Insurance court dismissed claim for work accident when minor deviation for doctor visit broke normal commute continuity.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court dismissed the applicant's claim for work accident compensation after the Insurance Court of Appeal upheld the lower court's decision. The applicant, a teacher, suffered an accident on the way home after a short delay to prepare lessons and a subsequent visit to a doctor's office. The court ruled that this sequence constituted a significant deviation from the normal commute rather than a minor one, thereby terminating the statutory protection for work-related travel.
Legislator headnote
AI generatedTyötapaturma- ja ammattitautilain 23 §; 24 §:n mukaan tavanomaisen asunnon ja työpaikan välinen matka päättyy, jos poikkeaminen tavanomaiselta reitiltä on ajallisesti huomattava, eikä korvaussuoja ulotu poikkeamisen ajankohtaan.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli mennyt työpäivänsä jälkeen käymään työterveyshuollon toimipisteessä lääkärillä, minkä jälkeen hänelle sattui vahinkotapahtuma kotimatkalla tavanomaisella työmatkareitillään. Vakuutusoikeus katsoi, että tavanomaiselta työmatkareitiltä poikkeamista lääkärissä käynnin johdosta voitiin pitää vähäisenä, kun otettiin huomioon, että poikkeaminen oli ollut kestoltaan lyhyt ja työterveyshuollon toimipiste oli sijainnut lähellä A:n työpaikkaa ja tavanomaista työmatkareittiä. Tapaturman sattuessa A:n tavanomaisesti käyttämällä työmatkareitillä, kyseessä oli työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoittama tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka.
Esitiedot
Opettajana työskentelevän A:n työpäivä oli päättynyt kello 14.00, mutta hän oli jäänyt valmistelemaan tunteja, koska hänellä oli ollut lääkäriaika kello 17.20. A:lle sattui vahinkotapahtuma lääkärissäkäynnin jälkeen kotimatkalla noin kello 18.00.
Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 21-25 §:ssä säädetään.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työmatkalla 30.1.2019 sattuneesta tapaturmasta. Äänestysratkaisu (5-1).
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Ottaen huomioon opettajan työhön kuuluva tuntien valmistelu ja opettajan mahdollisuus ajoittaa opetuksen valmistelutyö soveltuvaan ajankohtaan muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n 30.1.2019 käynti työntekopaikalta käsin työterveydessä ja siihen liittyvät matkat ovat olleet ajallisessa yhteydessä hänen työhönsä. A:n työterveyskäynnin 30.1.2019 pääasiallisena syynä ei esitetyn selvityksen perusteella ole ollut aikaisempi työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattava vahinko tai sen epäily, lakisääteiseen pakolliseen työterveyshuoltoon kuuluva käynti tai muu työstä johtuva velvoite tai työnantajan määräys. Käynti ja siihen liittyvät matkat eivät näin ollen kuulu työtapaturma -ja ammattitautilain 24 §:n nojalla korvattaviksi.
Eriävän mielipiteen jättäneen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenen lausunto
Yksi jäsen olisi hylännyt valituksen vakuutuslaitoksen päätöksestä ilmenevin perusteluin.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista ja asian jättämistä vakuutuslaitoksen 1.4.2019 antaman päätöksen varaan.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Äänestysratkaisu (10-4).
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työ ei ole päättynyt 30.1.2019 vielä oppituntien päättymiseen, kun otetaan erityisesti huomioon hänen työnantajaltaan saatu selvitys, jonka mukaan on ollut tavallinen käytäntö, että opettaja jää oppitunnin jälkeen valmistelemaan tulevaa opetustaan ja hoitamaan oppilasasioita. Siten kysymys on ollut työssäkäynnistä johtuvasta työpaikan ja asunnon välisestä matkasta.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n poikkeaminen tavanomaiselta reitiltään ei ole johtunut sellaisesta syystä, jonka johdosta korvaussuoja olisi ollut voimassa poikkeamisen aikana. A:n tavanomaiselta työmatkareitiltään poikkeamista lääkärissä käynnin johdosta voidaan pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon, että poikkeaminen on ollut kestoltaan lyhyt ja työterveyshuollon toimipiste on sijainnut lähellä A:n työpaikkaa ja tavanomaista työmatkareittiä. Poikkeama on muutoinkin merkinnyt vain sellaista vähäistä poikkeamaa A:n tavanomaiselta matkareitiltä, että kysymys ei ole ollut erillisestä matkasta. Näin ollen tapaturman sattuessa A:n tavanomaisesti käyttämällä työmatkareitillä, kyseessä on ollut työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoittama tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka. Valituksenalaista päätöstä ei siten ole vakuutuslaitoksen esittämistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.
Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten äänestyslausunto
Eri mieltä olleet vakuutusoikeuden jäsenet kumosivat tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jättivät asian ratkaisun vakuutuslaitoksen 1.4.2019 antaman päätöksen lopputuloksen varaan.
Asiassa sovellettavat oikeusohjeet
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella seuraaviin olosuhteisiin tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa:
1) tavanomainen työssäkäynnistä johtuva asunnon ja työpaikan välinen matka, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi;
2) työhön liittyvä tavanomainen ruokailu- tai virkistystauko työntekopaikan alueen läheisyydessä.
