1) Ottamisalue merkitään maastoon ennen ottamistoiminnan aloittamista. Alue tulee suojata siten, että kenelläkään ei ole mahdollisuutta tietämättään joutua louhittavalle alueelle.

4) Ottamistoiminnassa ja alueen maisemoinnissa tulee ottaa huomioon alueen yleiskaavan mukainen käyttötarkoitus ja ympäristöarvot sekä ulkoilun ohjaamistarpeet.

9) Alue on maisemoitava mahdollisimman nopeasti luvan voimassaoloaikana. Kun maa-aineksen ottaminen on päättynyt tai luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, alueella suoritetaan loppukatselmus.

10) Hakijan tulee antaa 5 000 euron vakuus. Vakuuden tulee olla voimassa toistaiseksi eli siihen saakka kun se loppukatselmuksen yhteydessä päätetään vapauttaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta yhdistyksen vastaselityksessä esitetyn uuden valitusperusteen.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta sekä valituksen Mynämäen kunnanhallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jäävä valitusperuste

Kunnanhallituksen päätökseen myöntää maa-ainesten ottamislupa haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään. Kuntalain mukaan valitusperusteet on esitettävä ennen valitusajan päättymistä.

Yhdistyksen vastaselityksessään esittämä valitusperuste, joka koskee maakuntakaavoitusta hoitavan kuntayhtymän lausunnon hankkimista, on esitetty valitusajan päättymisen jälkeen ja siten myöhässä.

Katselmus

Hallintolainkäyttölain mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat käyvät ilmi asiakirjoista. Katselmuksen toimittaminen asian selvittämiseksi ei siten ole tarpeen.

Sovellettavien säännösten sisältö

Maa-aineslain mukaan maa-aineslupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä muun ohella vallitsevat luonnonolosuhteet sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Alueella, jolla on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi mitä edellä on säädetty, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Ainesten ottamisessa on maa-aineslain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa edellä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Lupaviranomainen voi määrätä, että ennen ainesten ottamista hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus maa-aineslain 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta.

Ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.

Asiassa saatu selvitys

Ottamisalue sijaitsee 65,55 hehtaarin kokoisella Pitkämäen kiinteistöllä. Ottamisalue koostuu 5 800 m

:n kokoisesta uudesta alueesta sekä 11 000 m

:n kokoisesta entisestä soranottoalueesta. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan varsinainen ottamistoiminta soranottoalueella on päättynyt 1980-luvulla, mutta A ja B ovat myöhemmin 16.3.2012 myönnetyn maisematyöluvan nojalla suorittaneet alueella ottamis- ja ojitustoimintaa. Kunta on sittemmin katsonut toiminnan maisematyöluvan vastaiseksi ja kunnanhallitus on keskeyttänyt toiminnan 8.1.2013. Tämän luvattomaksi katsotun toiminnan seurauksena entisellä soranottoalueella on sorakasoja ja ojitustöissä syntynyttä maa-ainesta, joita nyt myönnetty maa-aineslupa myös koskee. Ottamismäärä on 15 000 m

irrottamatta olevia maa-aineksia, noin 1 800 m

alueella jo olevia sorakasoja sekä 9 400 m

alueen ojitustöiden yhteydessä irrotettuja maa-aineksia.

Ottamisalue sijaitsee vuonna 1999 vahvistetun oikeusvaikutteisen Mynämäen Keskusta - Asemanseutu -osayleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1). Kaavamääräyksen mukaan maankamaran ainesten otto on kauniin maisemakuvan säilyttämiseksi alueella kielletty ilman kunnanhallituksen lupaa (RakL 124 a §:n mukainen toimenpidekielto).

Yleiskaavan vahvistamisen jälkeen Pitkämäen kiinteistön alueelta on löydetty kaksi muinaismuistokohdetta, jotka on osoitettu vuonna 2013 vahvistetussa Varsinais-Suomen maakuntakaavassa (Sunilan metsä 1, sm 3379 ja Sunilan metsä 2, sm 3380). Kohteet eivät sijaitse ottamisalueella.

