Insurance Court rejects applying administrative delay law to student loan interest rate increases.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:ää ei sovelleta opintotukilain 27 §:n 5 momentin mukaiseen korotukseen.

Esitiedot

A oli hakenut muutosta opintotuen takaisinperintäpäätökseen ja vaatinut opintotuen takaisinperinnästä luopumista kokonaisuudessaan tai osittain.

Vakuutusoikeus on vahvennetussa istunnossa esikysymyksenä ottanut kantaa siihen, sovelletaanko 1.1.2010 voimaantullutta hallintolainkäyttölain 53 a §:ää opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädettyyn korotukseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus katsoo, että hallintolainkäyttölain 53 a §:ää ei sovelleta opintotukilain 27 §:n 5 momentin mukaiseen korotukseen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n mukaan, jos asia koskee hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä tai muutoksenhakua hallintoviranomaisen päätökseen, jolla tällainen seuraamus on määrätty, hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi ottaa ratkaisussaan huomioon, että asian käsittely on viivästynyt ja loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Hallituksen esityksessä 233/2008 todetaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa ja että keskeisin tavoite on, että tämä oikeus toteutuisi kaikissa oikeudenkäynneissä. Rikosoikeudellista rangaistusseuraamusta, kuten sakkorangaistusta, voidaan alentaa oikeudenkäynnin viivästyessä ja vastaava mahdollisuus on ulotettu hallinnollisiin taloudellisiin seuraamuksiin hallintolainkäyttölain 53 a §:llä. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä hallinnollisesti määrättävät taloudelliset seuraamukset voivat rinnastua rikosasioihin, jolloin niihin sovelletaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Lähtökohtana on, että hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia, jotka määrätään lainvastaisen toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, pidetään yleisesti pykälässä tarkoitettuina seuraamuksina.

Opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetty korotus on sinänsä hallinnollinen taloudellinen seuraamus. Hallintolainkäyttölain 53 a §:n soveltaminen edellyttää kuitenkin tämän lisäksi sitä, että sen tulisi rinnastua rikosasioihin ja sen tulisi kuulua ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan.

Hallituksen esityksessä 233/2008 todetaan, että ratkaistaessa, kuuluuko kansallisen lain mukainen seuraamus ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan, huomiota kiinnitetään kolmeen seikkaan. Ensimmäinen on se, millä tavalla tekoa luonnehditaan kansallisessa lainsäädännössä. Jos tekoa ei luonnehdita rikokseksi, kiinnitetään huomiota siihen, millainen teon laatu on suhteessa erityisesti seuraamuksen laatuun. Rikosoikeudelliseksi voidaan katsoa seuraamus, joka yleisesti sanktioi tietyn käyttäytymisen. Rikosasialle luonteenomainen piirre on myös se, että sanktio on tarkoitettu rangaistukseksi ja pelotukseksi. Arvioinnissa kiinnitetään lisäksi huomiota seuraamuksen luonteeseen ja ankaruuteen. Jos mikään kriteeri ei yksin täyty, asiaa voidaan arvioida kokonaisharkinnan perusteella.

Vakuutusoikeus pitää tulkinnanvaraisena, voidaanko opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädettyä korotusta pitää hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitettuna hallinnollisena taloudellisena seuraamuksena. Pelkästään hallintolainkäyttölain 53 a §:n sanamuodon mukaisesti tarkasteltuna kysymyksessä näyttäisi olevan hallinnollinen taloudellinen seuraamus. Opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetyn korotuksen tarkoituksena on ohjata opiskelijoita seuraamaan tulojaan ja toimimaan opintotukilain edellyttämällä tavalla. Korotus voi olla myös melko ankara. Edellä mainitut kolme seikkaa puoltavat sitä, että kysymyksessä on hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus.