Asunnon ja työpaikan välinen matka
Eri mieltä olleet jäsenet katsovat enemmistön tavoin, että opettajana toimiva A on edelleen 30.1.2019 ollut työssä, kun hän on jäänyt opetustyönsä päättymisen jälkeen valmistelemaan tulevaa opetustyötään.
A:lle on sattunut 30.1.2019 tapaturma työntekopaikan ulkopuolella tilanteessa, jossa hän on poikennut työssäkäynnistä johtuvalta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta käydäkseen lääkärin vastaanotolla. Tapaturma on sattunut lääkärin vastaanoton päättymisen jälkeen A:n palattua asunnon ja työpaikan väliselle tavanomaiselle reitilleen.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n soveltuminen asiaan
Lain sanamuodon ja hallituksen esityksessä mainitun perusteella lääkärikäynnissä ei ole kyseessä työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä erikseen mainittu olosuhde. Kyseessä ei voida katsoa olleen myöskään työtapaturma- ja ammattitautilaissa mainittuihin olosuhteisiin rinnastettava syy.
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen korvaussuoja muissa kuin 23 §:n mukaisissa vähäisissä poikkeamissa
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n sanamuodon tai lain esitöiden perusteella ei ole suoraan todettavissa, kuinka laajaksi työmatkatapaturmien korvaussuoja on mahdollisesti tarkoitettu tilanteessa, jossa poikkeaminen tavanmukaiselta reitiltä ei ole työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä erikseen mainittu tai niihin rinnastettava olosuhde.
Lain esitöiden (HE 277/2014 vp s. 79) mukaan kun poikkeaminen ei ole huomattava, korvaussuoja koskisi sitä aikaa, jona työntekijä kulkee poikkeavaa matkareittiä pitkin. Turva ei ulottuisi itse sen tehtävän tai toiminnan tekemiseen, jonka vuoksi poikkeaminen tavanmukaiselta reitiltä tapahtuu, kuten asiointiin ruokakaupassa, ostoskeskuksessa tai päiväkodissa. Suoja jatkuisi, kun työntekijä päiväkodissa tai kaupassa asioituaan jälleen jatkaa matkaansa. Näin ei kuitenkaan olisi silloin, kun kysymys on ajallisesti niin huomattavasta poikkeamasta, ettei matkaa voida enää pitää työstä johtuvana, vaan muusta syystä tehtynä matkana.
Alan kirjallisuudessa (Mika Mänttäri - Mikko Nyyssölä: Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus 2016, s. 72–73) on katsottu, että vähäisen poikkeaman käsitteessä on kyse poikkeussäännöksestä, jota on yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan tulkittava suppeasti. Yksityisasioiden hoito ei lähtökohtaisesti kuulu lakisääteisen vakuutuksen piiriin ja vapaa-aikaan sekä henkilökohtaisten asioiden hoitoon liittyvät riskit voidaan kattaa vapaaehtoisilla vakuutuksilla. Lain poikkeussäännöstä ei voida tulkita niin, että tulkinta laajentaisi merkittävästi lain soveltamisalaa.
Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n sanamuodon tai lain esitöiden perusteella ei voida tehdä tulkintaa, jonka mukaan korvaussuoja ulottuisi työntekopaikan alueen ulkopuolelle muussa kuin laissa erikseen mainittuihin olosuhteisiin tavanomaisesti liittyvässä toiminnassa.
Alan kirjallisuudessakin esitetyin tavoin tavanmukaiselta reitiltä poikkeamista ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista tulkita asunnon ja työpaikan välisen matkan varrella tapahtuneiden tavanomaisten vähäisten omille asioille poikkeamisten osalta siten, että tilanne muodostuisi työntekijän kannalta kohtuuttomaksi. Korvaussuojan voidaan siten katsoa jatkuvan myös tällaisen vähäisen poikkeaman jälkeen työntekijän jatkaessa jälleen matkaansa. Koska työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitettua vähäistä poikkeamaa on poikkeussäännöksenä tulkittava yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan suppeasti, tällaisena kohtuuttomien korvaustilanteiden ehkäisemistä tarkoittavana vähäisenä poikkeamana voidaan tällöin pitää kuitenkin vain ajalliselta kestoltaan hyvin vähäistä pistäytymistä asioilla silloin kun asunnon ja työpaikan välisenä matkana pidettävä tavanomainen reitti ei muuten varsinaisesti muutu.
Edellä mainituin perusteluin A:n käyntiä lääkärinvastaanotolla on pidettävä sekä asiallisesti että ajallisesti niin huomattavana poikkeamana, että A:n asunnon ja työpaikan välisen matkan on katsottava päättyneen reitiltä poikkeamisen alkamiseen. Korvaussuoja ei näin ollen ole enää jatkunut A:n palattua poikkeaman jälkeen tavanomaiselle reitilleen.
Lainkohdat
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 § ja 23 § 1 kohta sekä 24 § 1 mom. 4, 5 ja 7 kohdat