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan kunnanhallitus on samana päivänä nyt tehdyn päätöksen kanssa, §:n 184 kohdalla myöntänyt A:lle ja B:lle luvan 35 000 m

:n maa-aineksen ottamiseen Pitkämäen kiinteistön itäpäähän 8 400 m

:n kokoiselle ottamisalueelle. Lupa on voimassa 5 vuotta. Tuo ottamisalue sijaitsee noin 700 metrin päässä nyt kysymyksessä olevasta ottamisalueesta. Myös tuota lupapäätöstä koskeva valitus on hallinto-oikeuden käsiteltävänä ja päätös siihen annetaan tänään.

Samojen hakijoiden etupiiriin kuuluvalle V Ky:lle on lisäksi 14.2.2014 myönnetty maa-aineslupa Nousiaisten kunnassa sijaitsevalle Kotimäki III -kiinteistölle RN:o 1:18, joka sijaitsee Pitkämäen kiinteistön naapurissa. Tuo ottamislupa, joka on voimassa 10 vuotta, koskee yhteensä 190 000 m

:n ottamista 3,4 hehtaarin kokoiselta alueelta. Ottamisalue sijaitsee lähimmillään noin 330 metrin päässä Pitkämäen kiinteistöllä sijaitsevista ottamisalueista. Lupaa koskeva valitus on vireillä hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä aluetta ole luokiteltu luonnon- tai maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. Alue on entistä soranottoaluetta. ELY-keskuksen lausunnon ja asiakirjoissa olevien valokuvien mukaan alueella ei ole erityisiä luonto- tai maisema-arvoja. Samalla Pitkämäen kiinteistöllä sijaitseva toinen ottamisalue on noin 700 metrin etäisyydellä ja Nousiaisten kunnan puolella sijaitseva ottamisalue lähimmillään runsaan 300 metrin etäisyydellä nyt kysymyksessä olevasta ottamisalueesta. Kun otetaan huomioon ottamisalueiden keskinäinen etäisyys, luvissa myönnetyt ottamismäärät ja lupien voimassaoloaika, asiassa ei ole ilmennyt syitä, joiden perusteella mainitut luvat olisi tullut käsitellä samassa menettelyssä.

Maa-aineslaki ei sisällä tarkempia säännöksiä lupaviranomaisen edellyttämän vakuuden määrästä. Vakuuden on kuitenkin oltava riittävä maa-aineslain nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Vakuus voi koskea ainoastaan maa-aineslain nojalla määrättyjen sekä ottamissuunnitelman mukaisten toimenpiteiden suorittamista. Sillä seikalla, että luvanhakijat ovat aiemmin mahdollisesti suorittaneet alueella luvatonta maa-ainesten ottoa, ei ole vakuuden määrää arvioitaessa merkitystä. Hankkeen laatuun ja laajuuteen nähden vakuuden määrä on riittävä.

Edellä mainittu selvitys ja ottamistoiminnalle asetetut lupamääräykset huomioon ottaen hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen ei ole vastoin laissa sille säädettyjä rajoituksia. Kunnanhallituksen päätös ei ole lainvastainen.

Ottamislupa on myönnetty muun ohella ehdolla, että ottamisalue merkitään maastoon asianmukaisesti. Mikäli merkitseminen valituksessa esitetyllä tavalla laiminlyödään, asia voidaan saattaa kunnassa vireille valvonta-asiana.

Hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu tässä yhteydessä ainoastaan kunnanhallituksen myöntämän maa-ainesluvan oikeudellisten edellytysten arvioiminen. Näin ollen hallinto-oikeus ei muutoksenhakuviranomaisena tutki valituksessa esitettyjä väitteitä, jotka liittyvät alueella mahdollisesti suoritettuun luvattomaan maa-ainesten ottamiseen tai mahdollisesti luvattomasti suoritettuun ojittamiseen.

Sovelletut oikeusohjeet

Kuntalaki 90 § 3 momentti

Hallintolainkäyttölaki 41 §

Maa-aineslaki 1 § 2 momentti, 3 § 1 ja 2 momentti, 5 § 1 ja 2 momentti, 6 § 1 momentti ja 20 § 1 momentti

Muinaismuistolaki 1 § 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja maa-aineslupahakemus hylätään.

