Supreme Administrative Court dismisses appeal against environmental permit for peatland restoration and production in Finland.

Asia

Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat

1. A

2. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 29.11.2013 n:o 13/0336/1

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

on päätöksellään 19.9.2012 n:o 98/12/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Ison Pajusuon auma-alueineen 89,8 hehtaarin kokoisen alueen kuntoonpanoon ja turvetuotantoon Kajaanin kaupungissa ja Pyhännän kunnassa.

Aluehallintovirasto on hylännyt luvan saajan pyynnön aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

Lupamääräykset 1-6 ja 11-15 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava päätöksen liitteenä 2 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen metsäojaa pitkin Maaselänjokeen.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen 29.10.2010 päivätyn täydennyksen liitteenä 3 olevan piirustuksen "ISO-PAJUSUO, Pyhäntä. Tuotantosuunnitelma" MK 1:5 000 mukaisesti sarkaojarakenteiden, lohkoilla 3-5 virtausta säätävien patojen, kahden laskeutusaltaan ja ympärivuotisesti kahden pintavalutuskentän avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ja sen täydennyksistä ilmenevällä tavalla.

Kuntoonpanovaiheen aiheuttaman kuormituksen tasaamiseksi turvetuotantoalueen kuntoonpano on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten hyväksymällä tavalla jaettava kahteen, likimain samansuuruiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen kuntoonpano saadaan aloittaa vasta ensimmäisen vaiheen kuntoonpanotöiden valmistuttua.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

3. Pintavalutuskentillä 1 ja 2 on saavutettava vuosikeskiarvona ilmaistuna vähintään seuraavat puhdistustehot tai enintään seuraavat lähtevän veden pitoisuudet:

Aine, Puhdistusteho, Lähtevän veden pitoisuus

__________________________________________________________

Kiintoaine, 50 %, 8 mg/l

Kokonaisfosfori, 50 %, 40 µg/l

Kokonaistyppi, 20 %, 1 000 µg/l

Puhdistusteho lasketaan virtaamapainotteisena vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista mahdolliset ohijuoksutukset mukaan lukien.

Mikäli tarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho on kahtena peräkkäisenä vuotena edellä mainittuja lukuarvoja pienempi tai lähtevän veden pitoisuus on mainittuja lukuarvoja suurempi, luvan saajan on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva hakemus ja siihen liittyvä suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa.

4. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

5. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja kivennäismaahan kaivetuista ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

6. Toiminta on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu tarpeetonta pölyämistä ja melua. Turvekuormat on peitettävä huolellisesti pölyämisen vähentämiseksi.

= = =

Tarkkailut

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

12. Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutuksia vesistön tilaan sekä kalastoon ja kalastukseen hakemussuunnitelman liitteenä olevan, 12.2.2009 päivätyn ohjelman mukaisesti.

Tarkkailussa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi.

Vesistötarkkailun sekä kalaston ja kalastuksen tarkkailun vuosiraportit on toimitettava Pohjois-Savon ELY-keskukselle, Vieremän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Vieremän kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Kunnossapitovelvoite

13. Luvan saajan on tarvittaessa osallistuttava laskuojana toimivan metsäojan sekä Maaselänjoen ja metsäojan yhtymäkohdassa olevan vesialueen kunnossapitoon siltä osin kuin kunnostustarve johtuu turvetuotantoalueen vesien johtamisesta.

Kalatalousmaksu

14. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun aikana 800 euroa kalatalousmaksua Pohjois-Savon ELY-keskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueen kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen. Ensimmäinen maksu on suoritettava kuukauden kuluessa kuntoonpanotöiden aloittamisesta siltä vuodelta, jona kuntoonpano aloitetaan. Maksun käytössä on kuultava Metsähallitusta ja hankkeen vaikutusalueella toimivia osakaskuntia.

Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito

15. Lupakauden aikana tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava kunnittain Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä ELY-keskuksille selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesien käsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesien käsittelyn ohi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Mikäli turvetuotanto päättyy lupakauden aikana, tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesien käsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä ELY-keskuksille selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesien käsittelyn lopettamista.

Turvetuotantoalueen ympäristölupapäätös ja siinä luvan saajalle määrätyt velvoitteet lakkaavat olemasta voimassa, kun Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskukset ovat todenneet jälkihoitotoimet tehdyiksi.

ELY-keskukset voivat tarvittaessa antaa toiminnan lopettamiseen ja jälkihoitoon liittyviä tarkentavia määräyksiä.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan lupa on voimassa toistaiseksi. Luvan saajan on viimeistään 30.11.2022 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemukseen on liitettävä selvitykset tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämistarpeista ja -mahdollisuuksista, vesien käsittelyn tehokkuudesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistöön, sen kalastoon ja käyttöön sekä mahdollisuuksista tehostaa vesien käsittelyä. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 9-11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan muun ohella seuraavasti:

Ison Pajusuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue. Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä. Alueelta johdettavat vedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuksella. Vesienkäsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nykyään ELY-keskus) ei ole pitänyt tarpeellisena luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia hankkeen vaikutuksista Mäykänahon suojeluarvoihin. Pohjois-Savon ympäristökeskus (nykyään ELY-keskus) ei ole pitänyt tarpeellisena luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia hankkeen vaikutuksista Rahajärven-Kontteroisen suojeluarvoihin. Mäykänaho on lähimmillään 450 metrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta. Tuotantoalueen vedet on suunniteltu johdettavaksi hiukan yli kahden kilometrin matkan metsäojaa ja noin kahden kilometrin matkan Maaselänjokea Rahajärveen.

