Court allows non-segmented unemployment compensation for employer settlement payment covering wrongful dismissal damages.

Kysymys siitä, onko työnantajan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa A:lle maksettavaksi sovittu työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseksi ilmoitettu korvaus jaksotettava työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla. Asiaa kokonaisuutena arvioiden A:n saamaa korvausta on pidettävä työsuhteen perusteettoman päättämisen vuoksi maksettuna korvauksena, jota ei ole jaksotettava.

Esitiedot

Työttömyyskassa oli hylännyt A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 10.2 - 3.6.2010, jolle A:n työnantajaltaan saama taloudellinen etuus 10 013,58 euroa oli jaksotettu.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. A:n mukaan käräjäoikeuden 2.2.2010 vahvistaman sovinnon perusteella hänelle maksettava työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetty korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä oli jaksotettu aiheettomasti. A katsoi, että työttömyysturvalain 3 luvun soveltamisohjeiden mukaan työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetty korvaus ei ole jaksotettava etuus.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n mukaan työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Jos työnantajalta saatu taloudellinen etuus on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen, jaksotus voidaan tehdä taloudellisen etuuden maksamisajankohdasta lukien. Jaksotuksen on tällöin vastattava työsuhteen päättymisestä lukien tehtävää työsuhteen päättymisen jälkeen maksetun etuuden jaksotusta.

Työnantaja X Oy on 15.4.2008 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut A:n työsuhteen, koska A ei ollut saavuttanut itse tekemäänsä myyntibudjettia. Ilmoituksen mukaan työsuhde on päättynyt 15.6.2008. A on riitauttanut työsuhteen päättymisen perusteen käräjäoikeudessa katsoen, ettei irtisanomiselle ole ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ssä säädettyä asiallista ja painavaa syytä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen vakuutusoikeudelta ja vaati päätöksen kumoamista jaksottamisen osalta.

A katsoi, että hänelle käräjäoikeuden 2.2.2010 vahvistaman sovinnon perusteella maksettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukainen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä oli jaksotettu aiheettomasti. A:n mukaan hänen työsopimuksensa oli päätetty työnantajan 15.4.2008 yksipuolisesti suorittamalla irtisanomisella eikä 1.2.2010 päivätyn sopimuksen perusteella. A vetosi siihen, että hän on riitauttanut irtisanomisperusteen ja vaatinut työnantajalta työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

A vetosi sosiaali- ja terveysministeriön 9.6.2008 antamiin työttömyysturvalain 3 luvun soveltamisohjeisiin (STM/1877/2008), joiden mukaan työttömyysturvalain 12 luvun 2 §:ssä säädetty korvaus ei ole jaksotettava etuus. Ohjeiden mukaan henkilöllä on oikeus saada työttömyysetuutta korvauksen tai vahingonkorvauksen saamisesta huolimatta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:lla katsottiin olevan oikeus ansiopäivärahaan ajalta 10.2. - 3.6.2010, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella.

Työttömyysturvalain esitöissä (HE 115/2002 vp) on työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n soveltamisen osalta todettu seuraavaa: “Pykälässä tarkoitettuna jaksotettavana etuutena ei pidetä työnantajan maksettavaksi työsuhteen päättämisen perusteella määrättyä vahingonkorvausta. Työnantaja on velvollinen maksamaan työsuhteen perusteettoman päättämisen perusteella työntekijälle työsopimuslain mukaan vahingonkorvausta, jonka suuruus vastaa vähintään kolmen ja yleensä enintään 24 kuukauden palkkaa. Tuomioistuimen päätöksen tai osapuolia edustavien järjestöjen välisen sopimuksen mainintaa vahingonkorvauksesta pidetään aina riittävänä osoittamaan, että kyseessä ei ole jaksotettava etuus. Toisaalta pelkästään työntekijän väitettä etuuden luonteesta vahingonkorvauksena ei voida pitää riittävänä osoittamaan, että kyseessä ei ole jaksotettava taloudellinen etuus vaan vahingonkorvaus.”

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetään korvauksesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Sen mukaan työnantaja, joka on työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetään työttömyyspäivärahan vaikutuksesta vahingonkorvauksen ja korvauksen maksamiseen. Sen mukaan 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (602/1984) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Jos työnantajan korvausvelvollisuudesta tehdään sopimus, siinä on erikseen mainittava 2 §:n nojalla sovittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työntekijälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä palkkaeduista maksettava korvaus. Korvauksesta on tehtävä säädetty vähennys. Työnantaja vastaa siitä, että korvauksesta vähennetty rahamäärä suoritetaan työttömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle ja että sopimusjäljennös toimitetaan sille tiedoksi.

A:n 1.1.2007 alkanut työsuhde teknisenä myyjänä X Oy:n palveluksessa on 15.4.2008 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanottu päättymään 15.6.2008. Irtisanomisen perusteeksi ilmoitettiin se, että A ei ollut saavuttanut itse tekemäänsä myyntibudjettia. A on 30.3.2009 riitauttanut työsuhteen päättämisen perusteen nostamalla käräjäoikeudessa kanteen työnantajaa vastaan ja vaatimalla korvauksia perusteettomaksi katsomastaan irtisanomisesta.

A ja työnantaja ovat solmineet 1.2.2010 sovintosopimuksen, jonka käräjäoikeus on 2.2.2010 vahvistanut. Sopimuksen mukaan työnantaja maksaa A:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyä korvausta 10 575 euroa. Kokonaiskorvauksesta osa on korvausta A:lle ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista ja osa korvausta hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta. Menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista maksetusta korvauksesta on sovittu vähennettäväksi työsopimuslaissa määrätty osuus ja tämä on sovittu tilitettäväksi työttömyysvakuutusrahastolle. Sopimuksessa on lisäksi todettu, että tällä sovintosopimuksella osapuolet sopivat lopullisesti kaikki työsuhteesta ja sen päättämisestä johtuneet erimielisyytensä sekä niitä koskevan käräjäoikeudessa vireillä olleen riita-asian.

Käräjäoikeus ei ole sovintoa vahvistaessaan ottanut kantaa korvauksen perusteeseen tai määrään. Kysymyksessä ei myöskään ole osapuolia edustavien järjestöjen välinen sopimus. Siten työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momenttia tulkittaessa on asiaa kokonaisuutena arvioimalla ratkaistava, onko työnantajan maksama korvaus ollut sanotussa säännöksessä tarkoitettu taloudellinen etuus, joka on jaksotettava.

Esitetyn selvityksen perusteella A:n ja hänen työnantajansa välillä on ollut selvä erimielisyys siitä, onko työsuhteen päättämisen peruste ollut lainmukainen. Riitaisuus on päätetty lähes kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen solmitulla sovintosopimuksella. Sopimus on solmittu työsopimuslaissa säädetyssä muodossa. Sopimuksen mukaan työnantaja on ollut vahingonkorvausvelvollinen ja osasta maksettavaksi sovittua korvausta on vähennetty laissa määrätty osuus maksetusta ansiopäivärahasta. Asiaa kokonaisuutena arvioiden on sopimuksen mukaisen 10 575 euron määrän katsottava olleen työsopimuksen perusteettoman päättämisen vuoksi maksettua korvausta, jota ei tule jaksottaa työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla.

Sovelletut oikeusohjeet

Työttömyysturvalaki 3 luku 6 § 1 mom.

Osasto