Indemnity for wrongful dismissal is not deductible unemployment benefits under Finnish law.

Työnantajan kanssa tehdyssä sovintosopimuksessa A:lle maksettavaksi sovittuun työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen sisältyvää korvausta aineettomasta vahingosta ei ole arvioitava työttömyysturvalain jaksotusta koskevia säännöksiä sovellettaessa toisin kuin siihen sisältyvää korvausta työttömyydestä johtuvasta palkkaetujen menetyksestä. A:n saamaa korvausta on pidettävä kokonaisuudessaan työsuhteen päättämisen perusteella maksettuna vahingonkorvauksena, eikä sitä ole jaksotettava osaksikaan.

Esitiedot

Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 11.1. - 23.9.2010, jolle A:n työnantajaltaan saama taloudellinen etuus 58 415,38 euroa oli jaksotettu.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. A kertoi riitauttaneensa työsuhteen päättämisen. A totesi työnantaja X Oy:n suorittaneen hänelle sopimuksen mukaisesti työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena 63 207 euroa. Tästä määrästä 35 115 euroa oli korvausta, josta oli tehty työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen vähennys. Loput 28 092 euroa oli A:n mukaan sopimuksessa mainitulla tavalla 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta aineettomasta vahingosta, jolta osin vähennystä ei tullut tehdä. A katsoi, että kyseessä oli korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, eikä kyse siten ollut jaksotettavasta etuudesta.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen siltä osin kuin se koski 28 092 euron jaksotusta. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian työttömyyskassalle uudelleen käsiteltäväksi jaksotusajan laskemiseksi, koska A:lle työttömyydestä johtuvasta palkkaetujen menetyksestä maksettua korvausta, 30 323,38 euroa, ei tullut jaksottaa.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Jos työnantajalta saatu taloudellinen etuus on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen, jaksotus voidaan tehdä taloudellisen etuuden maksamisajankohdasta lukien.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:lle maksettua yhteensä 35 115 euron korvausta, josta on työttömyyskassan päätöksellä jaksotettu 30 323,38 euroa, ei pidetä työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna taloudellisena etuutena. Ottaen huomioon A:n ja työnantajan välisessä, asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi ja oikeudenkäynnin välttämiseksi tehdyssä sopimuksessa oleva maininta siitä, että A:lle maksettu 35 115 euron summa on työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta, sekä se, että summasta on tehty työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitettu, työttömyysvakuutusrahastolle tilitettävä vähennys, sen katsotaan olevan vahingonkorvausta, jota ei tule jaksottaa.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta katsoo kuitenkin, että A:lle sopimuksen perusteella aineettomasta vahingosta maksettua 28 092 euron summaa on pidettävä työnantajalta saatuna taloudellisena etuutena, joka on perustunut työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, ja se on siten tullut jaksottaa työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n mukaisesti.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista siltä osin kuin hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan oli evätty.

A katsoi, ettei hänelle maksettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukainen korvaus ollut miltään osin työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n mukaisesti jaksotettavaa etuutta. Työnantaja oli A:n mukaan laiminlyönyt velvollisuutensa hänen uudelleensijoittamisekseen ja syyllistynyt työsopimuksen perusteettomaan päättämiseen. A totesi, että hallituksen esityksen mukaan jaksotettavasta etuudesta ei ole kysymys silloin, kun osapuolia edustavien järjestöjen välisessä sopimuksessa työnantajan maksettavaksi määrättävä etuus määritellään vahingonkorvaukseksi. A:n mukaan aineettomasta vahingosta maksettava korvaus on korvausta työntekijän työnantajan laittoman menettelyn johdosta kokemasta loukkauksesta, miltä osin ei ole kuulunut tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä. Hän vetosi yli 33 vuotta kestäneeseen työsuhteeseensa ja katsoi, että loukkauskorvauksen maksamiselle oli selkeät perusteet.

Työttömyyskassa antoi valituksen johdosta lausuntonsa. Työttömyyskassan mukaan työttömyysturvalain näkökulmasta ei ollut perusteita kohdella hakijalle samalla perusteella maksettua taloudellista etuutta eri tavoin vain sen vuoksi, että osasta summaa oli tehty vähennys työttömyysvakuutusrahastolle. Lausunnon mukaan kyseinen vähennys ei tapauksessa, jossa ei ollut kyse tuomioistuimen antamasta tuomiosta tai järjestöedustajien välisestä sopimuksesta ja jossa työnantaja nimenomaisesti kiistää kaiken syyllisyytensä, ollut näyttö siitä, että työnantaja olisi todellisuudessa rikkonut työsopimuslain mukaisia velvoitteitaan. Kassa totesi, ettei sillä ollut tiedossaan muutoksenhakuasteiden tekemää vastaavanlaista ratkaisua, jossa samalla perusteella maksettu jaksotettava etuus olisi jaettu jaksotettavaan ja ei-jaksotettavaan osuuteen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

A:lle maksettua 28 092 euron suuruista korvausta aineettomasta vahingosta ei tullut jaksottaa työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin tältä osin ja asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut siltä osin kuin niissä on selostettu asiassa sovellettavan työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin sisältö ja asiakirjoista ilmenevät merkitykselliset tosiseikat.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että työttömyysturvalain esitöissä (HE 115/2002 vp) on lain 3 luvun 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, ettei sanotussa säännöksessä tarkoitettuna jaksotettavana etuutena pidetä työnantajan maksettavaksi työsuhteen päättämisen perusteella määrättyä vahingonkorvausta. Tuomioistuimen päätöksen tai osapuolia edustavien järjestöjen välisen sopimuksen mainintaa vahingonkorvauksesta pidetään aina riittävänä osoittamaan, että kyseessä ei ole jaksotettava etuus. Toisaalta pelkästään työntekijän väitettä etuuden luonteesta vahingonkorvauksena ei voida pitää riittävänä osoittamaan, että kyseessä ei ole jaksotettava taloudellinen etuus vaan vahingonkorvaus.

Vakuutusoikeus toteaa edelleen, että A ja hänen työnantajansa ovat asiassa esitetyn selvityksen mukaan tehneet 20.11.2009 päivätyn sovintosopimuksen. Sopimuksessa työnantaja on sitoutunut maksamaan A:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena yhteensä 63 207 euroa. Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esille sellaista oikeudellista perustetta, jonka vuoksi sanottuun määrään sisältyvää korvausta aineettomasta vahingosta olisi arvioitava työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momenttia sovellettaessa toisin kuin siihen sisältyvää korvausta työttömyydestä johtuvasta palkkaetujen menetyksestä. Tähän nähden A:n saamaa määrää on pidettävä kokonaisuudessaan työsuhteen päättämisen perusteella maksettuna vahingonkorvauksena, eikä sitä tule osaksikaan jaksottaa työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla.

Sovelletut oikeusohjeet

Työttömyysturvalaki 3 luku 6 § 1 mom.

Osasto