Court dismissed appeal finding employee pension law applies to driver working under employer control.

Esitiedot

Eläketurvakeskus antoi eläkelaitoksen pyynnöstä päätöksen, jonka mukaan B:n työskentely A Oy:lle kuului työntekijän eläkelain soveltamisalaan.

A Oy ja B hakivat Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja katsoivat, että B:n toiminta kuului yrittäjän eläkelain piiriin.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Eläketurvakeskuksen antamalla päätöksellä on katsottu, että B:n työskentelyn A Oy:lle on katsottu tapahtuneen työsuhteessa.

A Oy:n ja B:n valituksessa on katsottu, että B ei ole työskennellyt työsuhteessa vaan toiminut yrittäjän ominaisuudessa. Valituskirjelmän mukaan B on laajasti vastannut kuljetusten logistiikasta ja erilaisten lupien sekä kuljetusasiakirjojen hankkimisesta eri maissa sekä ajoreittien suunnittelusta.

Asiakirjoista ilmenee, että toiminimi C on kauneusalan yritys, jolla on toimialana myös kuljetusalan konsultointi. Verotarkastuksen tietojen perusteella B on vastannut rekkojen kuljettamisesta yrityksen osoittamasta paikasta toiseen. Kuljetuskalusto on ollut A Oy:n omistamaa. Toiminimi C on laskuttanut A Oy:tä B:n ajamista työtunneista.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että käytetty laskutusperuste on viitannut siihen, että B on tehnyt vain kuljetustyötä, eikä laskutusyrityksen toimialaan kuuluvaa konsultointityötä. Yrittäjätoiminnalle tyypillistä riskiä ei B:n työskentelyn osalta ole ollut, koska hän ei ole työskennellyt omalla kalustolla.

B:n katsotaan työskennelleen A Oy:n johdon ja valvonnan alaisena työntekijän eläkelain mukaisessa työsuhteessa vuosina 2011 ja 2012, koska B:n ei ole osoitettu laskutuksen tietojenkaan perusteella tehneen kuljetusalan konsultointiin liittyviä tehtäviä A Oy:lle.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A Oy haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, ettei B:n työskentelyä katsota työntekijän eläkelain piiriin kuuluvaksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden päätöksen perustelut

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Saman lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Yrittäjän eläkelain 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista. Saman lain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Kun työeläkelakeja sovellettaessa ratkaistaan sitä, onko kyseessä työsuhteessa vai yrittäjänä tapahtunut toiminta, keskeistä on edellä selostettujen säännösten sisältö huomioon ottaen arvioida, täyttyvätkö työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Asiassa on kysymys B:n A Oy:lle vuosina 2011 ja 2012 tekemistä työpalveluista, joista ei ollut kirjallista sopimusta osapuolten kesken. Laskutus oli tapahtunut toiminimi C:n kautta. Toiminimi C oli merkitty ennakkoperintärekisteriin maaliskuussa 2012 ja sen haltija oli B:n puoliso. Laskutukseen oli sisältynyt arvonlisäveron osuus.

Toiminimellä C harjoitettuun liiketoimintaan oli vuonna 2013 tehty vuosien 2011 ja 2012 tilikausiin kohdistunut verotarkastus. Siinä toiminimellä C harjoitetuksi varsinaiseksi elinkeinotoiminnaksi oli katsottu kauneudenhoito. Sen, että toiminimellä C oli myyty B:n suorittamia kuljetuspalveluita, ei katsottu vastanneen asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Verotarkastuskertomuksessa B:n A Oy:lle tekemistä työpalveluista maksettua korvausta on pidetty ennakkoperintälain 13 §:n mukaisena palkkana.

B:n henkilökohtaista verotusta on verotarkastuksen jälkeen oikaistu siten, että hänen ansiotuloihinsa on lisätty palkaksi katsotut tulot edellä tarkoitetuista työpalveluista. Verotuksen oikaisulautakunta ei katsonut yritystoiminnan yleisten tunnusmerkkien B:n harjoittamien työpalvelujen osalta täyttyneen eikä B:n henkilökohtaista verotusta koskevaa ratkaisua edellä mainittujen tulojen osalta muutettu. Hallinto-oikeudelle tämän jälkeen osoittamansa valituksen B on A Oy:n mukaan peruuttanut.

Eläkelaitos on B:n esittämän pyynnön johdosta lisännyt tälle eläkkeeseen oikeuttaviksi ansiot työsuhteesta A Oy:öön vuosilta 2011 ja 2012 sekä tehnyt tähän liittyen työntekijän eläkelain mukaisten vakuutusmaksujen maksuunpanot. A Oy teki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle perustevalituksen näistä maksuunpanoista. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta kumosi maksuunpannut työntekijän eläkelain mukaiset vakuutusmaksut, siirsi asian eläkelaitokselle ja velvoitti sen ennen asian ratkaisemista hakemaan päätöksen Eläketurvakeskukselta, koska sovellettavasta eläkelaista oli syntynyt epäselvyyttä.

Verotarkastuskertomuksen mukaan B oli kertonut antaneensa A Oy:lle kuljetus- ja huoltopalveluita. Työ oli ollut A Oy:n omistamien rekkojen ajamista ja huoltamista. A Oy:n edustaja oli verotarkastuksessa kertonut tehdystä työstä pääosin samoin. Kyse oli ollut tilapäisestä kuljetuspalvelun tarpeesta ja siihen oli käytetty B:n työpanosta. B oli pyydetty paikalle tarvittaessa tai edellisen työvuoron yhteydessä oli sovittu seuraavasta työvuorosta. A Oy oli määrännyt työajat ja ajoreitit. A Oy:llä oli ollut vakuutukset vain omistamansa kaluston, mutta ei B:n työpanoksen osalta. A Oy:n käsityksen mukaan kyse oli ollut aliurakoinnista.

Vakuutusoikeus pitää verotarkastuskertomusta luotettavimpana selvityksenä B:n toiminnasta A Oy:ssä. Kyse katsotaan olleen lähinnä kuljetukseen ja kaluston huoltoon liittyvistä tehtävistä, joita B oli tehnyt A Oy:n omistamilla ajoneuvoilla sen tarpeiden ja annettujen ohjeiden mukaan. Työtä oli tehty vastiketta vastaan A Oy:n lukuun eikä B:llä katsota olleen yritystoimintaan keskeisesti kuuluvaa yrittäjän riskiä. Tehdyn kuljetus- ja huoltotyön ei voida myöskään katsoa kuuluneen kyseessä olevan toiminimi C:n varsinaiseen liiketoimintaan. A Oy ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä, joka tukisi myöhemmin esitettyä tarkennettua kertomusta tietojärjestelmiin liittyvien palveluiden ostamisesta.

Esitetyn selvityksen mukaan B:llä oli samoihin aikoihin ollut myös toinen toimeksiantaja, jolle tehdyistä työpalveluista oli laskutettu saman toiminimi C:n kautta. Myös tältä osin maksettua korvausta on verotuksessa pidetty ennakkoperintälaissa tarkoitettuna palkkana. B:llä ei tuolloin myöskään ollut omaa palkattua henkilökuntaa.

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioituaan B:n olleen sitoutunut tekemänsä sopimuksen perusteella henkilökohtaisesti tekemään työtä vastiketta vastaan A Oy:n lukuun sen johdon ja valvonnan alaisena siten, että kyseessä on ollut työsuhteessa tapahtunut työskentely. Näin ollen B:n toimintaan A Oy:ssä vuosina 2011 - 2012 tulee soveltaa työntekijän eläkelakia.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 §, 2 § ja 4 §

Työsopimuslaki 1 luku 1 §