Insurance court dismissed appeal; criminal conviction on tax fraud does not preclude civil employer liability under employee pension law.

A:lla oli ollut määräysvallassaan kaksi yritystä F Oy ja T Oy. F Oy:stä T Oy:öön vuokratut työntekijät oli vakuutettu työntekijäin eläkelain (TEL) mukaan F Oy:n työeläkevakuutuksessa ja F Oy oli suorittanut työeläkevakuutusmaksut. Verotarkastuksessa F Oy:n liiketoimintaa ei pidetty todellisena itsenäisenä liiketoimintana ja hovioikeus oli katsonut kirjanpito- ja veropetosasiassa T Oy:n olleen todellinen työnantaja. A oli vedonnut hovioikeuden päätökseen ja vaatinut maksettujen eläkevakuutusmaksujen palauttamista ja eläkevakuutuksen ottamista takautuvasti toisesta eläkelaitoksesta työnantajana konkurssitilassa oleva T Oy. Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen ja totesi, että hovioikeuden päätöksellä ei ollut ratkaistu kysymystä siitä, kenellä työnantajalla oli asiassa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisvastuu. Hovioikeuden päätöksen oikeusvoiman ei voitu katsoa estävän antamasta TEL:n nojalla vakuuttamisvelvollisesta työnantajasta ratkaisua, joka poikkesi hovioikeuden rikosasiassa antamasta tuomiosta.

Esitiedot

A oli omistanut 10.10.2001 alkaen 55 prosenttia T Oy:n ja 29.11.2004 alkaen 100 prosenttia F Oy:n osakkeista. A oli ollut sekä T Oy:n että F Oy:n hallituksen jäsen. T Oy:n käyttämät työntekijät oli vuokrattu F Oy:stä. T ja F Oy:öiden verotarkastuskertomuksissa oli katsottu työntekijöiden tosiasialliseksi työantajaksi T Oy eikä F Oy:n toimintaa ollut voitu pitää todellisena itsenäisenä liiketoimintana. Käräjäoikeus oli muun muassa törkeää kirjanpitorikosta ja veropetosta koskevassa tuomiossa katsonut tulleen näytetyksi, että työntekijöiden työnantajaksi oli keinotekoisesti kirjattu F Oy siinä tarkoituksessa, että T Oy kykenisi sillä tavoin välttämään veroja. Myös hovioikeus oli katsonut, että F Oy ei ollut ollut liiketaloudellisin periaattein toimiva yhtiö eikä F Oy:n työntekijänvuokraus T Oy:lle ollut ollut todellista liiketoimintaa. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuissa oli mainittu, että A:n mukaan työntekijöiden vuokraus F Oy:ltä T Oy:lle oli todellista liiketoimintaa.

A oli vaatinut, että eläkevakuutusyhtiössä X yrityksen F Oy:n työeläkevakuutuksessa vakuutetut työntekijät tulisi taannehtivasti siirtää yrityksen T Oy:n eläkevakuutusyhtiöstä Y ottamaan työeläkevakuutukseen, koska heidän todellinen työnantajansa oli yleisten tuomioistuimien ja hallintotuomioistuimien, kuten myös verottajan ja syyttäjän vahvistamalla tavalla ollut T Oy.

Eläketurvakeskuksen soveltamisalaratkaisu

Eläketurvakeskus antoi eläkevakuutusyhtiöiden pyynnöstä valituskelpoisen soveltamisalaratkaisun siitä, onko F Oy ollut ajalla 1.12.2004 – 12.12.2006 eläkevakuutusyhtiössä X vakuutettujen työntekijöiden työnantaja ja sen vuoksi velvollinen järjestämään työntekijöilleen eläketurvan.

Eläketurvakeskuksen soveltamisalaratkaisun perustelut

Työnantaja on velvollinen järjestämän työsuhteessa olevalle työntekijälleen työeläketurvan asianomaisen työsuhde-eläkelain mukaan, jos lain piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät (TyEL 1 §, 31.12.2006 saakka TEL 1 §, TaEL 2 §)

Kun työntekijän eläkelain (TyEL) 10 §:n nojalla ratkaistaan, mikä taho on työeläkevakuuttamisesta vastuussa oleva työnantaja, tilannetta arvioidaan kokonaisuutena. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon TyEL:n 189 §:n periaatteet.

TyEL 189 §:n mukaan, jos eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi, työeläkevakuutusmaksun välttämiseksi, perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi tai muusta vastaavasta syystä oikeustoimelle on annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta tätä järjestämisvelvollisuutta ratkaistaessa, työeläkevakuutusmaksua määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti. Tältä osin asiasisällöllisesti vastaava säännös on ollut myös TEL:ssä (TEL 1 § 6 mom.).

Työnantajatahon määrittämiseen liittyvässä kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon muodollisena työnantajana näyttäytyneen tahon toiminnan tosiasiallisesta luonteesta saatu selvitys. Työnantajatahon määrittämisestä koskevassa kokonaisarvioinnissa voidaan tulkinnallisena apuna ottaa huomion myös muualla kuin työeläkelainsäädännössä olevat säännökset ja ratkaisut. Esimerkiksi verotuskäytäntöä voidaan hyödyntää soveltuvin osin kokonaisarvioinnissa. Verotusta koskevat ratkaisut eivät kuitenkaan ratkaise sitä, miten työntekosuhdetta tai työantaja-asemaa työeläkelakeja sovellettaessa arvioidaan. Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työoikeudellista työsuhteen käsitettä ja myös työnantajataho määritellään työoikeudellisin perustein (TyEL 2 §)