Mikäli lupapäätöstä ei kumota, yhdistys on vaatinut myös, että kysymyksessä olevaan lupapäätökseen sisältyvä luvattomasti tehty louhinta ja soranotto, muu kiinteistöllä luvattomasti tehty maa-ainestenotto, lupapäätökseen sisältyvä suunniteltu uusi maa-ainestenotto, ottamissuunnitelmasta epäsuorasti ilmenevä, mutta lupapäätöksestä puuttuva ainestenotto, hakijan samalla kiinteistöllä vireillä oleva toinen maa-ainestenotto, hakijan viereisellä kiinteistöllä vireillä oleva kolmas ainestenotto ja kaikkien edellä tarkoitettujen maa-ainestenottojen yhteinen tiestö ja muut yhteiset toimintapaikat alueella käsitellään yhtenä suurena maa-ainestenottohankkeena, jonka osista annetut päätökset on näin ollen kumottava lainvastaisina ja lakien kiertämisenä.

Lisäksi yhdistys on esittänyt, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa dn:o 93/1/13 vireillä oleva yhdistyksen 3.1.2003 päivätty samaa Pitkämäen tilaa RN:o 1:21 koskeva Mynämäen rakennustarkastajan maisematyölupapäätöksen 16.3.2012 sekä siihen liittyvien kahden meluilmoitusta koskevan päätöksen purkamista koskeva hakemus käsitellään yhdessä maa-aineslupa-asian kanssa.

Lisäksi yhdistys on esittänyt, jollei maa-aineslupaa heti kumota, että korkein hallinto-oikeus suorittaisi alueella katselmuksen kokonaiskuvan saamiseksi ja suunniteltujen eri hankkeiden yhteisvaikutusten sekä luvattoman louhinnan ja soranoton vaikutusten havaitsemiseksi.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut aiemmin esittämänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Hakemuksessa ja sen käsittelyssä ei ole tehty riittäviä selvityksiä tai ne ovat virheellisiä tai puuttuvat kokonaan. Yhdistyksen vastaselityksessä esittämä valitusperuste, maakuntaliiton lausunnon puuttuminen, on osa laissa edellytettyjen selvitysten puuttumista ja liittyy siten jo valituksessa esitettyyn perusteluun maa-aineslupapäätöksen kumoamiseksi. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin yhdistyksen valitus on jätetty tutkimatta.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen katselmusvaatimuksen, joten paikan päällä vallitseva, asiakirjoista täysin poikkeava tila, jonka yhdistyksen toimittamat kartat, ilmakuvat, valokuvat ja muut asiakirjat osoittavat, on jäänyt havaitsematta. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös, jolla katselmusvaatimus on hylätty, on kumottava.

Hallinto-oikeuden päätös on yhdistyksen mukaan kumottava myös siihen sisältyvien väärien ja harhaanjohtavien seikkojen takia. Päätöksen kohdassa "Asiassa saatu selvitys" on todettu, että hakijat ovat myönnetyn maisematyöluvan nojalla suorittaneet alueella ottamis- ja ojitustoimintaa. Tekstistä ei tältä osin selviä, tarkoittaako hallinto-oikeus maisematyöluvassa tarkoitettua neljän hehtaarin suuruista aluetta vai nyt kysymyksessä olevassa maa-aineslupapäätöksessä tarkoitettua aluetta. Vain maisematyöluvan lainvoimaiseksi tulon jälkeen tapahtunut puuston ja taimikon hakkaaminen neljän hehtaarin alueelta on ollut maisematyöluvan mukaista, ottamis- ja ojitustoiminta ei. Kunnanhallituksen toiminnan keskeyttämistä koskevan päätöspöytäkirjan esittelytekstissä on nimenomaan todettu, että puheena olevaa ottamis- ja ojitustoimintaa ei ole suoritettu maisematyöluvan nojalla.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että kunta on sittemmin katsonut toiminnan maisematyöluvan vastaiseksi ja luvattomaksi maa-ainestenotoksi. Kunnanhallituksen keskeyttämispäätös koskee kuitenkin kaikkea Pitkämäen tilalla RN:o 1:21 tapahtunutta maa-aineksenottoa ja jalostamista sekä alueella jo olevien jalostettujen maa-ainesten käsittelyä ja siirtoa. Kunnanhallituksen päätöksessä on edellytetty lupahakemukseen sisällytettäväksi nyt kysymyksessä olevaan maa-aineslupaan sisältyvä, luvattomasti jo tehty louhinta ja soranotto läjityksineen, muu kiinteistöllä luvattomasti tehty maa-ainestenotto läjityksineen, suunniteltu uusi maa-ainestenotto, ottosuunnitelmasta epäsuorasti ilmenevä, mutta päätöksestä puuttuva ainestenotto, kaikki maa-aineksen ja sen jalosteiden läjitykset kiinteistöllä, hakijan samalla kiinteistöllä vireillä oleva toinen ainestenottohanke ja ainestenottojen yhteinen tiestö ja muu toiminta kiinteistöllä.

