Legislator Case Law & Legislation
VakO 23.5.2019/1019:2018 AI generated

Court dismissed claim that irregular commute from fiancé's home counts as work trip under Finnish Act on Work-Related Accidents.

Case Number VakO 23.5.2019/1019:2018
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Insurance Court dismissed the applicant's appeal against the Insurance Company's refusal to classify a commute from a fiancé's home as a work-related trip. The applicant argued that frequent stays at the fiancé's apartment constituted a regular residence, but the court found no evidence of a fixed workplace or routine commuting pattern. Consequently, the court held that the journey did not meet the statutory requirements for a work-related trip under the Act on Work-Related Accidents and Professional Disease Insurance.

Legislator headnote

AI generated

Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 § 2 momentti; 23 § 1 kohta: A journey from a non-regular residence to a workplace is not a work-related trip unless the residence is the applicant's fixed home or a temporary accommodation used for regular commuting.

Keywords

AI generated
work-related accident commute definition fiancé residence regular residence work trip classification Insurance Court work accident law

Cited Legislation

AI generated
Act on Work-Related Accidents and Professional Disease Insurance 20 §
Act on Work-Related Accidents and Professional Disease Insurance 21 § 2 momentti
Act on Work-Related Accidents and Professional Disease Insurance 23 § 1 kohta
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A liukastui ollessaan matkalla töihin naisystävänsä asunnolta paikkakunnalta Y työkohteeseen paikkakunnalle Z. A oli tapaturman sattuessa kirjoilla paikkakunnalla X sijaitsevassa asunnossa. Vakuutusoikeus katsoi, että paikkakunnalla Y sijaitsevaa naisystävän asuntoa ei voitu pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna A:n vakinaisena asuntona, tilapäisenä asuntona tai majoituksena taikka vapaa-ajanasuntona, josta A olisi kulkenut työn vuoksi työpaikalle tai takaisin. Tapaturma ei näin ollen sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun työntekoon rinnastettavan työtehtävästä johtuvan matkustamisen aikana eikä kyseessä siten ollut korvattava työtapaturma.

Esitiedot

Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut A:n tavanomaisella työmatkareitillä kotoa työmaalle. Kyseessä ei ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu asunnon ja työpaikan välinen matka.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta vaatien sen kumoamista ja tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisten korvausten maksamista työmatkalla sattuneen tapaturman perusteella.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työtapaturmasta 13.2.2017.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n tapaturma 13.2.2017 on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21-25 §:ssä säädetään. Kyseessä on näin ollen korvattava työtapaturma.

A on 13.2.2017 lähtenyt työkohteeseen paikkakunnalle Z kihlattunsa asunnolta paikkakunnalta Y. A on itse kirjoilla paikkakunnalla X. A on kertonut yöpyvänsä kihlattunsa luona yhtä usein kuin omassa kodissaan. Lisäksi A on kertonut, että hänen työkohteensa vaihtelevat ja tällä kertaa hän oli menossa paikkakunnan Z työmaalle. Työmatka A:n kihlatun asunnolta paikkakunnalle Z on huomattavasti lyhyempi kuin matka paikkakunnalta X paikkakunnalle Z. A:n mukaan kyseinen työmaa ei ole ollut hänen vakituinen työpaikkansa ja A on siksi katsonut, että asiassa tulisi soveltaa työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan sijaan työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin säännöstä koskien työtehtävästä johtuvaa matkustamista.

Muutoksenhakulautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että A:n kihlatun paikkakunnalla Y sijaitseva asunto on työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoittama asunto ottaen huomioon sen, että kyseisellä asunnolla yöpyminen on ollut vakiintunutta ja A viettää kihlattunsa asunnolla selvityksensä mukaan aikaa yhtä paljon kuin omassa kotonaan. Muutoksenhakulautakunta katsoo kuitenkin, että kysymys ei ole ollut tavanomaisesta työssäkäynnistä johtuvasta matkasta työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska paikkakunnalla Z sijaitseva työmaa ei ole ollut A:n vakituinen työntekopaikka, vaan työskentely siellä on ollut satunnaista. Näin ollen A:n tapausta tulee lain esitöidenkin perusteella arvioida työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukaisena työtehtävistä johtuvana matkustamisena.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista.

Vakuutuslaitos totesi A:n kertoneen ennen kielteistä päätöstä antamissaan selvityksissä, että hän on kirjoilla paikkakunnalla X. Myös työnantaja on tapaturmailmoituksessa ilmoittanut A:n osoitteeksi paikkakunnan X osoitteen. A on kertonut, että hän on maanantaiaamuna 13.2.2017 lähtenyt tyttöystävänsä luota työkohteeseen paikkakunnalle Z. A ei ole täsmentänyt suhteen kestoa tai luonnetta eikä myöskään kuvannut tyttöystävän kotia kakkoskodikseen. Hän on vain kertonut kulkevansa viikonloput pääsääntöisesti tyttöystävän luota.

