Supreme Administrative Court dismisses appeal where council member lacks legal interest after appointee's election is annulled.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the appeal against the Eastern Finland Administrative Court's decision to reject a municipal council member's challenge to a mayor's dismissal. The appellant argued that the dismissal was unlawful and lacked transparency, but the lower court held that the dismissal lost legal effect because the mayor's prior appointment had been annulled by the Supreme Administrative Court. Consequently, the court found the appellant lacked a legal interest in the outcome, as the dismissal no longer produced legal consequences. The Supreme Administrative Court upheld this reasoning, confirming that no judicial review is necessary when the subject matter has ceased to have legal significance.
Legislator headnote
AI generatedKuntalaki 90 §; Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti: A legal interest in administrative review exists only if the challenged decision retains legal effect; if a prior decision rendering the appointment void is annulled, the subsequent dismissal loses significance and no review is required.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asia
Kunnallisasiaa koskeva valitus
Valittaja
S, Heinola
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.6.2014 nro 14/5068/4
Asian aikaisempi käsittely
Heinolan kaupunginvaltuusto
on 22.4.2013 (§ 62) on päättänyt muun ohella irtisanoa kuntalain 25 §:n nojalla kaupunginjohtaja R:n kaupunginjohtajan virasta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Itä-Suomen hallinto-oikeus
on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt S:n valituksen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:
Kaupunginvaltuusto on 14.11.2011 päättänyt valita Heinolan kaupunginjohtajan toistaiseksi täytettävään virkaan R:n. Päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaupunginvaltuusto on 18.6.2012 päättänyt, että R hoitaa kaupunginjohtajan virkaa väliaikaisesti 22.10.2012 lukien siihen saakka, kunnes valtuuston päätös tulee lainvoimaiseksi. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 31.5.2013 (taltionumero 1866) kumonnut valtuuston R:n valitsemista koskevan päätöksen menettelyvirheen perusteella.
Kaupunginvaltuusto on 22.4.2013 päättänyt irtisanoa R:n kaupunginjohtajan virasta kuntalain 25 §:ssä tarkoitetun luottamuspulan johdosta.
Asiassa on kysymys valtuuston 22.4.2013 tekemän R:n irtisanomista koskevan päätöksen laillisuudesta. Hallinto-oikeus toteaa, että korkein hallinto-oikeus on 31.5.2013 tekemällään päätöksellä kumonnut R:n kaupunginjohtajaksi valintaa koskevan päätöksen. R:n valinta ei ole siten koskaan saavuttanut lainvoimaa. Valintapäätöksen tultua kumotuksi R:n irtisanomista koskeva päätös on hallinto-oikeuden arvion mukaan menettänyt merkityksensä. Ottaen erityisesti huomioon sen, että R ei ole itse valittanut irtisanomispäätöksestä, vaan että valitus on tehty kunnan jäsenyyden perusteella, ei valittajalla ole arvioitava olevan oikeussuojan tarvetta asiassa. Hallinto-oikeus toisin sanoen arvioi, että valituksen tehneen kunnan jäsenen oikeussuoja ei edellytä, että hallinto-oikeus antaa asiaratkaisun R:n irtisanomisasiassa tilanteessa, jossa R:n valintaa koskeva päätös on kumottu. Tämän johdosta hallinto-oikeus hylkää valituksen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja
Kuntalaki 90 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Mirjami Paso ja Anu Klemetti, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
S
on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Lisäksi S on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
S on valituksensa perusteluissa uudistaen asiassa aikaisemmin lausutun esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa.
Hallinto-oikeuden mielestä kuntalaisella ei siis ole oikeussuojan tarvetta, kun kaupunginjohtajaa erotetaan. Erottamisen tapa ei täytä hallinnon läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimuksia. Luottamus oikeusjärjestykseen edellyttää, että korkein hallinto-oikeus tutkii ja tekee asiaratkaisun, vaikka R ei ole itse valittanut irtisanomispäätöksestä. Esteelliset henkilöt ovat osallistuneet asian valmisteluun ja päätöksentekoon. Asian valmistelu on ollut puutteellista ja harhaanjohtavaa. Tilapäisen valiokunnan väittämä luottamuspula ei ole laillinen peruste irtisanomiselle.
S on toimittanut vielä lisäselvitystä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. S:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Asiassa on kysymys siitä, onko hallinto-oikeus voinut hylätä S:n valituksen sillä perusteella, että kunnan jäsenellä ei ole oikeussuojan tarvetta, koska valituksen kohteena oleva päätös oli menettänyt merkityksensä.
R oli valittu Heinolan kaupunginjohtajaksi 14.11.2011. Kaupunginvaltuusto irtisanoi hänet 22.4.2013, ja S valitti hallinto-oikeudelle tuosta päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus kumosi R:n valinnan kaupunginjohtajaksi 31.5.2013. Kun hallinto-oikeus teki valituksenalaisen päätöksensä 6.6.2014, R:n valinta kaupunginjohtajaksi oli siis lainvoimaisesti kumottu. Irtisanomisella ei siten ole enää ollut oikeudellista merkitystä, eikä irtisanomispäätöksen laillisuuden tutkimiseen hallinto-oikeudessa ole ollut perusteita. Hallinto-oikeuden olisi kuitenkin tullut todeta, että lausuminen valituksen johdosta raukeaa eikä hylätä valitusta. Tähän nähden ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei enemmälti ole perusteita.
2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, S:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannele Ranta-Lassila ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.