Insurance court allowed compensation for fear of violence even when threat wasn't a separate criminal charge.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court reversed the State Office's decision to deny compensation for fear of violence, ordering the State Office to pay 700 euros to the claimant. Although the lower court found the defendant guilty of assault, it did not charge the separate crime of threatening violence, which the State Office argued excluded compensation eligibility. The court ruled that the legislative intent allows compensation for such fear even when the threat is not prosecuted as a distinct offense, provided the victim had a reasonable basis to fear for their safety.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 9 §; Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentti – Compensation for fear of violence is available even if the threat is not charged as a separate crime, provided the victim reasonably feared for their safety.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:ta oli lyöty sorkkaraudalla päähän ja käsivarteen. Lyöntiä ennen tekijä oli uhkaillut A:ta siten, että vakuutusoikeus piti menettelyä laittomana uhkauksena, vaikka tätä rikosta ei ollut luettu tekijän syyksi erillisenä rikoksena käräjäoikeudessa. Näin ollen A:lla oli oikeus korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen johdosta.
Esitiedot
A:ta oli lyöty sorkkaraudalla päähän ja käsivarteen. Lyöntiä ennen tekijä oli uhkaillut A:ta muun muassa sorkkaraudalla sekä puhunut tappamisesta ja siitä, miten A saisi siivet. Käräjäoikeus oli lukenut tekijän syyksi muiden rikosten ohella A:han kohdistuneen pahoinpitelyn ja määrännyt tekijän suorittamaan A:lle korvausta kärsimyksestä 700 euroa.
A haki Valtiokonttorilta korvausta rikosvahinkolain nojalla muun ohella kärsimyksestä vaatien sen korvaamista käräjäoikeuden tuomion mukaisesti 700 eurolla.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi A:n kärsimystä koskevan vaatimuksen.
Valtiokonttorin perustelut
Rikosvahinkolain 30 §:n mukaan Valtiokonttori voi perustellusta syystä poiketa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta.
Valtiokonttori poikkeaa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta kärsimyksen osalta, koska rikosvahinkolaki poikkeaa tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevista vahingonkorvauslain säännöksistä.
Rikosvahinkolain 9 §:n perusteella loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai vapautta muuten on rikoksella loukattu. Korvausta kärsimyksestä suoritetaan myös sille, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla erityisen törkeällä rikoksella.
Kärsimystä koskeva korvausvaatimus hylätään, koska korvausvaatimuksen perusteena olevan rikoksen ei voida katsoa täyttävän minkään rikosvahinkolain 9 §:ssä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistöä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätöstä muutettiin ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle korvauksena kärsimyksestä 700 euroa. Asia palautettiin Valtiokonttorille vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu.
Rikosvahinkolain 9 §:n 2 momentin mukaan korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Korvaus on kuitenkin enintään 3.000 euroa vähennettynä 19 §:ssä tarkoitetun muualta tulevan korvauksen määrällä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä koskevissa lain esitöissä (HE 192/2005 vp) on todettu seuraavaa: “Säännös vastaa asiallisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa siltä osalta kuin siinä säädetään oikeudesta korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Tämän säännöksen yksityiskohtaiset perustelut ovat hallituksen esityksessä 167/2003 vp, s. 54-55 ja lakivaliokunnan mietinnössä 1/2004 vp, s. 4. Tarkoituksena on, että vapauteen kohdistuvien rikosten aiheuttaman kärsimyksen korvattavuutta rikosvahinkolain nojalla arvioitaisiin samalla tavoin kuin vahingonkorvauslain mukaan”.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa koskevissa lain esitöissä (HE 167/2003 vp) on todettu seuraavaa: “Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä, vaikka säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta ei lueta vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen katsotaan sisältyvän muuhun rikokseen”.
Asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan A:ta on lyöty sorkkaraudalla päähän ja käsivarteen. Lyöntiä ennen tekijä on uhkaillut muun muassa A:ta sorkkaraudalla sekä puhunut tappamisesta ja siitä, miten A saisi siivet. Käräjäoikeus on lukenut tekijän syyksi muiden rikosten ohella A:han kohdistuneen pahoinpitelyn ja määrännyt tekijän suorittamaan A:lle korvausta kärsimyksestä 700 euroa.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:han on ennen pahoinpitelyä kohdistunut laiton uhkaus, vaikka tätä rikosta ei ole luettu tekijän syyksi erillisenä rikoksena. A:lla on ollut perusteltu syy omasta ja vanhempiensa puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olleen vakavassa vaarassa. Näin ollen A:lla on oikeus korvaukseen vapauteen kohdistuvan loukkauksen aiheuttaman kärsimyksen johdosta. Teko-olosuhteet huomioon ottaen asiassa ei ole syytä korvauksen määrän osalta poiketa käräjäoikeuden tuomiosta.
Osasto