Vesireitin pituus on noin 4,5 kilometriä. Aluehallintoviraston arvion mukaan Ison Pajusuon kuntoonpanosta ja turvetuotannosta sekä vesien johtamisesta ympärivuotisesti käytössä olevien pintavalutuskenttien kautta vesistöön ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden vuoksi Mäykänaho (FI1104406, SCI) ja Rahajärvi-Kontteroinen (FI0600054, SPA) on liitetty Natura-ohjelmaan. Näin ollen luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu Natura-arviointi ei ole tarpeen.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010-2015 koko Salahminjärven yläpuolisen alueen, mukaan lukien Rotimo ja Rahajärvi sekä näitä yhdistävät jokiosuudet, on arvioitu olevan hyvässä ekologisessa tilassa. Ison Pajusuon alapuolisten vesimuodostumien vesienhoidolle ei toimenpideohjelmassa ole esitetty yksilöityjä tavoitteita eikä lisätoimenpiteitä, vaan nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden on katsottu riittävän hyvän tilan säilyttämiseen. Nykykäytännön mukaiseksi toimenpiteeksi uusilla turvetuotantoalueilla on toimenpideohjelmassa katsottu pintavalutus tai jokin muu vähintään yhtä tehokas menetelmä.

Aluehallintoviraston arvion mukaan Ison Pajusuon turvetuotantoalueen kuntoonpano ja turvetuotanto eivät vaaranna vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaista tavoitetta säilyttää vesistön hyvä ekologinen tila.

Hankkeen toteuttamiselle ei ole kaavoituksellista estettä.

Kun otetaan huomioon Ison Pajusuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, kuntoonpanosta ja turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä toiminnan vaikutusalueella eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta.

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 §, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 44 §, 45 § 1 momentti, 45 a §, 46 § 1, 2 ja 4 momentti, 52 § 3 momentti, 55 § 2 ja 3 momentti, 90 §, 101 § ja 103 a §

Vesilaki (264/1961) 2 luku 22 § 1 (553/1994) ja 3 momentti (1391/2009)

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 15 ja 19 §

Jätelaki (646/2011) 149 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt tutkimatta A:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä ja hylännyt Vapo Oy:n väitteen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n valitusoikeuden osittaisesta puuttumisesta.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti, siltä osin kuin nyt on kysymys:

Käsittelyratkaisun perustelut

Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus on sillä, jonka oikeuttaa tai etua asia saattaa koskea. A on perustanut valitusoikeutensa vain jokamiehen oikeuteen. Asia ei siten saata koskea hänen oikeuttaan tai etuaan sillä tavoin, että hänellä olisi valitusoikeus päätöksestä. A:n valituskirjelmässä esitetty otetaan huomioon asiassa annettuna lausuntona.

Ison Pajusuon suunniteltu turvetuotantoalue on yhtenäinen suo. Maakuntien raja kulkee tuotantoalueen halki niin, että osa alueesta kuuluu Kainuun ja osa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Kun turvetuotannon aiheuttamat ympäristövaikutukset ulottuvat molempien maakuntien alueelle muun muassa Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:llä on oikeus valittaa koko päätöksestä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asiassa esitettyjen selvitysten riittävyys

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan lupahakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Hakemusasiakirjoissa on tavanomaisella tarkkuudella ja yleisesti käytetyin menetelmin tehty selvitys toiminnasta odotettavissa olevista päästöistä ja niiden aiheuttamasta kuormituksesta vesistöön. Esitettyä arviota turvetuotannon vesistövaikutuksista on pidettävä lupaharkinnan kannalta riittävänä. Myös selvityksiä turvetuotannon muista päästövaikutuksista sekä Ison Pajusuon luonnonoloista on pidettävä riittävinä.

Tarve arvioida hankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkostoon kuuluviin alueisiin

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan jos hanke todennäköisesti yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Luvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että arviointi on tehty, ja pyydettävä asiasta lausunto asianomaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten edeltäjät, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon ympäristökeskukset ovat, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 5.10.2009 ja Pohjois-Savon ympäristökeskus 21.9.2009 päivätyissä hankkeen johdosta antamissaan lausunnoissa katsoneet, ettei hankkeen vaikutusten arviointia Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen Rahajärvi-Kontteroisen järvialueen tai Mäykänahon vanhaa metsää käsittävän alueen luonnonoloihin ole tarpeen erikseen tehdä.

Kun otetaan huomioon, että hankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen alueiden luonnonoloihin arvioidaan lupaharkinnan yhteydessä, erillisten luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisten arviointien toimeenpaneminen ei ole ollut tarpeen.

Väite toiminnan vaihtoehtoisesta sijoituspaikasta

Kainuun ELY-keskus on esittänyt, että hakemus tulee hylätä sillä perusteella, että muualla on olemassa turvetuotantoon paremmin soveltuvia alueita.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. Edellytyksenä toiminnan sijoituspaikan määräämiselle hakemuksesta poikkeavasti on, ettei hanke muutu sen johdosta toiseksi.

Lupaharkinnassa otetaan huomioon haetusta toiminnasta aiheutuvat päästöt ja niiden vaikutukset ympäristöön sekä se, aiheutuuko toiminnasta luonnonsuojelulain mukaan kiellettyjä seurauksia. Yllä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan sitä, voidaanko toiminta sijoittaa hakemuksessa tarkoitetulla alueella ympäristön kannalta haitattomampaan paikkaan. Hakemusta ei siten voida hylätä pelkästään sillä perusteella, että muualla olisi tarjolla ympäristön kannalta haitattomampi toiminnan sijoituspaikka, koska tällöin hanke muuttuisi toiseksi.

Maakuntakaavojen huomioon ottaminen lupaharkinnassa

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu tarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset.

Saadun selvityksen mukaan Ison Pajusuon alue kuuluu Kainuun maakuntakaavassa maa- ja metsätalousalueeseen. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Isolle Pajusuolle ei ole osoitettu aluevarausta. Kun suolle ei ole näissä kaavoissa osoitettu käyttötarkoitusta, joka poissulkisi mahdollisuuden käyttää aluetta turvetuotantoon, maakuntakaavojen määräykset eivät muodosta estettä turvetuotannolle.

Hankealueen luonnonarvojen huomioon ottaminen lupaharkinnassa

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitetaan ympäristönsuojelulakia koskevan Hallituksen esityksen (HE 84/1999) mukaan alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Hallituksen esityksen mukaan erityinen luonnonolosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana, tai että alueella on tutkimuksellista arvoa. Lainkohdan käyttöala on oikeuskäytännössä ollut varsin suppea.

Saadun selvityksen mukaan Ison Pajusuon alueella ei ole luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia lajeja tai lain 29 §:ssä tarkoitettuja suojeltavia luontotyyppejä. Ison Pajusuon muuttaminen tavalla joka vaikuttaa alueen luontoarvoihin ei ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta, päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta eikä siten ole seurausta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Näistä vaikutuksista ei aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Aluehallintovirasto on siten voinut myöntää luvan turvetuotannon harjoittamiseen sen estämättä, että Ison Pajusuon sinänsä on luokiteltu olevan uhanalaista suotyyppiä. Satunnaishavainto metsäpeuran esiintymisestä alueella ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Hankkeen vaikutus Mäykänahon Natura 2000 -verkostossa olevaan alueeseen

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos hanke merkittävästi heikentää niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Mäykänahon alue (FI1104406) on vanhaa metsää. Sen etäisyys turvetuotantoalueelta on noin 450 metriä. Etäisyyttä on pidettävä riittävänä estämään sen, että hankkeen toteuttaminen ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Hankkeen vesistövaikutukset ja vaikutukset Rahajärvi-Kontteroisen Natura-alueeseen

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön, tässä tapauksessa vesistön pilaantumista. Lupaharkinnassa tulee lisäksi ottaa huomioon edellä selostettu luonnonsuojelulain 66 §:n säännös.

Ison Pajusuon tuotantoalueelta poistuvat vedet johdetaan päätöksessä määrättyjen vesienkäsittelyrakentein käsiteltyinä metsäojaa pitkin Maaselänjokeen ja edelleen Rahajärven Maaselänlahteen. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan Rahajärvi-Kontteroisen alue (FI0600054) on erämainen ja maisemallisesti korkeatasoinen lintujärvi ja valuma-alueeltaan pieni lintuvesien suojeluohjelman kohde. Rahajärvi on metsärantainen ja siinä on leveä luhtaniittyvyöhyke. Laajoja kortteikkoja on vain Rahajärveen laskevan joen suulla. Muualla kortteikkovyöhyke on kapeampi ja kasvustot harvoja. Hakemuksen mukaan Rahajärven vesi on ruskeaa. Järvi on rehevä ja runsasravinteinen. Ekologisen luokituksen mukaan järvi kuuluu luokkaan hyvä ja kemiallisen vedenlaatuluokituksen mukaan luokkaan välttävä.

Kun otetaan huomioon Ison Pajusuon kuivatusvesille asetetut käsittelyvelvoitteet ja aluehallintoviraston päätöksessä kuivatusvesien käsittelylle asetetut tehovaatimukset sekä se, että Iso Pajusuo on noin 4,5 kilometrin etäisyydellä Rahajärvestä, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta aiheudu vesistön pilaantumista tai luonnonsuojelulain 66 §:ssä tarkoitettua Rahajärvi-Kontteroisen alueen luonnonarvojen merkittävää heikentymistä. Aluehallintovirasto on siten voinut myöntää luvan Ison Pajusuon turvetuotannolle sen estämättä, että turvetuotannon vedet vastaanottava Rahajärvi on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Yhteenveto

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle Ison Pajusuon turvetuotannolle ovat täyttyneet. Luparatkaisua ei ole syytä muuttaa ja valitukset on hylättävä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A

on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen valituksensa tutkitaan. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös on kumottava ja hakemus hylättävä.

Vaatimuksensa tueksi A on muun ohella esittänyt, että hän tuntee Pyhännän suoalueet pitkältä ajalta muun ohella metsästysharrastuksensa vuoksi. Alueilla on tehty avohakkuita ja suunnitteilla on tuulivoimaloita. Kattava metsäautotieverkosto on muuttanut metsästyskulttuuria huonompaan suuntaan. Alueella tapahtuneiden muutosten vuoksi uusia turvetuotantoalueita ei tule perustaa.

2. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asian palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lupahakemuksen asiakirjat eivät anna oikeaa kuvaa hankkeen ympäristövaikutuksista. Hakemus olisi tullut hylätä ympäristönsuojelulain 4, 6, 35, 41, 42 ja 50 §:n sekä luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n vastaisena.

Luonnontilainen Iso Pajusuo ei sovellu turvetuotantoalueeksi erityisten luontoarvojensa sekä turvetuotannon odotettavissa olevien vesistövaikutusten vuoksi. Hankkeen vesistövaikutusten arviointi on puutteellinen. Kuivatusvedet vastaanottava vesistö on lintuvesi- ja Natura-ohjelmassa suojeltu Rahajärvi-Kontteroinen (FI0600054). Vesistö sisältyy lintuvesiohjelmaan ja se on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla. Natura-lomakkeessa vesistöä kuvataan erämaiseksi ja maisemallisesti korkeatasoiseksi lintujärveksi.

Rahajärvi on kemialliselta tilaltaan vain välttävä ja siinä on jo aikaisemmin todettu happikatoja. Iso Pajusuo on luonnontilainen suo, jollaisen kuivatuksen tiedetään aiheuttavan huomattavasti suuremman vesistökuormituksen kuin jo ennestään ojitettujen turvemaiden. Lisääntyvä eloperäinen kiintoaine- ja humuskuorma pahentaa ennestään Rahajärven happikatoa, mikä taas aiheuttaa sisäistä kuormitusta ja heikentää edelleen järven vedenlaatua.

Rehevyys ja ravinteikkuus kuuluvat hyvän lintuveden ominaisuuksiin, mutta jossain vaiheessa liiat ravinteet käyvät tutkitusti linnustolle haitallisiksi. Hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa ratkaisussaan huomioon varovaisuusperiaate, etenkin kun kysymyksessä on Naturaan kuuluva vesistö. Ympäristönsuojelulain mukaan luvan myöntämisen esteenä on jo merkittävän pilaantumisen vaara. Rahajärven pilaantumisen vaara lisääntyy, mikäli Ison Pajusuon turvetuotannolle myönnetään lupa.

