Occupational disease pension base determined by last employment year, not unemployment period, per Act 3a/2002.

A:lla oli työttömyyseläkkeellä ollessa ilmennyt ammattitauti. Ennen työttömyyseläkkeelle siirtymistä A oli ollut työtön vuosina 2005-2008. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n ammattitaudin johdosta maksettavan päivärahan perusteena oleva vuosityöansio tuli määrittää sen työansion mukaan, joka hänellä oli työskennellessään 31.12.2004 saakka.

Esitiedot

A oli jäänyt työttömyyseläkkeelle 1.10.2009. A:lla ei ollut työansioita vuosina 2005-2008, jolloin hän oli työtön. Vuonna 2004 hänellä oli 68.170 euron ansiot.

Vakuutuslaitos B myönsi A:lle päivärahaa 11.340 euron vuosityöansion mukaan. Vakuutuslaitos totesi, että A oli jäänyt työttömyyseläkkeelle 1.10.2009 alkaen ja katsoi, että työttömyys oli vakiintunut. Vakuutuslaitos B määräsi vuosityöansion niiden ansioiden perusteella, jotka A:lla oli ollut ennen eläkkeelle siirtymistään vuonna 2009. Koska A:n todellinen vuosityöansio oli pienempi kuin tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentissa säädetty vähimmäisvuosityöansio, joka oli vuonna 2010 11.340 euroa, vakuutuslaitos laski päivärahan määrän vähimmäisvuosityöansion perusteella.

A haki muutosta vakuutuslaitos B:n päätökseen ja vaati, että vuosityöansio määritetään sen ajankohdan mukaan, jolloin hän viimeksi oli hänelle ammattitaudin aiheuttaneessa tapaturmavakuutetussa työssä. A:n mukaan vuosityöansio tuli määritellä siitä työstä, jossa hän oli viimeksi ennen eläkettä. A:n mukaan työttömyyspäivärahakautta ei voitu pitää vakiintuneena tilana ennen eläkkeelle siirtymistä.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä ja määräsi vakuutuslaitos B:n suorittamaan A:lle päivärahaa ja tapaturmaeläkettä sen vuosityöansion mukaan, joka hänellä oli ollut viimeksi työskennellessään. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta palautti asian vakuutuslaitos B:lle vuosityöansion tarkempaa määrittämistä varten.

Äänestysratkaisu (5-1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tosiseikat

A:lla on todettu ammattitauteja, joiden ilmenemispäiväksi on vahvistettu 22.12.2010.

A on jäänyt työttömyyseläkkeelle 1.10.2009 alkaen. Hänellä ei ole ollut työansioita vuodesta 2005 alkaen työttömyyseläkkeelle jäämiseen saakka, vaan noina vuosina hän on saanut Eläketurvakeskuksen työsuhdeotteen mukaan ainoastaan sairaus- tai työttömyyspäivärahaa. Tätä ennen hän on työskennellyt C Oy:ssä 31.12.2004 saakka. Eläkkeen myöntäneen vakuutuslaitos D:n ilmoituksen mukaan A:n työansiot vuonna 2000 ovat olleet 41.206,92 euroa, 2001 38.481,90 euroa, 2002 37.017,70 euroa, 2003 40.344,24 euroa ja 2004 68.170,38 euroa.

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Ammattitautilain 3 a §:n 1 momentin mukaan, jos ammattitauti ilmenee aikana, jolta työntekijällä on oikeus työntekijän eläkelaissa tai työntekijän eläkelain voimaanpanolain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun aikaisemman lainsäädännön mukaiseen työkyvyttömyyden, vanhuuden tai työttömyyden perusteella maksettavaan eläkkeeseen tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun aikaisemman lain mukaiseen työttömyyseläkkeeseen, määrätään vuosityöansio tapaturmavakuutuslain 28 §:n säännöksistä poiketen sen vuosityöansion mukaan, joka työntekijällä oli ennen sen työn päättymistä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle ja tarkistamalla näin saatu vuosityöansio ammattitaudin ilmenemisvuoden indeksitasoon työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella.

Johtopäätökset

Ammattitauti on ilmennyt A:n ollessa työttömyyseläkkeellä. A on ennen työttömyyseläkkeelle siirtymistään työskennellyt 31.12.2004 saakka. A:n vuosityöansio on ammattitautilain 3 a §:n 1 momentin nojalla määritettävä sen työansion mukaan, joka hänellä on ollut tuolloin viimeksi työskennellessään.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos B haki muutosta liitteenä olevaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista kokonaisuudessaan ja asian jättämistä vakuutuslaitos B:n 30.12.2011 antamien päätösten varaan niin, ettei tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa ja tapaturmaeläkettä tullut suorittaa suuremman kuin 11.340 euron vuosityöansion mukaisesti.