Lupahakemuksen, ottamissuunnitelman ja lupapäätöksen mukaiset ottamismäärät ja alueet ovat sekavia ja ristiriitaisia. Vuodelta 2012 olevan ilmakuvan mukaan yhtenäisen ainestenoton ja -läjityksen alue on noin 6,6850 hehtaaria. Lupapäätös koskee siten vain pientä osaa siitä maa-ainestenottoon ja läjitykseen käytetystä alueesta, jolle kunnanhallituksen keskeytyspäätöksen 14.1.2013 mukaan maa-aineslain mukainen lupahakemus tuli tehdä. Hallinto-oikeus ei ole hakemuksen, ottosuunnitelman ja kunnanhallituksen lupapäätöksen sekavuuden ja ristiriitaisuuksien vuoksi ja ilman katselmusta ymmärtänyt, mitä aluetta ja kuutiomäärää lupapäätös koskee, vaikka yhdistys on vastaselityksessään muun muassa karttapiirroksella havainnollistanut asiaa. Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen kumottava alueellisesti ja kuutiomääriltään epäselvänä ja siten hallintolainkäyttölain vastaisena.

Lisäksi maa-ainesten ottosuunnitelmaan sisältyy ottamisalueen itäpuolelle sijoitettu uusi, halkaisijaltaan satametrinen pyöreä kasteluvesiallas. Näin ollen on epäselvää, sisältyykö lupapäätökseen allas, jonka toteuttaminen merkitsisi kymmenien tuhansien kuutiometrien maa-ainesten ottoa ja toiminnan pinta-alan laajenemista vielä parilla hehtaarilla. Tätä ei hallinto-oikeuden päätöksessä ole käsitelty lainkaan, kuten ei myöskään entisen metsänkuivatusojan tilalle tehtyä ojakaivantoa koskevaa soranottoa. Siten myös näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava epäselvänä. Edellä esitetty huomioon ottaen tämä maa-aineslupa olisi tullut hakea noin 10 hehtaarin suuruiselle alueelle.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kiinteistön alueelta löydetyt kaksi muinaismuistokohdetta eivät sijaitse ottamisalueella. Kuitenkin löydettyjen kiinteiden muinaisjäännösten näkyvät osat sijaitsevat hakijan kolmen maa-ainestenottoalueen ympäröiminä, alueen keskellä, raskaan liikenteen ja muun yhteisen toiminnan painopisteessä. Maanpinnan kuorinta ja ainestenottopaikkojen välisen tiestön rakentaminen on tuonut näkyviin ja osittain tuhonnut näitä asuinpaikkamuinaisjäännöksiä, jotka maakuntamuseon lausunnon perusteella voivat tutkittaessa osoittautua huomattavasti nyt näkyvissä olevia laajemmiksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue sijaitsee 350 metrin etäisyydellä kallioharjanteen toisella puolella. Hallinto-oikeuden perusteluissa on sekoitettu ympäristöhallinnon luokittelema pohjavesialue ja 1.1.2012 voimaan tulleessa uudessa vesilaissa tarkoitettu pohjavesiesiintymän alue. Luvattoman maa-ainestenoton kohteena oleva alue on viranomaisten julkaisuissa esiintynyt pohjavesialue 28. Inkkiö. Pohjavesialueen olemassaoloa osoittavat myös ilmakuvissa ja paikanpäällä näkyvät, kiinteistön luvattoman ainestenoton synnyttämät neljä pohjavesiallasta, joista suurin 30 m x 50 m. Pohjavesialueen poistaminen viranomaisen pohjavesiluokittelusta on osa seutukaavassa osoitettujen Mynämäen harjujakson pohjavesialueiden poistamista vähitellen luokiteltujen ja muidenkin pohjavesialueiden joukosta. Jokainen poistaminen on kohdistunut saman hakijan maa-ainesten ottotoiminnan ja suunnitelmien käsittämiin harjuosuuksiin.