Hankkeen kuormitusarvion pohjana käytettyihin ominaiskuormituslukuihin perustuvalla menetelmällä ei kyetä selvittämään virtaamahuippujen ja etenkään kevättulvien päästöjä. Tutkimustulokset osoittava, että pääosa turvesoiden vuosikuormituksesta tapahtuu juuri virtaamahuippujen aikana. Yhdistys on esittänyt diplomi-insinööri Jaakko Koppisen laatiman kriittisen analyysin turvesoiden nykyisenkaltaisen kuormitusarvioinnin heikkouksista ja puutteista.

Vapo Oy:n hallinto-oikeudelle antaman vastineen mukaan ylivirtaamatilanteiden kuormitus on kaksinkertainen normaalitilanteisiin verrattuna ja käytetyt vesiensuojelurakenteet estävät suuremmat päästöt kaikissa tilanteissa. Kuitenkin havainnot tukevat näkemyksiä ylivalumatilanteiden hallitsemattomuudesta ja niiden aiheuttamien kuormituspiikkien merkittävästä vaikutuksesta alapuolisessa vesistössä. Asian havainnollistamiseksi valituksen liitteenä on kolme keväällä 2012 otettua kuvaa Iin Kuivaniemen Kuurtosuolta.

Turvetuotannon vesistökuormitus on aliarvioitu. Valtaosa turvesuon kiintoainepäästöistä voi kertyä lyhytaikaisten kuormituspiikkien aikana. Ne jäävät ottamatta huomioon nykyisessä ominaiskuormituslukuihin ja ennalta määrättyihin näytteenottopäiviin perustuvassa päästölaskennassa. Kun kuormituksesta on esitetty toinen perusteltu laskelma ja osoitettu myös maastohavainnoin, että hakemusasiakirjoissa esitetty laskelma on vähintään puutteellinen, valittajan esittämä selvitysaineisto on otettava huomioon arvioitaessa asiakirjojen riittävyyttä ja oikeellisuutta. Päästöjen mahdollisesti moninkertainen aliarvioimin vaarantaa oikeusturvan sekä yksityiseltä (vesialueen ja rannanomistajat) että yleiseltä (luonnonsuojelu, vesistöjen virkistyskäyttö, kalatalous) kannalta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että turvetuotantohankkeen vaikutukset Natura-kohteen valintaperusteina oleviin luontoarvoihin tulee arvioida luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyllä tavalla ennen ympäristöluvan myöntämistä, jos ei ole ennalta arvioiden objektiivisesti pois suljettua, että suunniteltu tuotanto merkittävästi heikentäisi kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja.

Toinen Natura-alue, Mäykänaho (FI1104406), sijaitsee vajaan puolen kilometrin päässä hankealueesta. Hallinto-oikeus on katsonut, että etäisyys on riittävä haittojen estämiseksi. Mitään selvitystä asiasta ei kuitenkaan ole esitetty. Melu, pöly ja raskas liikenne vaikuttaisivat todennäköisesti haitallisesti tähän vanhan metsän suojelualueeseen ja sen lajistoon.

Luontoselvitykset ovat olleet puutteellisia. Ne on rajattu suppeasti suunnitellulle, eristysojien ympäröimälle turvetuotantoalalle. Iso Pajusuo on kivinen ja saarekkeinen suo. Vaikutusalueella, varsinkin sen länsipuolisessa reunassa kivennäismaan ja turvemaan vaihtelu on hyvin voimakasta, josta maalinnuston runsaus on hyvä esimerkki. Metso, teeri, riekko ja pyy hyötyvät reunavyöhykkeisyydestä ja kosteusolosuhteiden vaihtelusta.

Ornitologien Juha Lindyn ja Jaakko Pajun tekemä Ison Pajusuon linnustokartoitus osoittaa, että huolellinen ja asiantunteva luontoinventointi on tuottanut jo yhdellä käyntikerralla huomattavan paljon havaintotietoa. Sen mukaan linnusto on huomattavasti monipuolisempi kuin hakijan aineiston perusteella voisi päätellä. Isolla Pajusuolla korostuvat maisemakokonaisuusarvot, jossa yhdistyy Pajusuon kuiva aapasuokompleksi, Mäykänahon vanhan metsän suojelualue ja siitä länteen sijaitseva harjuja lampimaisema. Pohjoisessa alkaa vaaramaisema (Itämäki), jollaista ei esiinny kohteesta länteen Pohjanmaan tasangolla. Linnusto on puustoisuuden ja vähävetisyyden vuoksi maalintuvaltaista.

Ison Pajusuon keskustaa kirjovat useat eri metsätyyppejä edustavat luonnontilaiset kangassaarekkeet. Näiden reunat ovat osin hienoa järeäpuustoista isovarpurämettä ja muita metsäisiä suotyyppejä (esimerkiksi luhtaista korpea). Laajemmat avosuoalueet ovat enimmäkseen karunoloista lyhytkorsinevaa. Avosuot lounaassa ovat hieman pienialaisempia ja ravinteikkaampia. Suon keskellä on märempi suursarainen alue. Lisäksi suolla on kohtia, joissa räme on muuttumassa nevaksi: useita kelojen puistikoita oli havaittavissa. Länsipuolelle rajautuva Mäykänaho on pääosin kuusikkoa ja myös muun muassa hyvin järeäpuustoista korpirämettä, jonka vesitalouteen kuitenkin tehty ojitus saattaa hieman vaikuttaa.

Suon reunoilla on ollut paljon sen luonnetta muuttanutta toimintaa: hakkuita ja ojituksia. Ojat ovat tosin koillisessa pääosin kasvamassa umpeen. Lounaisen avosuosaarekkeen ja Ison Pajusuon väli on luhtaista korpea, jonka ojat eivät myöskään enää vedä. Itäosan Pienen Pajusuon saari on ojitettua rämettä, jossa on myös kivisiä kangasmaakaistaleita. Pohjoisosan Pajusuonsaari on hakattua kangasmetsää, jolla on paikoin laaja korpireunus. Lounaisen avosuosaarekkeen ja Ison Pajusuon väli on luhtaista korpea, jonka ojat eivät enää vetäneet.