Vakuutuslaitos B totesi, että A:n ammattitauti oli ilmennyt 22.12.2010 eli aikana, jolta hänellä oli oikeus ammattitautilain 3 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun työttömyyseläkkeeseen. Työttömyyseläkkeelle hän oli jäänyt 1.10.2009. Ammattitautilain 3 a §:n 1 momentin perusteella A:n vuosityöansio tuli vakuutuslaitos B:n mukaan määrittää sen vuosityöansion mukaan, joka hänellä oli ennen sen työn päättymistä, josta hän 1.10.2009 alkaen siirtyi mainitulle työttömyyseläkkeelle. A oli kuitenkin ollut työttömänä usean vuoden ajan ennen jäämistään työttömyyseläkkeelle. A:lla ei siten ollut ammattitautilain 3 a §:n 1 momentin mukaisesti työtä, josta hän olisi 1.10.2009 alkaen siirtynyt työttömyyseläkkeelle.

Vakuutuslaitos B katsoi, että ammattitautilain 3 a § on poikkeussäännös vuosityöansion määrittämistä yleisesti koskevasta tapaturmavakuutuslain 28 §:n mukaisesta pääsäännöstä. Poikkeussäännöstä oli lain tulkintaperiaatteiden mukaan tulkittava suppeasti ja lain sanamuodon mukaisesti. Ammattitautilain 3 a §:n 1 momenttia ei lain sanamuodon eikä siihen liittyvän hallituksen esityksen (HE 324/1992) perusteella ollut säädetty lainkaan kyseisessä tapauksessa vallitsevan tilanteen varalle, koska A ei 1.10.2009 ollut siirtynyt työttömyyseläkkeelle mistään työstä, vaan ollessaan työttömänä. Näin ollen ammattitautilain 3 a §:ää ei voida soveltaa A:n tapaukseen, vaan sen sijasta oli sovellettava pääsäännön eli tapaturmavakuutuslain 28 §:n mukaisia vuosityöansion määrittämissäännöksiä.

Mikäli vakuutusoikeus katsoo ammattitautilain 3 a §:n tulevan sovellettavaksi A:n tapaukseen vakuutuslaitos B:n mukaan A:n työttömyyseläkettä edeltäneeseen työhön oli kyseisessä tapauksessa rinnastettava työttömyyseläkettä välittömästi edeltänyt työttömyys, joka oli ehtinyt jatkua jo usean vuoden ajan ja jota siten oli myös pidettävä vakiintuneena. Työttömyyttä oli pidettävä sillä tavoin henkilön omista valinnoista yleensä ja olennaisesti johtuvana vaihtoehtona ansiotyölle, että myös työttömyyden oli katsottava voivan määrittää henkilön vakiintuneen ansiotason. Lisäksi korvattavaksi myönnetty ammattitauti ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut syynä A:n 31.12.2004 jälkeen alkaneeseen pitkään työttömyyteen.

Vakuutuslaitos B totesi, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös lisäksi asettaa A:n huomattavan eriarvoiseen asemaan verrattuna tapaturman sattumista ja vuosityöansion määrittämishetkeä edeltäen vastaavanpituisen työttömyyshistorian omaavaan työntekijään.

Vakuutuslaitos B:n mukaan A:n 1.10.2009 alkanutta työttömyyseläkettä välittömästi edeltänyt tilanne edusti sitä A:n vakiintunutta ansiotasoa, josta hän 1.10.2009 alkaen oli siirtynyt työttömyyseläkkeelle. Näin ollen vuosityöansio tuli määrittää 1.10.2009 edeltäneen vakiintuneen tilanteen mukaisesti, eikä vuosityöansiota tullut määrittää A:n pitkää työttömyyttä edeltäneen työsuhteen ansiotason mukaiseksi.

A antoi vastineensa ja uudisti tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnalle tekemässään valituksessa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet todeten, että vakuutusyhtiön tuli arvioida tapaturmapäivärahan ja tapaturmaeläkkeen perusteena oleva vuosityöansio työssäolon aikaisista tuloista.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Äänestysratkaisu (4 - 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

1. A on jäänyt työttömyyseläkkeelle 1.10.2009 alkaen. A:lla todettu ammattitauti, jonka ilmenemispäiväksi on vahvistettu 22.12.2010.

2. Asiassa on kysymys siitä, minkä ajankohdan ansioiden perusteella A:n päivärahan perusteena oleva vuosityöansio tulee määrätä.