Vakuutuslaitos katsoi, että kyse ei ole ollut lain tarkoittamasta henkilön vakinaisesta asunnosta, tilapäisestä asunnosta taikka henkilön vapaa-ajan asunnosta. A:n vakituinen osoite on paikkakunnalla X, jossa hän on kirjoilla ja johon hänen postinsa ohjautuu. Se, että A ei ole tehnyt postiin muuttoilmoitusta, tukee vakuutuslaitoksen mukaan käsitystä siitä, että hänellä on edelleen oma asuntonsa paikkakunnalla X, jota hän pitää vakituisena asuntonaan ja jossa hän käy säännöllisin väliajoin käymässä. Tyttöystävän asuntoa ei voida pitää A:n vapaa-ajan asuntona, jolla yleisen elämänkokemuksen mukaan tarkoitetaan esimerkiksi kesämökkiä tai muuta sellaista vapaa-ajan asuntoa, joka on henkilön omistuksessa. Tyttöystävän asunto ei ole sijainnut työntekopaikkakunnalla, joten sitä ei vakuutuslaitoksen mukaan voida myöskään pitää lain tarkoittamana tilapäismajoituksena työntekopaikkakunnalla, josta henkilö matkustaa viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen.

Vakuutuslaitos katsoi, että ottaen huomioon työmatkoihin liittyvä kohonnut tapaturmariskin vaara sekä se, että vakuutuksenottajana olevalla työnantajalla ei ole keinoja tai mahdollisuuksia ennalta ehkäistä näitä riskejä, ei voida pitää lainsäätäjän näkökulmasta tarkoituksenmukaisena, että työmatka ja siihen liittyvä turva voi alkaa mistä tahansa. Tästä syystä hallituksen esityksessäkin on haluttu tarkoin säätää siitä, mitä tarkoitetaan asunnolla ja mistä työmatkaturva voi alkaa. Vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan asunnon käsitettä arvioitaessa lähtökohtana tulee pitää sitä paikkakuntaa, jossa henkilö on kirjoilla ja jonne hänen postinsa ohjautuu. Sitä osoitetta voidaan pitää hänen niin sanottujen intressien keskuksena. Henkilöllä voi pääsääntöisesti olla vain yksi vakituinen asunto kerrallaan.

Vakuutuslaitos viittasi lisäksi tapaturma-asiain korvauslautakunnan työtapaturma- ja ammattitautilain korvauskäytäntöä yhtenäistäviin lausuntoihin, joissa työmatkan ja asunnon käsitteen osalta lähtökohdaksi on otettu se, että vanhempien tai tyttö-/poikaystävän luota alkavat työmatkat eivät ole työmatkaturvan piirissä, koska vanhempien tai tyttö-/poikaystävän asunto ei täytä lain vaatimusta asunnon käsitteestä.

Vakuutuslaitos katsoi, että korvauskäytännön yhteneväisyyden vuoksi tarvitaan selkeitä tulkintasääntöjä siitä, mitä tarkoitetaan työmatkaan liittyvällä asunnolla. Ratkaisua ei voida tehdä yksittäistapauksittain, jossa huomioidaan yksityiskohtaisesti liikenneolosuhteet, matkan pituus ja siihen kuluva aika erilaisilla reittivariaatioilla. Työmatkan alkupistettä ei voida perustella pelkästään sillä, että se johtaisi optimaalisesti lyhimpään työmatkareittiin. Vaikka hallituksen esityksenkin mukaan työmatkareitti voi vaihdella muun muassa julkisista kulkuvälineistä johtuvista syistä, lähtökohtana pidetään kuitenkin sitä, että se alkaa ja päättyy aina samaan paikkaan. Vakuutuslaitos katsoi, että työmatkareitin vaihtelu ei saa johtua selvästi työhön tai työmatkan tekemiseen liittymättömistä syistä. Tällaisena työhön tai työmatkan tekemiseen liittymättömänä syynä voidaan pitää ihmis- ja perhesuhteisiin liittyviä syitä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen antaman päätöksen varaan. Äänestysratkaisu (4 - 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen osalta. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla ei ole ollut kiinteää työpaikkaa, vaan hänen työkohteensa ovat vaihdelleet siten, että työmaita on ollut useita työkohteiden painottuessa pääkaupunkiseudulle.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21–25 §:ssä säädetään.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukaan työntekoon rinnastetaan myös työtehtävästä johtuva matkustaminen. Matkustamiseen katsotaan kuuluvan myös 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen matkareitiltä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden (HE 277/2014 vp) 21 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös kattaisi työtehtävien edellyttämän liikkumisen eri työntekopaikkojen välillä, mutta matkustaminen voi alkaa myös työntekijän asunnolta. Kyse voi olla matkustamisesta asunnolta työkohteeseen tai työkohteesta toiseen samalla paikkakunnalla tai toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille kohteeseen, jossa työntekijän on tarkoitus tehdä työtään. Edellytyksenä on, että matka on välttämätön, jotta työntekijä pystyy tekemään kyseisen työtehtävän.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen lausunto

Hylkään valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaisilla perusteilla.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 §, 21 § 2 mom. ja 23 § 1 kohta