Insurance court allows claim where victim had reasonable fear preventing court appearance and demand.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe insurance court overturned the State Office's dismissal of a compensation claim, ordering a new review of the case. The applicant had previously failed to demand damages in court due to credible threats of violence against himself and his family. The court held that the applicant had a reasonable cause to fear for their safety, meaning they did not negligently fail to pursue their rights as required by law.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolaki 23 § 2 mom.; A claimant who failed to demand compensation in court due to reasonable fear of violence is not considered to have negligently failed to pursue their rights.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli joutunut törkeän pahoinpitelyn ja vapaudenriiston uhriksi. Hän ei ollut käräjäoikeudessa vaatinut asianomistajana korvausta rikoksentekijöitä kohtaan. Ottaen huomioon A:han kohdistettu väkivalta ja mahdollinen uhkaaminen vakuutusoikeus katsoi, että hänellä oli ollut perusteltu syy pelätä itsensä ja omaistensa turvallisuuden puolesta. Tämän vuoksi A:n ei katsottu laiminlyöneen rikosvahinkolain 23 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, mitä hänen kohtuudella olisi pitänyt tehdä saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tuomiolla vahvistetuksi.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.
Valtiokonttorin perustelut
A:n asiaa oli käsitelty tuomioistuimessa, mutta hän ei ollut siellä vaatinut korvausta henkilövahingosta vahingon aiheuttajilta. Valtiokonttori katsoi, että A:n oli laiminlyönyt, mitä hänen olisi kohtuudella pitänyt tehdä saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tuomiolla vahvistetuksi.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki Valtiokonttorin päätökseen muutosta vakuutusoikeudelta ja vaati, että hänen asiansa otettaisiin uuteen käsittelyyn. A totesi, että hän ei ollut uskaltanut mennä oikeudenkäyntiin eikä esittää korvausvaatimuksia tuomioistuimessa, koska häntä ja hänen perhettään oli uhkailtu ja peltoteltu. Hän oli suuren henkisen paineen alla, eikä sen vuoksi uskaltanut esittää vaatimuksia.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.
Ratkaisun perustelut
Rikosvahinkolain 23 § 2 momentin mukaan, jos asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, korvausta ei suoriteta vahinkoa kärsineelle, joka on laiminlyönyt, mitä hänen kohtuudella olisi pitänyt tehdä saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tuomiolla vahvistetuksi.
Vakuutusoikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomion mukaan A:ta on uhkailtu väkivallalla, mikäli teot tulevat viranomaisten tietoon. A:lle ei ollut onnistuttu antamaan kutsua oikeuden istuntoon eikä poliisi ollut onnistunut häntä noutamaan käräjäoikeuden istuntoon. Käräjäoikeuden tuomion mukaan on ollut perusteltua syytä olettaa A:n vältelleen pääkäsittelyä vastaajien häneen kohdistaman väkivallan ja siihen liittyvän uhan takia sekä vastaajien taholta tapahtuvan uuden väkivallan pelon takia, mikäli hän oikeudessa selvittää asiaa. Tuomiossa on edelleen todettu, ettei A ollut uskaltanut esitutkinnassa kertoa lääkärille todellista syytä vammoille pelon takia. Lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa on todettu, ettei A ollut vaatinut korvausta henkilövahingoista vaikka hänellä olisi ollut siihen tekojen laadun ja lääkärinlausuntojen perusteella hyväksyttävä peruste. Ilmeisenä syynä tähän on ollut pelko vastaajia kohtaan väkivallan uusimisesta.
A on valituksessaan kertonut, ettei hän ollut uskaltanut esittää korvausvaatimuksia rikoksentekijöitä kohtaa. Lähtökohtaisesti rikosvahinkolain mukaisia korvauksia ei voida suorittaa, mikäli hakija ei ole tuomioistuinkäsittelyssä vaatinut korvausta vahingon aiheuttajalta. Vakuutusoikeus kuitenkin katsoo, että A:han kohdistettu väkivalta ja mahdollinen uhkaaminen on ollut sen laatuista, että hänellä on ollut perusteltu syy pelätä itsensä ja omaistensa turvallisuuden puolesta. Nämä seikat huomioon ottaen ei voida katsoa, että A on rikosvahinkolain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla laiminlyönyt, mitä hänen kohtuudella olisi pitänyt tehdä saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tuomiolla vahvistetuksi. Valtiokonttorin on tämän vuoksi käsiteltävä asia uudelleen.
Lainkohdat
Rikosvahinkolaki 23 § 2 mom.