Suprascapularis nerve injury from a lift is covered by accident insurance law despite initial denial.

Lavanpäällyshermon (nervus suprascapularis) vaurio oli syy-yhteydessä tapaturmaan ja oikeutti tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin.

Esitiedot

Tapaturmailmoituksen mukaan asiakas oli 15.4.2010 tarttunut yllättäen A:ta vasemmasta hartiasta kiinni, kun hän oli nostanut asiakasta. Siitä oli seurannut voimakas vihlaisu kuin sähköisku, jonka seurauksena A:n vasempaan käteen oli jäänyt kipua ja kättä ei ollut pystynyt nostamaan normaalisti. Sairaanhoito oli alkanut 16.4.2010. Tapaturman sattumisesta lähtien A:lla oli esiintynyt niska-hartiaseudun sekä vasemman olkapään ja yläraajan kipua. Lihas- ja hermosähkötutkimuksessa (ENMG) 20.5.2010 A:lla oli todettu suprascapularis-hermon vaurio. Leikkauskertomuksen 22.7.2010 mukaan A:lle suoritetussa leikkauksessa oli todettu suprascapularis-hermon repeämä ja leikkauksessa oli tehty hermokorjaus.

Vakuutuslaitos maksoi A:lle tapaturman aiheuttamasta vasemman olkapään ja niskan venähdysvammasta päivärahaa ja sairaanhoitokuluja. Vakuutuslaitos eväsi oikeuden korvaukseen työkyvyttömyydestä sekä sairaanhoito- ja tutkimuskuluista 13.6.2010 jälkeen.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia 13.6.2010 jälkeenkin. A vetosi siihen, että oireet olivat alkaneet tapaturmasta, hän oli hakeutunut lääkäriin heti seuraavana päivänä ja ettei hänellä ollut ollut kyseisiä tapaturmassa alkaneita oireita aikaisemmin ennen tapaturmaa.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Esitetyn lääketieteellisen ja tapaturmaa koskevan selvityksen mukaan A:lla on todettu vasemman olkapään ja niskan venähdysvamma 15.4.2010 sattuneen tapaturman seurauksena. Tapaturmavammat ovat parantuneet 13.6.2010 mennessä siten, että niiden aiheuttama työkyvyn alentuma on alle 10 %:a. Hänellä todettu lapaluun yläpuolisen hermon vaurio ei ole tapaturmavakuutuslain tarkoittamalla tavalla syy-yhteydessä kyseiseen tapaturmaan.

Asiassa on huomioitu, että vasemmassa lavanpäällyshermossa on todettu vauriokohta sen haarautumisalueella. Tämä sijaitsee suhteellisen syvällä lapaluun suojassa. On epätodennäköistä, että toisen henkilön tarttumaote kyseisessä tilanteessa olisi voinut vaurioittaa näin syvällä sijaitsevia kudosrakenteita. Tapaturmaperäisinä tämän hermon vaurioita tavataan lähinnä eräissä lapaluun murtumissa. Rakenteelliset pinnetilat ja hermotulehdussairaudet ovat tavallisimmat syyt lavanpäällyshermon toiminnanhäiriöissä. A:lla ei ole oikeutta korvaukseen työkyvyttömyydestä ja sairaanhoitokuluista 13.6.2010 jälkeen. Kyseessä ei ole myöskään tapaturman aiheuttama sairauskehityksen olennainen paheneminen eikä korvattavia tutkimuskuluja ole aiheutunut. Magneettitutkimusta ei voida korvata.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen. A vetosi siihen, että hänellä oli todettu hermovaurio lihas- ja hermosähkötutkimuksessa sekä vetosi hoitavan lääkärin 15.9.2010 päivättyyn lausuntoon.

Vakuutusoikeus pyysi asiassa lääketieteen lisensiaatti, käsikirurgian erikoislääkäri Jouni Havulinnan lausunnon.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus lavanpäällys­hermon (nervus suprascapularis) vaurion johdosta. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu (3-2).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut sovellettujen säännösten ja oikeuskäytännön osalta.

Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että tapaturmailmoituksen mukaan asiakas oli 15.4.2010 tarttunut yllättäen A:ta vasemmasta hartiasta kiinni, kun hän oli nostanut asiakasta. Siitä oli seurannut voimakas vihlaisu kuin sähköisku, jonka seurauksena vasempaan käteen oli jäänyt kipua ja kättä ei ollut pystynyt nostamaan normaalisti. Sairaanhoito oli alkanut 16.4.2010. Tapaturman sattumisesta lähtien A:lla oli esiintynyt niska-hartiaseudun sekä vasemman olkapään ja yläraajan kipua.

Lihas- ja hermosähkötutkimuksessa (ENMG) 20.5.2010 oli todettu suprascapularis-hermon vaurio. Leikkauskertomuksen 22.7.2010 mukaan leikkauksessa oli todettu suprascapularis-hermon repeämä ja leikkauksessa oli tehty hermokorjaus.

A:lle leikkauksen suorittaneen käsikirurgian erikoislääkärin 15.9.2010 päivätyn lausunnon mukaan A:n esitietojen ja leikkauslöydöksen perusteella kyseessä oli ollut ensisijaisesti hermon repeäminen eikä pinnetila. Tätä oli puoltanut muun muassa oireiden selkeä alkaminen yhdestä nostotilanteesta, täydellinen hermon tuhoutuminen ja se, ettei pinnelöydöstä ollut todettu leikkauksessa. Fysiatriaan erikoistuvan lääkärin 31.3.2011 päivätyn lausunnon mukaan A:lla oli ollut selkeä työtapaturmainen hermorepeämä, joka oli kohtuullisella aikataululla diagnosoitu ja operatiivisesti hoidettu.

Vakuutuslaitos oli maksanut A:lle tapaturman aiheuttamasta vasemman olkapään ja niskan venähdysvammasta päivärahaa ja sairaanhoitokuluja. Vakuutuslaitos oli evännyt oikeuden korvaukseen työkyvyttömyydestä sekä sairaanhoito- ja tutkimuskuluista 13.6.2010 jälkeen.

A oli käynyt lääkärissä ennen tapaturmaa helmikuussa 2010 polvivaivojen vuoksi. A:lle tuolloin suoritetuissa tutkimuksissa hänellä ei ollut havaittu tapaturman jälkeen hänellä esiintyneitä vaivoja ja olkanivelet olivat olleet rauhalliset sekä niiden liikelaajuudet hyvät ja kivuttomat.

A:n potemat niska-hartiaseudun sekä vasemman olkapään ja yläraajan kivut olivat ajallisessa yhteydessä tapaturmaan, mikä puolsi vaivojen tapaturmaperäisyyttä. A:lla todettiin suprascapularis-hermon vaurio noin kuukauden kuluttua tapaturman jälkeen suoritetussa lihas- ja hermosähkötutkimuksessa sekä noin kolmen kuukauden kuluttua tapaturman jälkeen suoritetussa leikkauksessa. Kuten käsikirurgian erikoislääkäri Havulinna esitti, A:lla ei todettu rakenteellista pinnettä tai hermotulehdussairautta. A:lla ei todettu esitetyn selvityksen perusteella muutakaan hermovauriota selittävää sairautta. A:lla ei myöskään todettu tapaturman jälkeen esiintyneitä oireita lääkärin vastaanotolla muutamaa kuukautta ennen tapaturmaa. Tuolloin kyynär- ja olkanivelet olivat myös olleet rauhalliset ja liikelaajuudet hyvät sekä kivuttomat. A:n oireiden syy-yhteyttä tapaturmaan puolsi edellä esitettyyn nähden myös se, ettei A:lle suoritetuissa tutkimuksissa todettu hermovauriota selittävää sairautta.

Vakuutusoikeus viittasi hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:lla hermo- ja lihassähkötutkimuksessa sekä leikkauksessa todettu lavanpäällyshermon eli suprascapularis-hermon vaurio oli syy-yhteydessä tapaturmaan.

Vakuutusoikeus totesi, että vakuutuslaitoksen on asiaa käsitellessään otettava kantaa A:n oikeuteen saada korvausta työkyvyttömyydestään sekä sairaanhoito- ja tutkimuskuluista 13.6.2010 jälkeen.

Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten lausunto

Hylkään valituksen ja hyväksyn tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut. Toinen eri mieltä ollut jäsen yhtyi edellä mainittuun lausuntoon.

Sovelletut oikeusohjeet

Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 mom. sekä 4 § 1 mom.

Osasto

Äänestys

3 - 2