Pohjavesialueen olemassaoloa osoittavat viereisen tilan RN:o 5:102 rajalla Tursunperän pohjavedenottamon suuntaan tapahtuva pohjaveden ja pintaveden virtaus, tilalla olevat luonnontilainen puro ja luonnonlähde, joita hakijan lainvastaisesti pohjaveden laskemiseksi kaivama suuroja on osaksi kuivattanut.

Hallinto-oikeuden päätöksen kohta "Asiassa saatu selvitys" on paljolti kunnanhallituksen/hakijan tekstien kertaamista, vaikka yhdistys on muistutuksessaan, valituksessaan hallinto-oikeudelle ja vastaselityksessään osoittanut, että tekstit eivät lupa-asian käsittelyn kannalta keskeisiltä osilta pidä paikkaansa, eivät edes ELY-keskuksen lausunnon osalta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alue on entistä soranottoaluetta. Kuitenkin suuri osa luvattoman ainestenoton alueesta ja muu kiinteistö on hakijan omistamaa metsätalousaluetta. Valtion hakijalle luovuttama alue oli soranoton loputtua yleiskaavan tekemisen vuoksi maisemoitu ja suurelta osin metsitetty, osittain luonnontilainen alue. Sen yhdelle osalle on läjitetty kaatopaikka-alue. Maantien puoleisen osan alueesta valtio oli jättänyt istuttamatta ja tehnyt tältä osin kahden puutavarayhtiön kanssa sopimukset puutavaran varastoalueesta. Yleiskaavassa alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaamistarvetta (M-1). Maanmittauslaitoksen toimituspöytäkirjan mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouskäyttöön.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alueella ei ole erityisiä luonto- ja maisema-arvoja. Hakija on kuitenkin hävittänyt valtaosalta kiinteistön luonto- ja maisema-arvoista luvattomalla ainestenotolla sekä metsän hakkuulla. Välittömästi hakijan hävittämän alueen ympärillä on erityisiä luonto- ja maisema-arvoja.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiassa ei ole ilmennyt syitä käsitellä hakijan kolme lupa-asiaa samassa menettelyssä. Asiassa ei päinvastoin ole ilmennyt hallintolain 25 §:n mukaisia syitä käsitellä hakijan lupahakemuksia kiinteistölle erikseen, etenkään kiertäen kunnanhallituksen päätöksiä 4.7.1994 (§ 251) ja 14.1.2013 (§ 23). Hakijalla on vireillä 190 000 m

:n louhintahanke vain noin 350 metriä itään nyt kysymyksessä olevasta alueesta ja 35 000 m

:n louhintahanke siitä taas noin 300 metriä pohjoiseen. Ei ole lainmukaista käsitellä yhtä lupaa erikseen, kun otetaan huomioon hakijan kaikkien kolmen yhtäaikaisen hankkeen ja niiden liikenteen melu-, pöly-, pohjavesi-, ulkoilu- ja maisemahaitat kokonaisuudessaan. Hankkeiden käsittely yhdessä vaikuttaisi hallintolain 25 §:n mukaisesti merkittävästi asian ratkaisemiseen, kun nyt paloitellun hankkeen yhteisvaikutuksia arvioitaisiin samalla kertaa. Hakijan kaikki kolme vierekkäistä maa-aineshanketta on käsiteltävä yhtenä maa-ainestenottohankkeena. Ottoalueiden laajuus ja kokonaiskuutiomäärä edellyttäisivät jopa YVA-menettelyä. Lisäksi hakijan kummankin kiinteistön yhteisellä rajakiinteistöllä 538-453-1-17 on vireillä Destia Oy:n 200 000 m

