Court allows criminal compensation claim despite assault in reception center by fellow asylum seeker.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court reversed the State Office's decision denying compensation for an assault sustained by an asylum seeker in a reception center. Although the State Office argued that the location and parties' status as asylum seekers precluded liability under the Criminal Compensation Act, the Court found the victim had resided in Finland for nearly two years prior to the incident. The Court ruled that these facts satisfied the statutory requirements for compensation, overriding the State Office's interpretation of the law's limitations. Consequently, the case was remanded to the State Office to process the claim in accordance with the Act.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolaki 2 §; The court established that a criminal offense committed in a reception center by a fellow asylum seeker does not automatically preclude compensation if the victim has established sufficient residence in Finland or the EU prior to the incident.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Turvapaikanhakija A oli joutunut rikoksen kohteeksi. Tekopaikkana oli vastaanottokeskus ja tekijänä toinen turvapaikanhakija. Vakuutusoikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, ettei Valtiokonttori voinut jättää vahinkoa korvaamatta rikosvahinkolain 2 §:n rajoitussäännöksen nojalla.
Esitiedot
A oli joutunut 28.6.2017 vastaanottokeskuksessa rikoksen kohteeksi, kun toinen turvapaikanhakija oli yrittänyt tappaa hänet. Käräjäoikeus tuomitsi 23.11.2017 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla tekijän tapon yrityksestä vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 2000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3000 euroa.
Valtiokonttori hylkäsi 27.11.2018 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen rikosvahinkolain mukaisista korvauksista. Valtiokonttori katsoi, että koska rikoksen tapahtumapaikkana oli vastaanottokeskus ja koska molemmat asianosaiset olivat siellä asuneita turvapaikanhakijoita, rikosvahinkolain 2 §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät täyttyneet.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että se kumotaan ja että hänelle myönnetään rikosvahinkolain mukainen korvaus hänen hakemuksensa mukaisesti.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain 2 §:n mukaan korvausta suoritetaan Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetusta vahingosta. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta, jos vahinkoa kärsineellä ei korvaushakemuksen tekohetkellä ole eikä rikoksen tekohetkellä ollut asuinpaikkaa Suomessa tai muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja jos vahingon yhteys Suomeen on muutoinkin vähäinen.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan A:lle ei ole maksettu korvausta, koska rikosvahinkolain 2 §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet. Esitettyjen selvitysten mukaan 28.6.2017 tapahtuneen rikoksen tekopaikkana on ollut vastaanottokeskus ja molemmat asianosaiset ovat olleet siellä asuneita turvapaikanhakijoita.
Vakuutusoikeus toteaa, että A on 28.6.2017 joutunut tapon yrityksen kohteeksi. Käräjäoikeus on tuominnut tekijän 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja velvoittanut tekijän suorittamaan A:lle kivusta ja särystä 2 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 3 000 euroa.
A oli rikoksen tekohetkellä oleskellut Suomessa turvapaikanhakijana yhtäjaksoisesti lähes kaksi vuotta ja korvaushakemuksen tekohetkellä noin kaksi ja puoli vuotta. Korvaushakemuksen perusteena oleva rikos oli tapahtunut vastaanottokeskuksessa, jossa sekä A että tekijä oleskelivat rikoksen tekohetkellä suomalaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella. A on valituksessaan kertonut, että hän oleskelee edelleen Suomessa, että hänellä on suomalainen avopuoliso ja että hän on Suomen kansalaisuuden saaneen lapsensa huoltaja.
Sovelletut oikeusohjeet
Rikosvahinkolaki 2 §