3. Ammattitautilain 3 a §:n 1 momentin mukaan jos ammattitauti ilmenee aikana, jolta työntekijällä on oikeus työntekijän eläkelaissa (395/2006) tai työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun aikaisemman lainsäädännön mukaiseen työkyvyttömyyden, vanhuuden tai työttömyyden perusteella maksettavaan eläkkeeseen tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun aikaisemman lain mukaiseen työttömyyseläkkeeseen, määrätään vuosityöansio tapaturmavakuutuslain 28 §:n säännöksistä poiketen sen vuosityöansion mukaan, joka työntekijällä oli ennen sen työn päättymistä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle ja tarkistamalla näin saatu vuosityöansio ammattitaudin ilmenemisvuoden indeksitasoon työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella.

7. Vakuutusoikeus katsoo, että työttömyyseläkkeen lisäämisellä ammattitautilain 3 a §:ään on tarkoitettu parantaa työttömyyseläkkeelle siirtyneen henkilön asemaa vuosityöansion määrittämisessä tilanteissa, joissa ammattitauti ilmenee vasta henkilön siirryttyä eläkkeelle.

8. Lainmuutoksen tarkoituksena ja tavoitteena on sen esitöiden mukaan ollut se, että ammattitautilain mukaisiin korvauksiin oikeutetut työttömyyseläkkeellä olevat korvauksen saajat saatettaisiin samaan asemaan kuin vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat korvauksen saajat.

9. Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään pääsääntöisesti suoraan työstä. Näin ollen pääsääntöisesti välittömästi ennen näille eläkkeille siirtymistä edeltäneiden vuosien ansiot ovat muodostuneet työansioista.

10. Työttömyyseläkkeelle siirtyminen edellyttää sitä, että työttömyys on vakiintunutta eli riittävän pitkään jatkunutta. Työttömyyseläkkeelle ei siis siirrytä koskaan suoraan työstä vaan työn päättymisen jälkeiseltä enemmän tai vähemmän yhtäjaksoiselta pitkäaikaiselta työttömyysjaksolta. Tämän vuoksi työttömyyseläkkeelle jääneen henkilön välittömästi ennen eläkkeelle siirtymistä edeltävien vuosien ansiot muodostuvat pääsääntöisesti pelkistä työttömyyskorvauksista. Nämä ovat lähes aina työansioita pienemmät.

11. Vakuutuslaitos B on tulkinnut kyseistä lainkohtaa siten, että vuosityöansio määritetään työttömyyseläkkeelle jääneen henkilön kohdalla sen ansiotason mukaan, joka hänellä oli välittömästi ennen eläkkeelle siirtymistään.

12. Vakuutuslaitos B:n tulkinta johtaa työttömyyseläkkeelle jääneiden henkilöiden kohdalla siihen, että käytännössä heidän vuosityöansionsa jää lähes aina minimivuosityöansion suuruiseksi. Työttömyyseläkkeelle jääneet eivät myöskään käytännössä voisi päästä vuosityöansion suhteen yhtä hyvään asemaan kuin vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet.

13. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on tulkinnut ammattitautilain 3 a §:ää siten, että ammattitaudin ilmetessä henkilön ollessa työttömyyseläkkeellä, vuosityöansio tulee määrätä henkilön työttömyyseläkkeen saamista edeltäneen viimeisen työn työansioiden perusteella.

14. Vakuutusoikeus toteaa, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinta johtaa yleensä työttömyyseläkkeelle jääneiden henkilöiden kohdalla siihen, että heidän vuosityöansionsa määräytyy viimeisten työansioiden perusteella. Näin määrätyn vuosityöansion voidaan yleensä otaksua vastaavan henkilön työelämässä vakiintunutta ansiotasoa. Tämä vastaa usein myös ansiotasoa siinä työssä, josta ammattitaudin voidaan olettaa olevan peräisin.

15. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinta johtaisi kuitenkin siihen, että ammattitautiin sairastuneet, pidempään työttömänä olleet henkilöt joutuisivat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, onko heille myönnetty työttömyyseläke vai ei.

Ammattitaudin ilmenemisajankohta on usein sattumanvarainen. Ammattitaudin katsotaan yleensä ilmenneen silloin kun henkilö on ensi kerran hakeutunut hoitoon sittemmin todetun ammattitaudin vuoksi.