Ojituksesta syntyneen vaikutelman perusteella Pajusuonsaarien ja muidenkin avosuon laajaa keskusta lähellä olevien metsäisten suoalueiden ojitus ei ole ainakaan vielä heikentänyt suon tilaa. Pohjaveden pinnan laskun pitempiaikaisia vaikutuksia on havaittavissa aivan koillis- ja lounaisnurkissa. Kuivattava vaikutus lienee paikoin etenemässä, paikoin loppunut.

Suolinnustoltaan suo on paikallisesti arvokas, mutta koko linnuston osalta maakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Erityisen edustava on kanalintujen (pyy, metso, riekko, teeri) ja petolintujen esiintyminen (varpuspöllö, varpushaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, nuolihaukka). Kahlaajalajistossa erottuvat kangassaarekkeita ja kuivahkoja soita kelpuuttavat lajit: kapustarinta, pikkukuovi ja valkoviklo. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pohjansirkulle ja kaksi reviiriä löydettiinkin. Yleislajeista runsaita ovat suon ja kankaan mosaiikin tyyppilajit kuten käki, kulorastas, pajulintu, metsäkirvinen, leppälintu ja järripeippo. Korpisuuden ilmentäjiä ovat alueella tavatut lajit, metsäviklo ja hömötiainen.

Metsäpeuran osalta kyse ei ole satunnaishavainnosta, vaan metsäpeuran kolmannesta populaatiokeskittymästä, joka on syntymässä Pyhännän-Vieremän-Kajaanin-Vaalan seudulle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta saadun tiedon mukaan Pyhännän seudun suot muodostavat kokonaisuuden, josta erityisesti kasvillisuudeltaan rehevät ja metsäsaarekkeiden pirstomat suot ja niiden reunametsät ovat potentiaalista metsäpeuran vasomiselinympäristöä. Alueelle on kehittymässä oma vakituinen metsäpeurakanta, jonka arvioidaan olevan nykyään noin 40 - 50 yksilöä. Lukumäärä on ollut aivan viime aikoina kasvussa, vaikka muu populaatio pysyy vakaana. Peuroja on kuitenkin alueella sen verran vähän, että jokaisella potentiaalisella peurasuolla tuskin on vasovia yksilöitä, vaikka alue olisi muuten sopiva. Iso Pajusuo on potentiaalinen vasomisalue, koska sitä pirstovat metsäsaarekkeet.

Suometsämosaiikki lajistoineen ja luontotyyppeineen on ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu erityinen luonnonolosuhde. Kuivatus muuttaisi koko suon vesi- ja lämpötaloutta. Turpeenottamisesta ja kuljetuksista aiheutuisi pölyä, melua ja muuta häiriötä erämaisella alueella.

Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan ympäristönsuojelulain 6 § ei koskisi lainkaan turvetuotantohankkeita. Turvetuotannolle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoisia, maakuntakaavoituksessa tähän tarkoitukseen osoitettuja sijoituspaikkoja. Myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ohjataan sijoittamaan turvetuotanto jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien asettamat vaatimukset.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Pyhännän itäosa on varattu laajasti luonnon monikäyttöalueeksi, jolle osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Monikäyttöalueen rajaus on yleispiirteinen. Iso Pajusuo on luonnontilainen ja helppokulkuinen maisemaltaan erämainen suo, joten se sopii erityisen hyvin virkistyskäyttöön. Siten suon säilyminen nykytilassaan on maakuntakaavan osoittaman maankäyttömuodon mukaista.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonto- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Ison Pajuson luontoarvojen inventointi ja suon monipuolinen virkistyskäyttö huomioon ottaen suo on vähintään maakunnallisesti arvokas. Lisäksi ainakin metsäpeuran elinympäristönä sitä voidaan pitää myös valtakunnallisesti arvokkaana suona.

Isoa Pajusuota on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan päivitystä ja uudistamista koskeneessa taustaselvityksessä pidetty suojelun arvoisena. Suo on luokiteltu luonnontilaltaan luokkaan 3. Jos jo tuottajan hallussa olleesta 3. luokan suosta ei ole kaavan valmisteluvaiheessa päästy neuvotteluin yksimielisyyteen, kaava on jätetty suon osalta ilman maankäyttöä ohjaavaa merkintää. Iso Pajusuo on tällainen tapaus. Vaikka soiden luonnontilaluokitus vaikuttaa vasta uudessa kaavassa, luokka on osoitus suon nykyisestä tilasta ja siitä, ettei se maankäytöllisesti sovi turpeenottoon. Siten lupa tulee kumota ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentti huomioon ottaen. Valituksessa on viitattu myös päätökseen asiassa KHO 2010:32, jossa on muun ohella lausuttu, että luonnonarvojen merkitys voi korostua sijoitusvaihtoehtojen harkinnassa.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa yhdistyksen valituksen johdosta.

Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristölautakunta

on antanut yhdistyksen valituksen johdosta lausunnon, jossa on katsottu, että Ison Pajusuon turvetuotannosta aiheutuisi merkittävää haittaa alueen vesistöille ja luontoarvoille.

Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle

on varattu tilaisuus antaa yhdistyksen valituksen johdosta lausuntonsa. Lausuntoa ei ole annettu.

Pyhännän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle

ympäristöpalvelut Helmille

on varattu tilaisuus antaa yhdistyksen valituksen johdosta lausuntonsa. Lausuntoa ei ole annettu.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle

on varattu tilaisuus antaa yhdistyksen valituksen johdosta lausuntonsa. Lausuntoa ei ole annettu.

Vapo Oy

on antanut valituksen ja annetun lausunnon johdosta selityksen. Ison Pajusuon turvetuotantoalue ei sijoitu kokonaisuudessaan valittajayhdistyksen toimialueelle eikä lainkaan lausunnon antaneen kuntayhtymän toimialueelle. Maaluontoon kohdistuvat vaikutukset ilmenevät osittain yhdistyksen toimialueella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, sen osana olevassa Pyhännän kunnassa. Vesistövaikutukset taas kohdistuvat sen ulkopuolelle Pohjois-Savon maakuntaan, Vieremän kunnan alueelle.

