Insurance court lacks jurisdiction to determine injury severity and causation under traffic insurance law.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe applicant sought neuro-psychological rehabilitation under Finnish traffic insurance law, but the insurance company denied it due to the minor nature of the brain injury. The applicant appealed, arguing the injury was not minor and rehabilitation was still ongoing, but the court dismissed the appeal. The court ruled that it lacks jurisdiction to decide on the specific injuries, their severity, or their causal link to the accident, as these questions fall under the Traffic Insurance Act rather than the Rehabilitation Act.
Legislator headnote
AI generatedTuomioistuinlaki 7 luku 1 §; Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom.: The insurance court lacks jurisdiction to determine the nature, severity, or causal relationship of injuries sustained in a traffic accident, as such factual determinations are reserved for the Traffic Insurance Act.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa ratkaistiin kysymys vakuutusoikeuden toimivallasta liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaisessa asiassa. Vakuutusoikeus ei ole toimivaltainen ottamaan kantaa siihen, mitä vammoja liikennevahingosta on vakuutetulle aiheutunut ja minkä asteisia liikennevahingosta aiheutuneiksi katsotut vammat ovat.
Esitiedot
A vaati vakuutuslaitosta myöntämään neuropsykologista kuntoutusta liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla.
Vakuutuslaitoksen ratkaisu
Vakuutuslaitos hylkäsi A:n vaatimuksen.
Vakuutuslaitoksen perustelut
Jotta kuntoutusta voidaan korvata liikennevakuutuksesta, edellytetään, että kuntoutusta vaatinut ruumiinvamma on liikennevahingon välitön seuraus. Lisaksi kuntoutuksen tulee olla tarpeellinen kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Kysymys on neuropsykologisen kuntoutuksen korvattavuudesta. A on saanut liikennevahingossa korkeintaan hyvin lievän aivovamman. Liikennevahingossa saadun vamman vaikeusaste huomioon ottaen neuropsykologista kuntoutusta ei voida pitää tarpeellisena työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tämän johdosta neuropsykologisesta kuntoutuksesta aiheutuvia kustannuksia ei korvata liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A uudisti vakuutuslaitokselle esittämänsä vaatimuksen. A vetosi siihen, että hänen liikennevahingossa saamansa aivovamma ei hoitavan lääkärin arvion mukaan ole lievä ja sen kuntoutus on vielä kesken. A katsoi, että hänelle on aiheutunut liikennevahingossa myös niskan retkahdusvamma.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valitus jätettiin tutkimatta siltä osin, mitä vammoja liikennevahingosta oli A:lle aiheutunut ja minkä asteisia liikennevahingosta aiheutuneiksi katsotut vammat olivat.
Vakuutusoikeuden perustelut
Tuomioistuinlain 7 luvun 1 §:n mukaan vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena sille lain nojalla kuuluvissa asioissa. Kysymykset siitä, mitä vammoja liikennevahingosta on aiheutunut ja minkä asteisia liikennevahingosta aiheutuneiksi katsotut vammat ovat, ratkaistaan liikennevakuutuslain eikä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetusta laista poiketen liikennevakuutuslaissa ei ole säännöksiä muutoksen hakemisesta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus ei ole näin ollen toimivaltainen ottamaan kantaa kysymyksiin A:n mahdollisista aivo- ja niskan retkahdusvammoista, niiden asteesta sekä syy-yhteydestä kyseessä olevaan liikennevahinkoon.
Lainkohdat
Tuomioistuinlaki 7 luku 1 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom.