Child abuse care costs allowed as necessary expenses under Criminal Damage Act Section 4.

Alaikäisen lapsen hoitopäiväkuluja pidettiin rikosvahinkolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina muina tarpeellisina kuluina.

Esitiedot

Alaikäinen A oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla oli todettu rikoksen jälkeen erityisesti ahdistuneisuutta ja pelkoa. A:n yksinoloa ilman aikuisen läsnäoloa ei pidetty A:n edun mukaisena ja A:n todettiin tarvitsevan huomattavasti tavanomaista enemmän aikuisen turvaa ja läsnäoloa.

A:n huoltaja C haki Valtiokonttorilta korvausta muun muassa A:n hoitopäivämaksuista.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori hylkäsi hakemuksen hoitopäivämaksuista.

Valtiokonttorin perustelut

Rikosvahinkolain 4 §:n mukaan henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista.

Hoitopäiväkuluja koskeva korvausvaatimus hylätään, koska niitä ei voida pitää rikoksesta aiheutuneina sairaanhoitokustannuksina tai muinakaan rikosvahinkolaissa korvattavaksi säädettyinä kuluina.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

C haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati sen muuttamista päivähoitokulujen osalta. C piti päivähoitokuluja rikoksesta aiheutuneina sairaanhoitokustannuksina tai muina rikosvahinkolaissa korvattavaksi säädettyinä kuluina.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin hoitopäivämaksuja koskevalta osin ja asia palautettiin tältä osin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 4 §:n 1 momentin mukaan henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Rikosvahinkolain 4 §:ää koskevien esitöiden (HE 192/2005 vp) mukaan pykälän 1 momentti vastaa asiallisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ää. Tarkoituksena on, että säännöstä sovelletaan samalla tavalla kuin vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ää.

Hallituksen esityksessä vahingonkorvauslain muuttamisesta todetaan sen 5 luvun 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 167/2003 vp, s. 32), että "Pykälän 1 kohdan mukaan tulisivat korvattaviksi myös muut tarpeelliset kulut kuin sairaanhoitokulut. Niiden korvattavuuden vähimmäisedellytyksenä olisi edelleen se, että ne ovat syy-yhteydessä henkilövahinkoon. Kulujen tulisi siis aiheutua nimenomaan henkilövahingosta." Edelleen perusteluissa todetaan, että "Myös muiden kulujen korvattavuutta harkittaessa lähtökohtana olisi edellä todetuin tavoin täyden korvauksen periaate. Tämän mukaisesti vahinkoa kärsinyt on lähtökohtaisesti oikeutettu korvaukseen sellaisten toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista, joilla hänen elämänlaatunsa pyritään palauttamaan vahinkoa edeltäneelle tasolle."

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutusoikeus katsoo, että A:lle aiheutunut hoidon tarve on ollut välittömässä syy-yhteydessä hänen kokemaansa hyväksikäyttöön. Hoidon järjestäminen kesäloma-aikana ja ennen koulumatkalle lähtöä on ollut tarpeen hänen rikoksesta toipumisensa kannalta. Hoitopäiväkuluja voidaan siten pitää rikosvahinkolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina rikoksesta aiheutuneina muina tarpeellisina kuluina. Valtionkonttorin ei näin ollen olisi tullut mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n hoitopäiväkuluja koskevaa korvausvaatimusta.

Lainkohta

Rikosvahinkolaki 4 § 1 mom. 1 kohta