Ympäristöluvan saaneesta tuotantoalasta noin 56,3 hehtaaria sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueelle Pyhännän kunnassa ja samalla yhdistyksen toimialueelle. Koska Ison Pajusuon kuivatusvedet johtuvat Pyhännän kunnan puolella pelkästään metsäojissa, yhdistyksen toimialueella ei voi aiheutua vesistövaikutuksia.

Yhdistyksen toimialueen ulkopuolelle Kainuun maakunnan alueelle, tarkemmin Kajaanin kaupunkiin sijoittuu ympäristöluvan saanutta tuotantoalaa auma-alueineen yhteensä noin 33,5 hehtaaria. Tältä osin toiminta-alue ei kuulu valittajan toimialueeseen, eikä ole sen puhevallassa. Kainuun maakunnan alueella toimii Kainuun luonnonsuojelupiiri ry.

Kuivatusvesien purkureitin seuraavat osat Maanselänjoki (valuma-alue 27 km

) ja Rahajärvi sijaitsevat Vieremän kunnan puolella, joka taas on Pohjois-Savon maakuntaa. Pohjois-Savon alueella toimii Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry. Maanselänjokeen ja Rahajärveen kohdistuvat vesistövaikutukset eivät siis ole valittajayhdistyksen puhevallassa.

Yhdistyksen asianosaisuus määräytyy yhdistyksen sääntöjen mukaisen toimialueen perusteella. Puhevalta ei ulotu toimialueen ulkopuolella toteuttaviin hankkeisiin tai niiden osiin, eikä myöskään yhdistyksen toimialueen ulkopuolella ilmeneviin ympäristövaikutuksiin. Toiminta-alue voi fyysisesti sijoittua ja toiminnasta aiheutuvat vaikutukset kohdistua useamman yhdistyksen toimialueelle.

Valitus on jätettävä tutkimatta ja kuntayhtymän ympäristöosaston lausunto huomioon ottamatta niiltä osin kuin niillä ei ole asiassa puhevaltaa.

Mäykänahon vanhaa metsää käsittävä Natura-alue (FI1104406, SCI) sijaitsee lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueen läntisimmän 13,5 hehtaarin suuruisen lohkon 2 luoteispäästä ja valittajayhdistyksen toimialueella. Väliin jäävä alue on riittävä estämään kaikkinaisen pöly- ja meluhaitan seurannaisvaikutuksineen suojelualueeseen. Toimintaan liittyvä liikenne ei suuntaudu suojelualueen halki menevän metsäautotien kautta. Kuivatusvesien purkureitissä oleva Rahajärvi sisältyy Rahajärvi-Kontteroinen Natura-alueeseen (FI0600054, SPA) erämaisena ja maisemallisesti korkeatasoisena lintujärvenä. Suojelun perusteena olevat luonnonarvot ovat siis linnustollisia. Kohde ei sijoitu valittajayhdistyksen toimialueelle. Hankkeen aiheuttama kuormitus ja sen vaikutukset on hakemuksessa arvioitu asianmukaisesti ja riittävän luotettavasti. Vedenlaadulliset ja sen kautta johtuvat välilliset vaikutukset edellä mainittuihin kohteisiin on perustellusti voitu katsoa hyvin lieviksi.

Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon ELY-keskusten edeltäjät ovat hakemuksen johdosta antamissaan lausunnoissa voineet objektiivisesti tarkastellen todeta, että hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä kummankaan suojelualueen suojelun perusteina olevia luonnonarvoja ja että erityinen Natura-arviointi ei ole tarpeen. Hankkeen toteuttaminen ei puheena olevilta osin aiheuta luonnonsuojelulaissa kiellettyjä vaikutuksia.

Luontoselvitykset on tehty vastaavin menetelmin ja periaattein kuin muissakin vastaavissa ympäristölupaa edellyttäneissä hankkeissa. Selvitysten mukaan luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä haetun luvan myöntämiselle ei ole.

Valituksessa mainitut metso, teeri, riekko ja pyy ovat metsästyslain 5 §:ssä mainittuja riistaeläimiä. Niiden rauhoittamisesta ja rauhoitusajoista päätetään metsästyslain 37 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. Valituksessa mainittu kuukkeli on tavattu Mäykänahon Natura-alueella. Metsäpeura niin ikään on metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettu riistaeläin, jonka metsästäminen on sanotun lain 26 §:n mukaan sallittua Suomen riistakeskuksen myöntämän pyyntiluvan nojalla.

Ympäristöluvan myöntämiselle ei ole luonnonsuojelulaista, maankäyttöja rakennuslaista eikä myöskään ympäristönsuojelulain toiminnan sijoittamista koskevista säännöksistä johtuvaa estettä. Iso Pajusuo ei ole luonnontilainen suoallas tai -kokonaisuus eikä myöskään suojelualue.

Muutoin yhtiö on viitannut aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten perusteluihin ja vaatinut yhdistyksen valituksen hylkäämistä siltä osin kuin se tutkitaan.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

on antanut Vapo Oy:n selityksen ja Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristölautakunnan lausunnon johdosta vastaselityksen. Valituspuhevaltaa koskevan yhtiön väitteen osalta yhdistys on viitannut hallinto-oikeuden ratkaisuun. Turvetuotantohanke on kokonaisuus, jonka toteutumisesta johtuvat vaikutukset seuraisivat suon kuivatuksesta ja turpeen ottamisesta. Ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on otettava huomioon kaikki hankkeen vaikutukset, mistä valittamiseen yhdistyksellä on oltava sen säännöt ja ympäristönsuojelulain 97 § huomioon ottaen oikeus. Yhdistyksen valituksessaan viittaamat toiminnan vaikutukset liittyvät sen tarkoitukseen luonnon- ja ympäristönsuojelun edistäjänä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksen. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

2. Vapo Oy:n väite siitä, että Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:llä ei ole asiassa valitusoikeutta siltä osin kuin hankkeen vaikutukset ulottuvat yhdistyksen toimialueen ulkopuolelle, hylätään.