Toisaalta opintotukilain ei voida katsoa suoranaisesti sanktion uhalla velvoittavan opiskelijaa seuraamaan tulojaan ja vapaaehtoisesti palauttamaan tukia. Pelkästään tulojen seuraamatta tai tukien palauttamatta jättäminen ei myöskään täytä minkään rikosoikeudellisesti sanktioidun teon tunnusmerkistöä. Opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetyn korotuksen tarkoituksena on ainoastaan tehdä tulojen seuranta ja tukien vapaaehtoinen palauttaminen opiskelijalle kannattavammaksi. Lisäksi tarkoituksena on ollut estää opintotuen nostaminen korottomana lainana. Nämä kaksi tavoitetta on ilmaistu myös opintotukilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä 143/2000. Kysymys ei ole siis siitä, että tulojen seuraamatta jättäminen tai tukien vapaaehtoinen palauttamatta jättäminen olisi sanktioitu vaan siitä, että tulojen seuraaminen ja tukien vapaaehtoinen palauttaminen on pyritty tekemään opiskelijoille houkuttelevammaksi ja pääsääntöisesti edullisemmaksi vaihtoehdoksi.

Opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetty korotus ei ole myöskään erillinen, itsenäisen harkinnan perusteella määrättävä seuraamus, johon on mahdollisuus hakea erikseen muutosta. Korotuksen suuruus määräytyy suoraan lain nojalla, eikä laissa ole säädetty mahdollisuutta harkita korotuksen suuruutta tai luopua siitä kokonaan. Takaisinperittävälle opintotuelle eikä siis myöskään siihen sisältyvälle lakisääteiselle korotukselle, ei ole säädetty viivästyskorkoa. Tämän vuoksi korotuksen ankaruuteen vaikuttaa se, kuinka kauan takaisinperinnän täytäntöönpano kestää. Takaisinperinnän täytäntöönpanon viivästyessä, esimerkiksi takaisinperintää koskevan muutoksenhaun viivästymisen vuoksi, korotusta ei voida pitää enää ankarana, koska se voidaan käytännössä rinnastaa lähinnä edulliseen lainaan.

Vakuutusoikeus katsoo, että opintotuen 27 §:n 5 momentissa säädetty korotus ei täytä mitään edellä kerrotuista hallituksen esityksessä 233/2008 mainituista kolmesta kriteeristä. Tämän vuoksi vakuutusoikeus on arvioinut asian kokonaisharkinnan perusteella.

Asiaa harkitessaan vakuutusoikeus on ottanut huomioon myös sen, että vakuutusoikeuden vakiintuneen korvauskäytännön mukaan opintotukilain nojalla suoritettavassa takaisinperintää koskevassa kohtuusharkinnassa otetaan huomioon myös takaisinperintäasian käsittelyn mahdollinen viivästyminen muutoksenhakuelimissä. Takaisinperintää koskevan oikeudenkäynnin viivästyminen on siis mahdollista hyvittää jo pelkästään opintotukilain nojalla. Näin ollen myöskään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen varmistaminen oikeudenkäynnin keston osalta opintotukilain mukaista takaisinperintää koskevassa asiassa ei edellytä hallintolainkäyttölain 53 a §:n soveltamisen ulottamista koskemaan opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädettyä korotusta.

Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetty viivästyskorotus ei ole hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus.

Lainkohdat

Opintotukilaki 27 § 5 mom.

Hallintolainkäyttölaki 53 a §

Erimieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten lausunto

Opintotukilain 17 §:ssä ja 27 §:ssä on asetettu opiskelijalle velvollisuus seurata tulojaan ja huolehtia siitä, että ne eivät ylitä vapaan tulon rajaa. Jos opintotukeen vaikuttavat tulot ylittävät vapaan tulon rajan, opiskelijan on palautettava liikaa maksettu tuki takaisin seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli opiskelija ei näin menettele, seuraamuksena on, että takaisinperittävälle summalle lasketaan opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetty 15 %:n korotus. Kysymys on hallinnollisessa menettelyssä määrätystä takaisinperittävän määrän korotuksesta, jota on pidettävä seuraamuksena liikasuorituksesta, jonka opiskelija olisi voinut estää. Näin ollen katsomme, että opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetty korotus on sellainen hallinnollinen taloudellinen seuraamus, joka määrätään lainvastaisen toiminnan tai laiminlyönnin johdosta, ja korotukseen tulee soveltaa hallintolainkäyttölain 53 a §:ää.

Osasto

Äänestys

6 - 4