Insurance court denied compensation for distress from stalking under criminal damage law due to lack of freedom violation.

A:n suojaksi oli asetettu laajennettu lähestymiskielto, jota B oli rikkonut useasti seuraamalla ja tarkkailemalla tätä, sekä lisäksi töninyt ja tuuppinut A:ta. Lähestymiskiellon rikkomisten ja lievien pahoinpitelyjen ei katsottu loukanneen A:n fyysistä vapautta, tahdonvapautta tai itsemääräämisoikeutta eikä A:n vapautta muutoinkaan ollut rikoksella loukattu rikosvahinkolain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla siten, että tämä olisi oikeutettu korvaukseen kärsimyksestä. Myöskään lievänä pahoinpitelynä tekijän syyksi luetut rikokset eivät oikeuttaneet A:ta korvaukseen kärsimyksestä.

Esitiedot

A:n suojaksi oli asetettu laajennettu lähestymiskielto, jota B oli rikkonut useasti, ja lisäksi töninyt ja tuuppinut A:ta. Käräjäoikeus tuomitsi B:n lähestymiskiellon rikkomisista ja lievistä pahoinpitelyistä sekä määräsi B:n suorittamaan A:lle korvausta kivusta ja särystä 150 euroa sekä kärsimyksestä 600 euroa. A haki Valtiokonttorilta korvausta kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori myönsi korvauksen kivusta ja särystä, mutta hylkäsi kärsimystä koskevan korvausvaatimuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Kärsimys

Valtiokonttori poikkeaa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta kärsimyksen osalta, koska rikosvahinkolaki poikkeaa tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevista vahingonkorvauslain säännöksistä.

Rikosvahinkolain 9 §:n perusteella loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai vapautta muuten on rikoksella loukattu. Korvausta kärsimyksestä suoritetaan myös sille, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla erityisen törkeällä rikoksella.

Kärsimystä koskeva korvausvaatimus hylätään, koska korvausvaatimuksen perusteena olevan rikoksen (lähestymiskiellon rikkominen 26.9.2008, 23. - 24.10.2008) ei voida katsoa täyttävän minkään rikosvahinkolain 9 §:ssä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistöä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati korvausta kärsimyksestä. A katsoi lähestymiskiellon rikkomisen sisältävän yleensä ja hänenkin kohdallaan vapauteen kohdistuvan loukkauksen. A:n mukaan seurailu ja tarkkailu oli ollut jatkuvaa ja erittäin intensiivistä. Häntä tarkkailtiin ja seurattiin hänen kotiosoitteessaan sekä pakotettiin poistumaan julkisilta alueilta. B oli tuomittu A:han kohdistuneista pahoinpitelyistä, joten jatkuva seurailu aiheutti ahdistusta ja suurta kärsimystä. Lähestymiskiellon rikkomisten seurauksena A:n liikkuminen yleisillä paikoilla sekä kotioloissa oli rajoitettua ja hän joutui liikkumaan yleisillä alueilla paeten lähestymiskieltoon tuomittua B:tä. Lähestymiskiellon rikkomiset rajoittivat A:n vapautta merkittävästi. A viittasi vakuutusoikeuden aikaisempaan päätökseen koskien vastaavaa tilannetta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu. Saman momentin 2 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla rikoksella. Saman 9 §:n 2 momentin mukaan korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan.

Rikosvahinkolain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 192/2005 vp) on lain 9 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus korvaukseen kärsimyksestä olisi sillä, jonka vapautta on rikoksella loukattu. Säännöksen on todettu vastaavan asiallisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa siltä osin kuin siinä säädetään oikeudesta korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Lisäksi on todettu, että tämän säännöksen yksityiskohtaiset perustelut ovat vahingonkorvauslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp) ja lakivaliokunnan mietinnössä 1/2004 vp. Vielä on todettu tarkoituksena olevan, että vapauteen kohdistuvien rikosten aiheuttaman kärsimyksen korvattavuutta rikosvahinkolain nojalla arvioitaisiin samalla tavoin kuin vahingonkorvauslain mukaan.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä on säädetty oikeudesta korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä sille, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Rikosvahinkolain 9 §:ssä ei ole säädetty suoritettavan korvausta sille, jonka rauhaa on loukattu. Vahingonkorvauslain hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp) perustelut huomioon ottaen vakuutusoikeus toteaa, ettei lähestymiskiellon rikkomista voida pitää rikosvahinkolaissa tarkoitettuna vapauteen kohdistuneena rikoksena. Sen vuoksi lähestymiskiellon rikkomisen aiheuttamasta loukkauksesta ei voida myöntää korvausta, ellei teko samalla ole kohdistunut loukatun vapauteen. Tässä arviossa on otettava huomioon se, mitä vahingonkorvauslain hallituksen esityksessä on todettu vapauteen kohdistuvista loukkauksista.

Rikosvahinkolain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 192/2005 vp) on lain 9 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että tekoa, joka rikosoikeudellisesti luonnehditaan vain tavalliseksi pahoinpitelyksi, ei voitaisi rinnastaa säännöksessä nimenomaisesti mainittuihin rikoksiin.

A:n asiassa B on syyllistynyt hänelle määrätyn laajennetun lähestymiskiellon rikkomiseen seuraamalla ja tarkkailemalla A:ta eri ravintoloissa ja lisäksi B on töninyt ja tuuppinut A:ta useasti. B on syyllistynyt teoillaan lähestymiskiellon rikkomiseen ja lievään pahoinpitelyyn.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan kuvatun lähestymiskiellon rikkomisen ei voida katsoa loukanneen A:n fyysistä vapautta, tahdonvapautta tai itsemääräämisoikeutta eikä A:n vapautta muutoinkaan ole rikoksella loukattu rikosvahinkolain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla siten, että tämä olisi oikeutettu korvaukseen kärsimyksestä. Myöskään lievänä pahoinpitelynä tekijän syyksi luetut rikokset eivät oikeuta A:ta korvaukseen kärsimyksestä.

Vakuutusoikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon vakuutusoikeuden päätöksen, johon A on viitannut, mutta rikosten teonkuvaus huomioon ottaen päätynyt kuitenkin siihen, ettei A:han kohdistunut loukkaus oikeuta korvaukseen kärsimyksestä.

Rikosvahinkolain 30 §:n mukaan, jos korvausta koskevaa asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, on päätöksen perustaksi otettava tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu. Poikettaessa korvauksen hakijan vahingoksi tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta päätöksessä on ilmoitettava poikkeamisen perusteet. Kysymyksessä olevassa asiassa on ollut peruste poiketa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta, koska rikosvahinkolain säännökset ja niiden soveltamista koskeva korvauskäytäntö poikkeavat asian tuomioistuinkäsittelyssä sovelletuista vahingonkorvauslain säännöksistä ja niiden soveltamista koskevasta oikeuskäytännöstä.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 9 § 1 ja 2 mom. sekä 30 §

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleet jäsenet kumosivat Valtiokonttorin päätöksen ja palauttivat asian Valtiokonttorille korvauksen määräämistä varten. Perusteluinaan jäsenet totesivat seuraavaa:

Osasto

Äänestys

10 - 2