Foreign earnings ignored for Finnish parental allowance when no Finnish social security coverage existed during employment abroad.

Isossa-Britanniassa ansaittuja tuloja ei voitu ottaa huomioon vanhempainpäivärahan määrää laskettaessa, koska A:han ei hänen siellä työskennellessään ollut sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Suomen lainsäädännön mukaan täytetyiltä kausilta A:lla ei ollut lainkaan tuloja, joita olisi voitu käyttää vanhempainpäivärahan määrän perusteena. A:n vanhempainpäivärahan määrää laskettaessa olisi neuvoston asetuksessa N:o 1408/71 vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttämiseksi tullut ottaa huomioon sellaisen henkilön tulot Suomessa, joka työskentelee vastaavissa tehtävissä kuin A ja jolla on niin ikään häneen verrattavissa oleva kokemus ja pätevyys.

Esitiedot

Kansaneläkelaitos myönsi A:lle vanhempainpäivärahaa ajalle 7.1. - 13.11.2008 vähimmäismäärän suuruisena, koska hänellä ei ollut vuoden 2006 verotuksessa todettuja työtuloja.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että hänen Isossa-Britanniassa ansaitut tulonsa otetaan huomioon äitiys- ja vanhempainrahan suuruutta määrättäessä. A vetosi siihen, että hänellä on Isossa-Britanniassa verotettuja työtuloja.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Päivärahaetuus määräytyy työkyvyttömyyden tai vanhempainpäivärahaoikeuden taikka erityishoitorahaoikeuden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Vanhempainpäivärahaoikeuden alkamisajankohtana pidetään sitä päivää, jolta vanhemmalle maksetaan ensimmäisen kerran vanhempainpäivärahaa saman lapsen perusteella.

Kansaneläkelaitoksen on hakemuksesta arvioitava, mitä on pidettävä vakuutetun työtuloina hänen työkyvyttömyytensä tai vanhempainpäivärahaoikeutensa taikka erityishoitorahaoikeuden alkamista välittömästi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Päivärahaetuus määräytyy vakuutetun luotettavasti selvittämien kuuden kuukauden työtulojen perusteella edellyttäen, että työtulot ovat jatkuvasti olleet kahdella kerrottuna vähintään 20 prosenttia suuremmat kuin verotuksessa todetut työtulot. Edellä mainitut työtulot otetaan huomioon vain ajalta, jona henkilö on ollut tämän lain mukaisesti Suomessa vakuutettuna.

EU-asetuksen (1408/71), 23 artiklan mukaan ansioperusteisten rahaetuuksien (esim. päivärahaetuus) perusteena käytetään tuloja, jotka on ansaittu aikana, jolloin henkilö on ollut vakuutettuna etuutta maksavan lainsäädännön mukaisesti.

Saadun selvityksen mukaan A on asunut ja työskennellyt Britanniassa 1.9.1998 lukien eikä hän ole kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. A on muuttanut Suomeen 21.12.2007 ja hakenut Suomen sosiaaliturvan soveltamista samasta ajankohdasta. A:han sovelletaan Suomen sosiaaliturvaa 22.12.2007 alkaen, koska hänen kuulumisensa Britannian sosiaaliturvaan oli päättynyt 21.12.2007.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta toteaa, että ulkomailla ansaitut työtuloksi katsottavat tulot voidaan ottaa huomioon sairausvakuutuslain mukaisen vanhempainpäivärahan suuruutta määrättäessä vain siinä tapauksessa, että henkilö on ulkomailla työskennellessään ollut Suomessa sairausvakuutettu.

A:n vanhempainpäivärahaoikeus alkaa 7.1.2008, jolloin vanhempainpäivärahan perusteena on vuoden 2006 verotuksessa todettu työtulo taikka vanhempainpäivärahaoikeuden alkamista välittömästi edeltävän kuuden kuukauden tulon perusteella arvioitu työtulo.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:lla ei ole verovuonna 2006 ollut Suomen verotuksessa todettuja työtuloksi katsottavia tuloja, eikä hänen esittämänsä etuusoikeuden alkamista välittömästi edeltävän kuuden kuukauden ajan tulonsa ole myöskään ansaittu sellaisena aikana, jona hän on ollut Suomessa sairausvakuutettu. Tämän vuoksi hänen vanhempainpäivärahansa määrä on tullut myöntää vähimmäismäärän suuruisena.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen Isossa-Britanniassa saamansa tulot otetaan huomioon vanhempainpäivärahan suuruutta määriteltäessä.