3. Korkein hallinto-oikeus on Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n valituksesta tutkinut asian.

Lupamääräykseen 11 lisätään uusi näin kuuluva toinen kappale (

lisäys kursiivilla

):

= = =

Lisäksi toiminnanharjoittajan on esitettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma, jonka perusteella mitataan vedenlaatua luotettavasti kuormituksen selvittämiseksi ylivirtaamatilanteissa. Suunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta.

= = =.

Valitus hylätään muutoin. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei yhdistyksen valituksen johdosta muutoin muuteta.

Perustelut

1. Hallinto-oikeuden on tullut päätöksessään lausutuilla perusteilla ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentin 1 kohta huomioon ottaen jättää A:n valitus aluehallintoviraston päätöksestä tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöstä ei ole perusteita tältä osin muuttaa.

2. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:llä on ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 2 kohta huomioon ottaen kysymyksessä olevassa ympäristölupa-asiassa valitusoikeus. Näin ollen sillä on oikeus valittaa päätöksestä koko luvan tarkoittaman toiminnan osalta. Tämän vuoksi Vapo Oy:n väite on hylättävä.

Natura-alueita koskeva vaikutusten arviointi

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty, ja pyydettävä asiasta lausunto asianomaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.

Rahajärvi-Kontteroinen (

FI0600054

) on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon lintu­direktiivin mukaisena SPA (Special Protection Area) -alueena lintudirektiivin liitteen I lintulajien kurki, laulujoutsen, liro ja sinisuohaukka suojelemiseksi. Kohteen pinta-ala on 288 hehtaaria. Kohteen kuvauksen mukaan erämaamainen ja maisemallisesti edustava Rahajärvi-Kontteroinen on valuma-alueeltaan pieni lintuvesiensuojeluohjelman kohde. Metsärantainen Rahajärvi laskee Kontteroisen kanavan kautta Kontteroiseen. Rahajärvellä ja Kontteroisella on leveä luhtaniittyvyöhyke. Laajoja kortteikkoja on vain Rahajärveen laskevan joen suulla. Muualla korteikkovyöhyke on kapeampi ja kasvustot harvoja. Rahajärven molemmissa päissä on saaria. Saarissa on runsas puusto ja varsinkin koivuja on kuollut paljon. Kuolleita lehtipuita on runsaasti myös mannerrannoilla. Järven rannalla on vain kaksi maatilaa.

Mäykänaho (

FI1104406

) kuuluu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI (Sites of Community Importance) -alueena luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien luonnonmetsät (83 %) ja puustoiset suot (17 %) edustajana. Kohteen pinta-ala on 41 hehtaaria. Kohteen kuvauksen mukaan alue koostuu tuoreen kankaan metsistä, jotka rajoittuvat avohakkuisiin, taimikoihin ja osin ojitettuihin soihin. Kankaat ovat puolukka-mustikkatyypin metsiä. Alueen halki kulkee metsäautotie. Alueen metsät ovat varttunutta, ikääntyvää kuusikkoa, jossa nykyinen puusto on varsin luonnontilainen. Vanhoja koivuja, keloja ja maapuita on runsaasti, ja osalla aluetta on myös vanhoja kolohaapoja. Vanhoissa keloissa näkyy palojen jälkiä. Osassa aluetta on tehty lieviä poimintahakkuita. Alue on yksi harvoista vanhan metsän alueista Oulun läänin eteläosassa. Natura-alue sijaitsee lähimmillään noin 450 metrin päässä Ison Pajusuon läntisimmän 13,5 hehtaarin suuruisen lohkon 2 luoteispäästä.

Kun otetaan huomioon ne luonnonarvot, joiden perusteella Rahajärven-Kontteroisen ja Mäykänahon Natura-kohteet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, on ennakolta objektiivisesti arvioituna poissuljettua, että hankkeesta aiheutuisi luonnon­suojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja Rahajärven-Kontteroisen tai Mäykänahon valintaperusteina olleisiin lajeihin tai luontotyyppeihin ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Luontoselvitystä sekä linnustoa ja luonnonarvoja koskevat valitusperusteet

Hankkeen vaikutusalueella ei ole noin 4,5 kilometrin päässä olevaa Rahajärveä lukuun ottamatta Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjä alueita valituksessa mainittujen lintudirektiivin liitteen I lajien suojelemiseksi. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että hankkeen vaikutusalueelle olisi tehty luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitettuja päätöksiä erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikan hävittämis- ja heikentämiskiellon voimaan saattamiseksi tai saman pykälän 5 momentissa tarkoitettuja päätöksiä muun ohella lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lajien merkittävien esiintymispaikkojen hävittämisen tai heikentämisen kieltämiseksi.

Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan saman lain 6 luvun säännöksiä eliölajien suojelusta sovelletaan muun muassa luonnonvaraisina esiintyviin eläinlajeihin lukuun ottamatta muun muassa metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä. Saman lain 38 §:n 3 momentin mukaan metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa. Muun ohella metsäpeura on metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu riistaeläin. Sen metsästäminen on metsästyslain 26 §:n mukaan sallittua Suomen riistakeskuksen myöntämän pyyntiluvan nojalla.

Valituksenalainen asia on ratkaistava vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla. Hakemuksessa tarkoitettu turvetuotanto merkitsee toiminta-alueen fyysistä muuttamista tavalla, joka voi vaikuttaa muun ohella alueen luonnonarvoihin ja riistakantoihin. Tällaiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta, eivätkä ne siten ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Sanottuja vaikutuksia ei näin ollen, kun muutakaan perustetta ei ole ilmennyt, voida ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai sen lupamääräyksiä asetettaessa. Luvan myöntämiselle ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä.

