Legislator Case Law & Legislation
VakO 1.10.2015/4597:2014 AI generated

Insurance court allowed claimant's appeal to apply pre-2008 law for calculating unemployment allowance base.

Case Number VakO 1.10.2015/4597:2014
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Insurance Court reversed the Unemployment Security Board's decision, ordering the unemployment fund to recalculate the claimant's base salary for unemployment allowance. The claimant argued that periods of sick leave and disability support should count as work days, while the fund contended that full employment periods were missing. The court ruled that the legislative intent behind the 2007 amendment was to simplify calculations, not alter the underlying principle, thus requiring the application of the pre-amendment rule.

Legislator headnote

AI generated

Act on Leave of Absence for Care of Family Members 5 § 1; Act on Leave of Absence for Care of Family Members 15 § 3: When calculating established income for unemployment allowance, the pre-amendment rule requiring consideration of income from full employment periods preceding the leave must be applied if the amendment's intent was simplification rather than substantive change.

Keywords

AI generated
unemployment allowance leave of absence established income legislative intent retroactive application full employment periods insurance court

Cited Legislation

AI generated
Act on Leave of Absence for Care of Family Members 5 § 1
Act on Leave of Absence for Care of Family Members 15 § 3
Act on Unemployment Security 6th Chapter 4 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Esitiedot

Työttömyyskassa myönsi 15.5.2013 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 16.4.2013 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Työttömyyspäivärahan perusteena oleva palkka oli 1 euro kuukaudessa ja 0,05 euroa päivässä. Täyden vuorottelukorvauksen määrä oli 25,97 euroa päivässä ja siitä vähennettiin lakisääteinen etuus 616,90 euroa kuukaudessa. Työttömyyspäiväraha vähennysten jälkeen olisi 3,76 euroa päivässä ja vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia tästä eli 3,01 euroa päivässä.

Työttömyyskassa myönsi 2.1.2014 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 1.12.2013 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Vuorottelukorvauksen määrä oli 25,97 euroa päivässä.

Työttömyyskassa myönsi 6.2.2014 antamallaan päätöksellä A:lle vuorottelukorvauksen 1.1.2014 alkaen siihen saakka, kun sen maksamisen edellytykset ovat olemassa. Vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon A:lla olisi oikeus työttömänä ollessaan. Täyden vuorottelukorvauksen määrä oli 26,13 euroa päivässä ja siitä vähennettiin lakisääteinen etuus 625,38 euroa kuukaudessa. Työttömyyspäiväraha vähennysten jälkeen olisi 3,58 euroa päivässä ja vuorottelukorvauksen määrä oli 80 prosenttia tästä eli 2,86 euroa päivässä.

A haki työttömyyskassan päätöksiin muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. A vaati korjaamaan vuorottelukorvauksen määrän ansiopäivärahaan perustuvaksi eli ottamaan korvauksen määrittelyssä huomioon sen, ettei päiviä, jolloin hän on osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisella kuntoutustuella, lueta työpäiviksi palkanmäärityksen yhteydessä.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valitukset.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vuorotteluvapaalain 5 §:n 1 momentin mukaan vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että vuorottelijan 2 §:ssä tarkoitettu työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 13 kuukautta, johon voi sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

Vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla säädetään ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorottelijan vähintään 52 viikon ajalta saamat palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä täysiltä palkanmaksukausilta. Palkkatuloihin ei lueta niitä luontaisetuja, joiden saaminen vuorottelusopimuksen mukaan jatkuu vuorotteluvapaan aikana.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A haki vakuutusoikeudelta muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen. A vaati vuorottelukorvauksen määrän oikaisemista siten, että vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ansiot otetaan huomioon ja lisäksi laskennassa huomioidaan osatyökyvyttömyyseläkkeellä olo vuorottelukorvausta lisäävänä tekijänä. Mikäli osatyökyvyttömyyseläkeaikaa ei huomioida vuorottelukorvausta lisäävänä seikkana, A vaati vuorottelukorvauksen määrän oikaisemista siten, että vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ansiot otetaan huomioon.

A vetosi siihen, että vuorottelukorvaus määritellään samoin perustein kuin ansiopäiväraha. A totesi, että hänen kohdallaan ansiopäivärahan edellytykset täyttyvät vuorotteluvapaata edeltävien 52 viikon ajalla, koska viikoittainen työtuntimäärä oli työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ollut 19,13 tuntia. A:n mukaan vuorotteluvapaata edeltävien 13 kuukauden aikaan ei ollut sisältynyt lainkaan palkattomia aikoja, joten palkanmaksukaudet olivat olleet täysiä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:n vakiintuneena pidettävä palkkatulo tuli määrätä ottaen huomioon hänen vähintään 52 viikon ajalta saamansa palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä palkanmaksukausilta. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vuorotteluvapaalain 5 §:n 1 momentin mukaan vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että vuorottelijan 2 §:ssä tarkoitettu työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista vähintään 13 kuukautta, johon voi sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

Saman lain 15 §:n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla säädetään ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorottelijan vähintään 52 viikon ajalta saamat palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä täysiltä palkanmaksukausilta.

Viimeksi mainittu säännös on edellä selostetussa muodossaan säädetty lailla (1127/2007). Säännöksen esitöissä (HE 77/2007 vp) on yksityiskohtaisina perusteluina todettu, että säännöstä ehdotetaan muutettavaksi vakiintuneena pidettävän palkkatulon määrityksen yksinkertaistamiseksi.

Edellä selostettu huomioon ottaen vakuutusoikeus viittasi myös siihen, mitä vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momentissa oli säädetty ennen lain (1127/2007) voimaantuloa 1.1.2008. Sanotun säännöksen mukaan sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:ssä ja sen nojalla ansiopäivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä säädetään, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorotteluvapaata edeltäneen 52 viikon ajalta saadut palkkatulot.

A oli jäänyt työstään vuorotteluvapaalle 16.4.2013 alkaen ja hakenut vuorottelukorvausta. A:lle oli myönnetty 1.8.2011 alkaen osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruinen kuntoutustuki, joka oli vuorotteluvapaan alkaessa edelleen jatkunut. Edellä mainitusta syystä A oli työskennellyt vuorotteluvapaata edeltäneenä aikana osa-aikaisesti. Vuorotteluvapaata edeltäneiden 52 viikon aikana ei asiassa esitettyjen palkkalaskelmien ja -todistusten mukaan ole ollut täysiä palkanmaksukausia.

Vakuutusoikeus viittasi erityisesti siihen, että vuorotteluvapaalain 15 §:n 3 momenttia koskevan lainmuutoksen esitöiden mukaan muutoksella ei olisi vaikutuksia vuorottelukorvauksen määrään. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että asiassa on sovellettava oikeusohjeena sanottua säännöstä myös sellaisena kuin se oli voimassa ennen lain (1127/2007) voimaantuloa.

Vakuutusoikeus katsoi, että A:n vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä tuli ottaa huomioon hänen vähintään 52 viikon ajalta saamansa palkkatulot vuorotteluvapaata edeltäviltä palkanmaksukausilta, vaikka sanottuna aikana ei ole ollut täysiä palkanmaksukausia. Työttömyyskassan tuli näin ollen määritellä A:n vakiintuneena pidettävä palkkatulo uudelleen edellä selostettu huomioon ottaen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vuorotteluvapaalaki 5 § ja 15 §