:n kallionlouhintahanke. Hankkeelle myönnetty ympäristölupa on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa. Kaikkiaan yhtenäisellä kolmen kiinteistön alueella on siis vireillä vähintään 451 000 m

käsittävä maa-ainestenotto. Ympäristöarvojen ja ulkoilun kannalta tuhoutuva alue on yli 25 hehtaaria, käytännössä yli 100 hehtaaria.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sillä seikalla, että luvanhakijat ovat mahdollisesti alueella toimiessaan aiemmin menetelleet virheellisesti, ei ole luvan myöntämisen oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa merkitystä. Maa-aineksia on kuitenkin otettu luvattomasti. Kunnanhallituksen maa-aineksenottotoiminnan keskeyttämispäätös 14.1.2013 on lainvoimainen. Luvattomasta maa-ainestenotosta on aiheutunut maa-aineslain 1 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen ja 3 §:n vastaisia seurauksia. Luvattomalla ottamisella on näin ollen merkitystä luvan myöntämisen, mukaan lukien lupamääräykset, oikeudellisia edellytyksiä arvioitaessa. Luvattoman ottamisen lainvastaisten seurausten korjaamisen (ennallistamisen ja maisemoinnin) pitäisi olla ensisijainen oikeudellinen edellytys lupapäätöksen ja lupamääräysten lainmukaisuudelle. Mainittuja pykäliä on sovellettu näin jo maa-aineslain voimaantulosta alkaen, kun on päätetty aiemman, myös laillisesti tapahtuneen maa-ainestenoton jatkamisen luvista.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alueelle jäävät ottamistoiminnan ohella edelleen laajat luonnontilaan jäävät M-1-alueet. Hakijan omistamalle kiinteistölle ei kuitenkaan jää laajoja luonnontilaisia M-1-alueita. Kooltaan 65 hehtaarin kiinteistölle jäisi ottamistoiminnan jälkeen alle viisi hehtaaria luonnontilaisia kallio- ja kalliometsäalueita ja pari hehtaaria metsätalousmetsää. Noin 10 hehtaaria olisi toteutetun ja ainestenottosuunnitelmien mukaisen toiminnan tuhoamaa aluetta ja loput noin 50 hehtaaria olisi hakijan tekemää, ulkoiluun ja maisemallisesti kelvotonta avohakkuualuetta ja harvaa siemenpuuaukeaa. Samalla M-1-alueella viereisillä pienemmillä kiinteistöillä on kyllä luonnontilaisia ja luonnonarvoiltaan merkittäviä osia. Sillä ei voi perustella suuren maanomistajan kiinteistön pääosan käyttöä yleiskaavan ja ympäristölainsäädännön vastaisesti.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hanke ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Hakijan kiinteistön maa-ainestenotto ja sitä varten toteutettu hakkuu kuitenkin estäisivät pysyvästi alueen ja lähes koko kiinteistön käyttämisen kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Mynämäen kunnanhallitus

on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Kunnanhallitus on uudistanut selityksessään Turun hallinto-oikeudelle esittämänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Varsinais-Suomen ELY-kes­kuk­sen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lau­sun­nos­saan todennut, että hakemuksen tar­koit­ta­malla osittain vanhalla soranottoalueella on mahdollista harjoittaa vähäistä alueen maisemointiin tähtäävää maa-aineksen ottoa edellyttäen, ettei ottamisaluetta ympäröiville arvokkaille kallioalueille aiheuteta maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua maisemallista haittaa eikä ottamistoiminta tapahdu alueen yleiskaavan vastaisesti.

Lupaa on haettu ja se on myönnetty maa-ainestenottamiseen 5 800 m

:n ottamisalueelle. Alueelta irrotettava kokonaismäärä on 15 000 m­

ja lisäksi ottamislupa kattaa 1 800 m­ vanhalla TVH:n so­ran­ot­to­alu­eel­la olevat kasat ja 9 400 m­

alueen ojitustöiden yhteydessä ir­ro­te­tut maa-ai­nek­set. Hakemuksessa mainittu 11 000 m

tarkoittaa pin­ta-alaa, jolle jo irrotetut ainekset on läjitetty; kysymyksessä oleva alue on osa van­haa TVH:n soranottoaluetta.