A vetosi tasa-arvoiseen kohteluun Suomessa pitkään asuneiden vastaavassa tilanteessa olevien työntekijöiden kanssa. Hän totesi olleensa töissä Isossa-Britanniassa vuoden 2007 loppuun asti. A katsoi, että Kansaneläkelaitoksen ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksissä ei ollut huomioitu neuvoston sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta annetun asetuksen 1408/71 tarkoitusta. Asetuksen tarkoituksena on estää EU-kansalaisten epätasa-arvoinen kohtelu sosiaaliturvaetuuksia myönnettäessä kansalaisen muuttaessa EU-maasta toiseen. A vetosi lisäksi Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuihin C-50/05 ja C-205/05.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus toteaa, että Suomen sairausvakuutuslain mukaiset äitiys- ja vanhempainraha ovat neuvoston asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan kuuluvia äitiyteen liittyviä rahaetuuksia ja niihin sovelletaan asetuksen III osaston 1 luvun säännöksiä.

Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 III osaston 1 luvussa olevan 23 artiklan mukaan toimivaltainen laitos jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaiset keskimääräiset ansiot yksinomaisesti sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi asianomaisen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava vakioansioihin, on otettava huomioon yksinomaan vakioansiot tai tarpeen mukaan vakioansioiden keskimäärä niiltä kausilta, jotka on täytetty sanotun lainsäädännön mukaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että määritettäessä A:n Suomesta maksettavan vanhempainpäivärahan määrää hänen tulonsa voidaan neuvoston asetuksen 23 artiklan mukaisesti ottaa huomioon yksinomaan niiltä kausilta, jotka on täytetty Suomen lainsäädännön mukaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:han ei hänen työskennellessään Isossa-Britanniassa ole sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Näin ollen A:n Isossa-Britanniassa ansaitsemia tuloja ei voida ottaa huomioon vanhempainpäivärahan määrää laskettaessa.

A:lla ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuitenkaan ole ollut Suomen lainsäädännön mukaan täytetyiltä kausilta lainkaan tuloja, joita olisi voitu käyttää vanhempainpäivärahan määrän perusteena. Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussa C-257/10 (Bergström) katsonut, että tällaisessa tilanteessa muun muassa asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttämiseksi Ruotsista vanhempainrahaa hakeneen henkilön viitetulot oli laskettava siten, että otetaan huomioon sellaisen henkilön tulot Ruotsissa, joka työskentelee vastaavissa tehtävissä kuin hän ja jolla on niin ikään häneen verrattavissa oleva kokemus ja pätevyys.

Unionin tuomioistuin on asiassa Bergström todennut, että kyseessä olevan Ruotsin perhe-etuuden määrä vastaa päivärahaa, joka vahvistetaan sairausvakuutuksen sääntöjen mukaisesti. Tuomioistuimen mukaan etuuden määrän laskemiseksi oli siten otettava huomioon asetuksen N:o 1408/71 merkitykselliset säännöt, jotka koskevat sosiaaliturvan "sairausosaa" ja jotka esitetään asetuksen 23 artiklassa.

Vakuutusoikeus katsoo, että vaikka Ruotsin vanhempainrahaa pidetään neuvoston asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuna perhe-etuutena ja siihen sovelletaan Suomen vanhempainpäivärahasta poiketen III osaston 7 luvun säännöksiä sekä liitteessä VI olevaa Ruotsia koskevaa erityismääräystä, Unionin tuomioistuin on kuitenkin asiassa Bergström soveltanut etuuden määrän laskemisen osalta lähinnä 23 artiklaa. Näin ollen sanottuun ennakkoratkaisuun voidaan tältä osin tukeutua myös A:n vanhempainpäivärahan määrää ratkaistaessa.

Vakuutusoikeus katsoo asiassa C-257/10 (Bergström) annettuun ennakkoratkaisuun tukeutuen, ettei Kansaneläkelaitoksen olisi tullut myöntää A:n vanhempainpäivärahaa vähimmäismäärän suuruisena vaan hänen kohdallaan olisi asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttämiseksi tullut ottaa huomioon sellaisen henkilön tulot Suomessa, joka työskentelee vastaavissa tehtävissä kuin A ja jolla on niin ikään häneen verrattavissa oleva kokemus ja pätevyys.

Sovelletut oikeusohjeet

Sairausvakuutuslaki 7 luku 1 § sekä 11 luku 1 §, 2 §, 3 § ja 4 §

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 3 artikla ja 23 artikla

Osasto