Temporary residence due to pandemic and health reasons qualifies as a temporary dwelling for housing allowance purposes.

A oli 16.3.2020 alkaen siirtynyt omasta palvelukodin asunnostaan vanhempiensa luo kotihoitoon koronatilanteeseen ja terveydentilaansa liittyvien syiden vuoksi. Vakuutusoikeuden arvion mukaan kyseessä oli ollut väliaikaiseksi katsottava järjestely, vaikka pandemian ennalta arvaamattoman pitkästä kestosta johtuen oleskelu vanhempien luona olikin pitkittynyt. A:n vakinaisena asuntona oli tämän vuoksi tullut edelleen pitää hänen asuntoaan palvelukodissa, vaikka hän olikin tilapäisesti oleskellut vanhempiensa luona. Näin ollen A:lla oli oikeus eläkkeensaajan asumistukeen 31.3.2020 jälkeenkin.

Esitiedot

Kansaneläkelaitos lakkautti A:lle myönnetyn eläkkeensaajan asumistuen 1.4.2020 lukien, koska hänellä ei katsottu olleen eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain edellyttämiä asumismenoja. Päätöksessä todettiin, että A:lla oli vuokrasopimus palvelutaloon ja hän oli siirtynyt 16.3.2020 asumaan kotiin vanhempiensa luokse. A oli asunut vanhempiensa luona yli puoli vuotta. Kansaneläkelaitos totesi, että vakinaiseksi katsotaan asunto, jossa A on tosiasiallisesti asunut pääosan vuodesta. Kun A asuu vanhempien luona, palvelutalon vuokraa ei huomioida.

A:n edunvalvoja haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati muun ohella asumistuen maksamista edelleen. Edunvalvoja totesi, että kotona koronan takia asunut A maksaa edelleen vuokraa palvelukotiin, jotta ei menettäisi asumisoikeuttaan siellä.

Muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen. Takaisinperintää koskevilta osin valitus jätettiin ennenaikaisena tutkimatta.

Muutoksenhakulautakunnan perustelut

Asumistuen määrä on 85 prosenttia vuotuisista asumismenoista, joista on vähennetty omavastuuosuus. Asumismenoina otetaan huomioon hakijan kohtuulliset asumismenot yhdestä Suomessa sijaitsevasta vakinaiseksi katsottavasta asunnosta, jossa hakija asuu asumistuen alkaessa. Vakinaiseksi katsotaan asunto, jossa hakija asuu tosiasiallisesti pääosan vuodesta.

Asumismenoina voidaan kuitenkin ottaa huomioon tilapäisen asunnon asumismenot, jos asumistuen hakija joutuu ikänsä, sairautensa tai asuntonsa kunnon tai sijainnin vuoksi asumaan muussa kuin vakinaisessa asunnossaan.

Valituksenalaisella päätöksellä A:n eläkkeensaajan asumistuki on lakkautettu 1.4.2020 lukien, koska hänellä ei ole eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain edellyttämiä asumismenoja vakinaiseksi

katsottavasta asunnosta.

Valituksessa on vaadittu asumistuen maksamista. A on tullut kotihoitoon koronatilanteen takia. Vuokraa hän maksaa edelleen, jotta hoitopaikka säilyisi.

Esitetyn selvityksen mukaan A on asunut 16.3.2020 lukien eli yli vuoden vanhempiensa luona. Näin ollen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toteaa, että tämä asunto on katsottava hänen vakinaiseksi asunnokseen. Koska A:lla ei ole asumiskustannuksia vakinaiseksi katsottavasta asunnosta, ei hänelle voida maksaa asumistukea.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, minkä perusteella päätöstä tulisi muuttaa.

Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. A:n takaisinperintää koskeva valitus jätetään ennenaikaisena tutkimatta, koska mahdollisesta takaisinperinnästä ei ole vielä annettu päätöstä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A:n edunvalvoja haki vakuutusoikeudelta muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

A:n edunvalvoja katsoi, että Kansaneläkelaitoksen ja sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksissä ei ole huomioitu sitä, että syyt väliaikaiselle oleskelulle vanhempien luona ovat olleet erittäin perustellut. Asumisyksikössä on ollut koronapandemian vuoksi voimassa vierailukielto, joka olisi tehnyt A:lle hyvin tärkeiden vanhempien ja muiden läheisten tapaamisesta erittäin vaikeaa. Lisäksi koronataudin saamisen riski oli A:lle hänen terveydentilansa vuoksi todellinen uhka, jonka välttäminen siirtymällä monien muiden palveluasujien tavoin väliaikaisesti asumisyksiköstä oleskelemaan läheisten luona oli käytännössä välttämätöntä hänen hyvinvointinsa ja terveytensä turvaamiseksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:lla oli oikeus eläkkeensaajan asumistukeen 31.3.2020 jälkeenkin. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan asumismenoina otetaan huomioon hakijan kohtuulliset asumismenot yhdestä Suomessa sijaitsevasta vakinaiseksi katsottavasta asunnosta, jossa hakija asuu asumistuen alkaessa. Jos asumistuen hakija joutuu ikänsä tai sairautensa, taikka asuntonsa kunnon tai sijainnin vuoksi asumaan tilapäisesti muussa kuin vakinaisessa asunnossaan, asumismenoina voidaan ottaa huomioon vakinaisen asunnon asumismenojen sijasta tilapäisen asunnon menot.

Edellä mainittua lainkohtaa koskevien lain esitöiden (HE 90/2006 vp) mukaan vakinaiseksi katsotaan asunto, jossa hakija asuu tosiasiallisesti pääosan vuodesta tai jota muutoin voidaan pitää vakinaisena.

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A on 16.3.2020 alkaen siirtynyt palvelukodin asumisyksikön asunnostaan vanhempiensa luokse kotihoitoon koronatilanteeseen ja terveydentilaansa liittyvien syiden vuoksi. Kyseessä on vakuutusoikeuden arvion mukaan ollut väliaikaiseksi katsottava järjestely, vaikka pandemian ennalta arvaamattoman pitkästä kestosta johtuen A:n oleskelu hänen vanhempiensa luona onkin pitkittynyt. A:n vakinaisena asuntona on tämän vuoksi tullut edelleen pitää hänen asuntoaan palvelukodin asumisyksikössä, vaikka hän onkin tilapäisesti oleskellut vanhempiensa luona. Näin ollen A:lla on oikeus eläkkeensaajan asumistukeen 31.3.2020 jälkeenkin.

Lainkohdat

Laki eläkkeensaajan asumistuesta 9 §