A ja B

ovat antaneet yhdistyksen valituksen ja kunnanhallituksen selityksen johdosta selityksen, jossa he ovat esittäneet valituksen hylkäämistä.

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry

on antanut vastaselityksen. Yhdistys on lisäksi toimittanut asiaan lisäkirjoituksia.

Merkitään

, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä antanut ratkaisun myös asiassa dn:o 93/1/13 Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n tekemän hakemuksen johdosta, jossa yhdistys on pyytänyt Mynämäen kunnan rakennustarkastajan maisematyölupaa koskevan päätöksen 16.3.2012 (§ 26) sekä ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:ssä tarkoitettua meluilmoitusta koskevien päätösten 9.8.2012 (§ 175) ja 16.11.2012 (§ 182) purkamista.

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan toisilla päätöksillä myös asioissa dn:ot 2241 ja 2304/1/14 antanut ratkaisun Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksiin Turun hallinto-oikeuden 30.5.2014 antamista päätöksistä n:ot 14/160/1 ja 14/0161/1, jotka ovat koskeneet A:lle ja B:lle Mynämäen kunnan Sunilan kylässä olevalle Pitkämäen tilalle RN:o 1:21 myönnettyjä maa-aineslupia sekä V Ky:lle saman kunnan Soukon kylässä oleville tiloille Soukon Sora-alue RN:o 1:25 ja Rajamäki RN:o 1:27 myönnettyä maa-aineslupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Yhdistyksen valitus jätetään tutkimatta vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan valitusperusteen osalta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Yhdistyksen vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Valitus hylätään. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Maa-aineslain 20 §:n 1 momentti ja kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen valittajan tulee esittää valituksensa perusteet jo hallinto-oikeudelle ennen valitusajan päättymistä. Yhdistys ei ole valittanut hallinto-oikeudelle tässä kohdassa kysymyksessä olevalla perusteella. Tämän vuoksi valitus on tämän valitusperusteen osalta jätettävä tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi yhdistys on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Yleiskaavan M-1-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan ottamistoiminta alueella on kaavan estämättä mahdollista, mikäli kunnanhallitus myöntää sille luvan. Mainittu kaavamääräys on annettu kumotun rakennuslain (370/1958) 124 a §:ssä tarkoitettuun toimenpidekieltojärjestelmään liittyen. Määräyksen tarkoituksena on ollut edellyttää, että maa-ainesten ottamiseen kyseisellä kaava-alueella tarvitaan kunnanhallituksen mainitussa rakennuslain säännöksessä tarkoitettu lupa. Nykyisin maa-ainesten ottamisen edellytykset arvioidaan kaikilla alueilla maa-aineslain nojalla. Kaavoituksen vaikutuksesta maa-ainesten myöntämisedellytyksiin säädetään maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hanke ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on lausuttu, valitusviranomaisen toimivaltaan kuuluu maa-aineslupaa koskevassa valitusasiassa ainoastaan kunnanhallituksen myöntämän maa-ainesluvan oikeudellisten edellytysten tutkiminen. Valitusviranomaisen toimivaltaan ei maa-aineslupa-asiassa kuulu tutkia valvonnallisiin kysymyksiin liittyviä väitteitä, jotka liittyvät mahdollisesti luvattomaan ottamis- tai muuhun toimintaan, kuten muuhun kuin tässä asiassa kysymyksessä olevaan ottamissuunnitelmaan sisältyvään ojitukseen, tai siihen, onko alueella mahdollisesti ollut sellaista toimintaa, jota kysymyksessä oleva lupahakemus ei kata. Alueella mahdollisesti vielä olevilla jätteillä ei myöskään ole merkitystä kysymyksessä olevan maa-aineslupa-asian lupaharkinnan kannalta.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan valituksessa ja yhdistyksen asiassa tekemässä muistutuksessa viitattua kasteluallasta on tarkoitus käyttää vesialtaana toiminnan pölyämisen estämiseen. Mainittu allas sijaitsee ottamissuunnitelman mukaan hakemuksessa kysymyksessä olevan ottamisalueen ulkopuolella, eikä suunnitelman mukainen maa-aineksen ottaminen kohdistu siihen.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Turun hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.