Mikäli pitkään työttömänä olleen henkilön ammattitauti ilmenisi välittömästi työttömyyseläkkeelle jäämisen jälkeen, hänen vuosityöansionsa määräytyisi viimeisten työansioiden perusteella. Mikäli pitkään työttömänä olleen henkilön ammattitauti ilmenisikin jo välittömästi ennen työttömyyseläkkeelle jäämistä, hänen vuosityöansionsa määräytyisi tapaturmavakuutuslain 28 §:ssä säädetyn mukaisesti hänen työttömyyskorvaustensa perusteella ja jäisi yleensä minimivuosityöansion suuruiseksi. Tällainen pitkään työttömänä olleiden henkilöiden eriarvoinen kohtelu vuosityöansion suhteen olisi vastoin ammattitautilainsäädännön keskeisiä periaatteita ja tavoitteita.

16. Mikäli työttömyyseläkkeelle jäänyt henkilö on työttömyyseläkettä edeltäneen pitkän työttömyysjaksonsa aikana ottanut vastaan tilapäistyön, hänen vuosityöansionsa määräytyisi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinnan mukaan tämän työn työansioiden perusteella. Ansiot tällaisesta pitkäkestoisen työttömyysjakson aikana tehdystä tilapäistyöstä ovat useimmiten pienempiä kuin hänen ansionsa ovat olleet aiemman varsinaisen työuran mukaisista töistä ja olisivat omiaan johtamaan minimivuosityöansion suuruiseen vuosityöansioon. Näissäkin tilanteissa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinta olisi omiaan asettamaan ammattitautiin sairastuneet työttömät henkilöt melko sattumanvaraisesti eri arvoiseen asemaan.

17. Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että kumpikin ammattitautilain 3 a §:n tulkintavaihtoehto on omiaan johtamaan ammattitautilainsäädännön eri tavoitteiden vastaisiin tilanteisiin ja sattumanvaraisesti korvauksensaajien eriarvoiseen kohteluun.

18. Vakuutusoikeus katsoo, että kumpaakaan tulkintavaihtoehtoa ei voida pitää lain sanamuodon vastaisena. Lain sanamuodon mukaan tällaisessa tapauksessa työttömyyseläkkeen saajan vuosityöansio määrätään sen vuosityöansion mukaan, joka työttömyyseläkkeen saajalla oli ennen sen työn päättymistä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle.

Tässä yhteydessä työn voidaan tulkita tarkoittavan yleisesti työelämässä ja työmarkkinoilla olemista. Tätä tulkintaa puoltaa myös se, että tämä on se olotila, josta siirrytään työttömyyseläkkeelle.

Yhtä hyvin tässä yhteydessä työn voidaan tulkita tarkoittavan konkreettisesti sitä ansiotyötä, jota henkilö on viimeksi tehnyt ennen työttömyyseläkkeen saamista edeltävää viimeistä työttömyysjaksoaan.

19. Joskus lainsäännös saattaa mahdollistaa useamman kuin yhden tulkintavaihtoehdon, kuten tässäkin tapauksessa on asianlaita. Vakuutusoikeus toimii kyseisenlaisissa asioissa ylimpänä muutoksenhakutuomioistuimena. Toimiessaan ylimpänä muutoksenhakutuomioistuimena vakuutusoikeus ratkaistessaan yksittäistä asiaa samalla luo myös oikeuskäytäntöä. Tämän vuoksi tehdessään valintaa useamman mahdollisen tulkintavaihtoehdon välillä vakuutusoikeus joutuu ottamaan huomioon myös sen, miten eri tulkintavaihtoehdot toimivat mahdollisissa muissa kuin sen sillä hetkellä ratkaistavana olevassa asiassa. Tavoitteena on valita sellainen tulkintavaihtoehto, joka johtaa lain- ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen ratkaistavana olevassa asiassa ja jonka voidaan otaksua johtavan lain- ja oikeudenmukaiseen lopputulokseen myös muissa sellaisissa saman lainsäännöksen soveltamistilanteissa, joissa ratkaisuun vaikuttavat seikat ovat toisenlaiset.

20. Harkitessaan valintaa kahden edellä selostetun tulkintavaihtoehdon välillä vakuutusoikeus on lopulta päätynyt painottamaan seuraavia seikkoja.

21. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinvaihtoehdon voidaan otaksua vastaavan paremmin sitä, miten ammattitautilain 3 a § sanamuotonsa perusteella yleisesti ymmärretään.

22. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulkinta johtaa ainakin joidenkin työttömyyseläkkeelle jääneiden henkilöiden kohdalla ammattitautilain 3 a §:n säätämisen tavoitteiden ja tarkoituksen toteutumiseen. Näin on asianlaita myös A:n osalta.

23. Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että A:n vuosityöansio tulee määrittää sen työansion mukaan, joka hänellä oli työskennellessään 31.12.2004 saakka.

24. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että ammattitautilain 3 a §:n säätämisen tavoite ja tarkoitus on selkeä ja ymmärrettävä. Sen lainsäädäntötekninen toteutus on kuitenkin epäonnistunut. Ammattitautilain 3 a § on tulkinnanvarainen ja omiaan johtamaan käytännön soveltamistilanteissa sen säätämisen tavoitteen ja tarkoituksen vastaisiin lopputuloksiin.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Eri mieltä ollut jäsen kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jätti asian vakuutuslaitos B:n 30.12.2011 antaman päätöksen varaan.

Eri mieltä olut jäsen perusteli kannanottoaan seuraavasti:

Ammattitautilain 3 a § 1 momentin mukaan jos ammattitauti ilmenee aikana, jolta työntekijällä on oikeus työntekijän eläkelaissa (395/2006) tai työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun aikaisemman lainsäädännön mukaiseen työkyvyttömyyden, vanhuuden tai työttömyyden perusteella maksettavaan eläkkeeseen tai kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun aikaisemman lain mukaiseen työttömyyseläkkeeseen, määrätään vuosityöansio tapaturmavakuutuslain 28 §:n säännöksistä poiketen sen vuosityöansion mukaan, joka työntekijällä oli ennen sen työn päättymistä, josta hän siirtyi mainitulle eläkkeelle ja tarkistamalla näin saatu vuosityöansio ammattitaudin ilmenemisvuoden indeksitasoon työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella.

Eri mieltä ollut jäsen katsoi ammattitautilain 3 a §:n sanamuodon ja lain esitöissä ilmaistun perusteella, että lainkohdan tarkoituksena on ollut saattaa työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä ilmaantuneen ammattitaudin saanut siihen asemaan missä hän olisi ollut vuosityöansion osalta eläkkeelle siirtymisen hetkellä. Näin ollen ammattitaudin ilmaantuessa henkilön ollessa eläkkeellä, vuosityöansion oli katsottava tarkoitetun määräytyvän henkilön eläkkeellesiirtymisajankohdan tilanteen mukaisena riippumatta siitä, oliko henkilö tuona hetkenä ollut työssä tai työttömänä. Se, että säännöstä koskevissa lain esitöissä tai lain sanamuodossa ei ollut erikseen otettu kantaa siihen, miten säännöstä oli tarkoitettu soveltaa työttöminä eläkkeelle siirtyneiden kohdalla, ei voinut muodostaa poikkeusta siihen, että vuosityöansiotarkastelu oli tarkoitettu tehtävän eläkkeelle jääntiä välittömästi edeltäneiden ansioiden perusteella.

Hallituksen esityksen (HE 245/2002) kyseistä 3 a §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on vielä todettu, että pykälän 1 momentin sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös työttömyyseläkkeellä ennen työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeelle siirtymistään ollut henkilö saisi korvauksen ammattitaudin ilmetessä eläkkeellä ollessa sen työansion mukaan, joka hänellä oli viimeksi työelämässä ollessaan.

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että koska työttömyys-, työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä olevien vuosityöansiosta on säädetty samalla tavalla, näitä on myös vuosityöansion määrittämisajankohdan osalta kohdeltava samalla tavalla. Koska ammattitautilain 3 a §:n säätämisen yhteydessä ansiotarkastelun on katsottava tarkoitetun tehtävän eläkkeelle jääntiä välittömästi edeltäneiden ansioiden perusteella, näin oli tehtävä myös työttömyyseläkkeen osalta, vaikka tämä on edellä kerrotulla tavalla ristiriidassa 1.1.2003 voimaantulleen lainmuutoksen tarkoituksen kanssa. Näin sovellettuna työttömyyseläkkeellä olevan vuosityöansio määräytyy samalla tavalla kuin miten se olisi määräytynyt, jos hänen ammattitautinsa olisi ilmennyt ennen työttömyyseläkkeelle siirtymistä työttömyyden jo vakiinnuttua.

A:lla ei ennen eläkkeelle siirtymistään vuosina 2008, 2007, 2006 ja 2005 ole ollut lainkaan tapaturmavakuutuslain mukaisia vuosityöansiossa huomioon otettavia tuloja. Vuonna 2004 hänen tulonsa olivat 68.170 euroa. Eri mieltä ollut jäsen totesi, että A:n työttömyys on ollut vakiintunut ennen hänen siirtymistään työttömyyseläkkeelle. Koska A:n todellinen vuosityöansio ennen eläkkeelle siirtymistä on ollut pienempi kuin tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentin mukainen vähimmäisvuosityöansio, joka vuonna 2010 on ollut 11.340 euroa, A:n päiväraha lasketaan vähimmäisvuosityöansion mukaisesti.

Osasto

Äänestys

4 - 1