Maakuntakaava ja sijoituspaikka

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; alueen, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Viranomaisten on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mu­kaan suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päät­täessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, py­rittävä edistä­mään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan turvetuotantoalasta noin 56,3 hehtaaria sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan alueelle ja noin 33,5 hehtaaria Kainuun maakuntakaavan alueelle. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Isolle Pajusuon alueelle ei ole osoitettu aluevarausta. Kainuun maakuntakaavassa Ison Pajusuon alue on maa- ja metsätalousalueeksi osoitetulla alueella.

Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999 vp) on ympäristönsuojelulain 6 §:n perusteluissa muun ohella todettu, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1 momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Edelleen ympäristönsuojelulain 6 §:n perusteluissa on lausuttu ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan lupaharkinnassa vaihtoehtoisten sijoitusmahdollisuuksien huomioon ottamisen tarkoittavan, että toiminta voitaisiin edellyttää sijoitettavaksi muuhun kohtaan kuin toiminnanharjoittaja on esittänyt. Muiden sijoituspaikkojen olemassaolo saattaisi yhdessä muiden tekijöiden kanssa estää luvan myöntämisen, jos sijoituspaikan valinnalla voitaisiin kustannustehokkaimmalla tavalla estää ympäristöhaittojen syntyminen, eikä kokonaan toisen paikan valinnalle olisi esteitä.

Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä tarkoitettaisiin erityisesti vaihtoehtoisia sijoittumiskohtia samalla kiinteistöllä. Lisäksi vaihtoehtoisten sijoittumispaikkojen tulee sijaita niin lähellä alkuperäistä sijoituspaikkaa, ettei paikan muutos merkitse luvan hakijan kannalta kokonaan uutta hanketta, mikä tosiasiallisesti tarkoittaisi lupahakemuksen epäämistä. Sijoittumispaikkaa koskevaan harkintaan rinnastuisi esimerkiksi jäteveden johtamisessa purkupaikan valinta.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:

a) terveyshaittaa;

b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille;

c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista;

d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;

e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä;

f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai

g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus;

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkitys

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viran­omaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueiden­käyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteiden­sä vaikutuksia alue­rakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Mainitussa momentissa säädetty oh­jausvaikutus ei vaikuta ympäristön­suojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudelli­sesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan kuiten­kin osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon.

Lupamääräyksen 11 muuttaminen

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (

selvilläolovelvollisuus

).

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilantarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Oikeudellisesti sitomattoman, mutta selvitysaineistoa sisältävän Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013) mukaan merkittävä osa turvetuotantoalueiden vesistöpäästöistä muodostuu ylivirtaamatilanteissa, jolloin liikkeellä on suurimmat ainemäärät ja jolloin myös vesienkäsittelyrakenteiden puhdistustehokkuus usein heikkenee. Valittajan asiassa esittämään selvitykseen sisältyvät päätelmät ovat samansuuntaisia mainitussa ohjeessa esitetyn selvityksen kanssa.

Turvetuotannosta aiheutuvan kokonaiskuormituksen arvioimiseksi ja erityisesti lupamääräyksessä 3 pintavalutuskentille asetettujen puhdistustehon raja-arvojen laskemiseksi vuosikeskiarvona on tärkeää saada tietoa myös ylivirtaamatilanteiden aikana vesistöön pääsevästä kuormituksesta. Lupamääräyksen 3 noudattamisen varmistamiseksi ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti, lupamääräystä 11 on täydennettävä edellä ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla.

Tarkkailusuunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä on erityisesti otettava huomioon, että tarkkailulla saadaan selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, joissa virtaama on poikkeuksellisen suuri. Kuormituksen luotettavaksi selvittämiseksi riittävänä on pidettävä joitakin kertoja toistettavaa näytteenottoa, jonka perusteella virtaamatietojen avulla voidaan ilmoittaa kokonaiskuormitus ja verrata sitä asetettuihin puhdistusvaatimuksiin. Riittävä näytteidenottomäärä esitetään edellä mainitussa suunnitelmassa, jonka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyy.

Hankkeen vesistövaikutuksia koskevat valitusperusteet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Kysymyksessä olevan toiminnan lupamääräyksen 3 mukaisesti puhdistettujen kuivatusvesien ei voida arvioida tuotantovaiheessa merkittävästi muuttavan purkuvesistön tilaa. Haetun toiminnan seurauksena ravinnepitoisuuksien nousua voidaan havaita lähinnä kuntoonpanovaiheessa. Lupamääräyksen 2 mukaan kuntoonpanovaiheen aiheuttaman kuormituksen tasaamiseksi turvetuotantoalueen kuntoonpano on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten hyväksymällä tavalla jaettava kahteen, likimain samansuuruiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen kuntoonpano saadaan aloittaa vasta ensimmäisen vaiheen kuntoonpanotöiden valmistuttua.

Lupamääräyksessä 3 on pintavalutuskentän puhdistusteholle tai lähtevän veden pitoisuusvaatimukselle määrätty rajat kiintoaineen, fosforin ja typen osalta vuosikeskiarvona. Pintavalutuskentän puhdistustehon vähimmäisvaatimukset on määrätty tasolle, joka on yleisesti mahdollista saavuttaa. Vesienkäsittelyrakenteiden toimivuuden arvioimiseksi luvansaajan on tehtävä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua lupamääräysten 11 ja 12 sekä lupapäätöksen liitteenä 3 olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Luvansaajan on lupamääräyksen 3 mukaisesti toimitettava aluehallintovirastolle suunnitelma toimenpiteistä vesienkäsittelyn tehostamiseksi, jos pintavalutuskentän puhdistusteho kahtena peräkkäisenä vuotena on lupamääräyksessä määrättyä heikompi.

Lupapäätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen toiminnasta ei myös kuormitukseen liittyvät epävarmuustekijät huomioon ottaen ennalta arvioiden aiheudu alapuolisessa vesistössä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentti ja luvassa määrätyt toimenpiteet sekä lupamääräykseen 11 tehty lisäys, toiminnasta aiheutuvan kuormituksen ei ennalta arvioiden voida katsoa vaarantavan vesien hyvän tavoitetilan säilyttämistä vesienhoitosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja päätöksessä sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Taina Nystén. Asian esittelijä Irene Mäenpää.