Eläketurvakeskus totesi, että verotarkastuksissa ja oikeudenkäynneissä A:n lähipiirin yhtiöiden toimia oli tarkasteltu verotuksellisesta näkökulmasta ja tarkoituksena oli ollut lähinnä tehdä jälkikäteinen arvio siitä, voidaanko yhtiöiden välisiä oikeustoimia verotuksellisesti pitää asianmukaisina, minkä vuoksi edellä mainituissa prosesseissa työnantajatahosta tehdyille johtopäätöksille ei voi asiaa työeläkelakien näkökulmasta arvioitaessa antaa sellaisenaan ratkaisevaa merkitystä.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Muutoksenhakulautakunta hyväksyi Eläketurvakeskuksen päätöksestä ilmenevät perustelut todeten kuitenkin, ettei ratkaisu perustunut työoikeudellisiin käsitemääritelmiin vaan työntekijän eläkelakiin (TyEL). TyEL 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan. TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain (55/2001) luvun mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

F Oy oli lain mukaisesti järjestänyt työntekijöilleen eläketurvan eläkeyhtiö X:ssä. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että F Oy:n ja kyseisten työntekijöiden välillä oli ollut työsopimukset ja vakuuttaminen oli ollut oikein. Käräjäoikeuden tai hovioikeuden rikosasioita koskevista ratkaisuista, verotarkastuskertomuksista tai muista selvityksistä ei voitu päätellä, että vakuutetut työntekijät olisivat tehneet työsopimukset jonkin muun tahon kuin F Oy:n kanssa. Näistä syistä muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei F Oy:n työntekijöiden eläkevakuuttamista eläkeyhtiö X:ssä ollut syytä muuttaa.

Valitus vakuutusoikeuteen

F Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että F Oy:n työeläkemaksut oikaistaan ja maksut palautetaan yhtiölle. Muutoksenhakijan mukaan missään vaiheessa asian käsittelyä, ei edes oikeudenkäynneissä, ollut tullut esiin F Oy:n työsopimuksia, koska yhtiö ei ollut tehnyt minkäänlaisia työsopimuksia. Muutoksenhakija katsoi, että asiassa tulisi vedota tosiasioihin, tässä tapauksessa kirjallisiin työsopimuksiin. Työsopimusasia oli muutoksenhakijan mukaan toisaalta merkityksetön, koska oikeusasteiden lainvoimaisten päätösten mukaan F Oy ei ollut ollut todellinen työnantaja ja yhtiön työsuhteet oli purettu ja työntekijät siirretty T Oy:lle.

Muutoksenhakija toi vielä esille, että eläkevakuutusyhtiö Y oli ollut T Oy:n eläkevakuutusyhtiö noin vuodesta 2006. Eläkevakuutusyhtiö Y valvoi eläkesaataviaan F Oy:n työntekijöistä T Oy:n konkurssipesässä ja oli siten käynnistänyt oikeustoimet asiasta, johon sillä ei ollut Eläketurvakeskuksen mukaan oikeutta. Vuoden 2005 F Oy:n työntekijät oli jo siirtyneet eläkelaitokseen Z, joka oli silloinen T Oy:n työeläkeyhtiö, mutta eläkevakuutusyhtiö X ei ollut halunnut korjata F Oy:n työeläkkeitä. Eläkelaitos Z oli siis katsonut oikeuden päätösten velvoittavan sen korjaamaan tiedot, mutta eläkevakuutusyhtiö X oli useammasta kehotuksesta huolimatta jättänyt oikaisematta vuoden 2005 eläketietoja ja pitänyt liikaa maksetut suoritukset. Muutoksenhakija toi esille, että vuodelta 2005 työntekijät oli vakuutettu kahdessa eläkeyhtiössä, ja piti juridisesti kestämättömänä, että eläkeyhtiöt perivät samoja maksuja useampaan kertaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden ratkaisun perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut niitä kuitenkin siten oikaisten, että nyt kysymyksessä oleva F Oy:n vakuuttamisvelvollisuus perustuu 31.12.2006 saakka voimassa olleeseen työntekijäin eläkelakiin (TEL), ei 1.1.2007 alkaen voimassa olleeseen työntekijän eläkelakiin (TyEL).

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että muutoksenhakijan viittaamassa vuonna 2005 annetussa vakuutusoikeuden päätöksessä oli kysymys työntekijäin eläkelain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä yksittäisen työntekijän osalta. Nyt käsillä olevassa asiassa on puolestaan kysymys siitä, kenelle työnantajalle kuuluu työntekijäin eläkelain nojalla vakuuttamisvelvollisuus tilanteessa, jossa työeläkevakuutusmaksut on jo suoritettu. Ottaen huomioon, että edellä mainittu vakuutusoikeuden päätös eroaa olennaisesti nyt käsiteltävänä olevasta asiasta, ei sille voida antaa asian ratkaisun kannalta muutoksenhakijan tarkoittamaa merkitystä.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että muutoksenhakijan valituksessaan viittaamalla hovioikeuden päätöksellä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, kenellä työnantajalla on asiassa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisvastuu. Hovioikeuden päätöksen oikeusvoiman ei näin ollen voida katsoa estävän antamasta työntekijäin eläkelain nojalla vakuuttamisvelvollista työnantajaa koskevaa ratkaisua, joka poikkeaa hovioikeuden rikosasiassa antamasta tuomiosta. Vakuutusoikeus katsoo Eläketurvakeskuksen antamassa päätöksessä esitettyyn selvitykseen ja siitä tehtyyn johtopäätökseen viitaten, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä voitaisiin todeta olevan vastuussa muu taho kuin F Oy.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelaki 1 §, Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki 1 § 1 mom.