Insurance Court dismisses retroactive legal aid termination and denies lawyer fees due to client's death before aid request.

A:n avustaja oli hakenut oikeusapua A:lle tämän kuoleman jälkeen takautuvasti. Vakuutusoikeus katsoi, että oikeusapu on henkilökohtainen etuus, jota ei voida myöntää vainajalle. Vakuutusoikeus lakkautti A:lle myönnetyn oikeusavun takautuvasti sen myöntöhetkestä alkaen. Samalla vakuutusoikeus katsoi, ettei A:n avustajalla ollut oikeusavun lakkauttamista koskevalta ajalta oikeutta palkkioon ja korvauksiin oikeusapulain nojalla.

Esitiedot

A oli hakenut vakuutuslaitokselta korvausta liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaisessa asiassa ja vaati nyt, että hänelle tulisi kuntoutuksena korvata omakotitalon muutostöistä aiheutuneita kustannuksia vähintään 33.559 euroa. Vakuutuslaitos hylkäsi A:n hakemuksen 5.3.2006 antamallaan päätöksellä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

Oikeusapua oli A:lle haettu vasta hänen kuolemansa jälkeen 13.10.2006 ja oikeusapu oli myönnetty A:lle oikeusaputoimiston 16.10.2006 antamalla päätöksellä taannehtivasti siten, että oikeusapu oli alkanut ensin 21.6.2006 ja myöhemmin jo 21.4.2006 ja päättynyt A:n kuolinpäivään 3.8.2006.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus lakkautti taannehtivasti A:lle 21.4.2006 alkaen 3.8.2006 saakka myönnetyn oikeusavusavun. Edellä mainitulta ajalta vakuutusoikeus lakkautti myös oikeusapulain mukaisen avustajanmääräyksen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusavun lakkauttamisen osalta vakuutusoikeus totesi perusteluinaan seuraavaa:

Oikeusapulain 2 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa taikka koti- tai asuinpaikka toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Edellä mainitun lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos siihen on edellytykset, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä.

Oikeusapulain 16 §:n 1 ja 2 momentin mukaan pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa aina muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oikeusavun lakkaamisesta, jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet. Tuomioistuin voi omasta aloitteestaankin muuttaa oikeusaputoimiston päätöstä sekä asianosaisen eduksi että myös tämän vahingoksi. Oikeusapulain 16 §:n 3 momentista ilmenee, että päätös voidaan tehdä taannehtivin vaikutuksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan oikeusavun lakkaamisesta päätettäessä määrätään, onko oikeusapua saaneen suoritettava valtiolle korvaus saamastaan oikeusavusta, sekä vahvistetaan tämän korvauksen määrä.

Harkittaessa oikeusavun määräämistä lakkaamaan sekä sitä, onko tällainen päätös syytä tehdä taannehtivasti, on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, minkälaisesta oikeusavun edellytyksen puutteesta on kysymys ja mistä tarve muuttaa aikaisempaa ratkaisua johtuu. Silloinkin, kun asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä voidaan todeta oikeusavun edellytysten puuttuneen, tuomioistuimella on oikeusapulain 16 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodosta ilmenevin tavoin harkintavaltaa sen suhteen, määrätäänkö oikeusapu lakkaamaan taannehtivasti.

Vakuutusoikeus toteaa, että oikeusapulaissa ei ole säädetty siitä, onko oikeusapua mahdollista hakea henkilön kuoleman jälkeen kohdistuvaksi takautuvasti hänen kuolemaansa edeltäneelle ajalle. Oikeusavun myöntäminen edellyttää kuitenkin henkilön omaa tahdonilmaisua siitä, että hän haluaa oikeusapua. Muun muassa tästä syystä vakuutusoikeus katsoo, että oikeusavun myöntämisen edellytyksenä on se, että henkilö on elossa hakemuksen tullessa vireille.

Tässä asiassa kysymys on oikeudellisen avun tarvetta koskevan oikeusavun edellytyksen puuttumisesta. A on kuollut 3.8.2006. Oikeusapua hänelle on haettu oikeusaputoimistoon 13.10.2006 saapuneella hakemuksella. Oikeusaputoimisto on 16.10.2006 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 0 %:n perusomavastuuosuudella 21.6.2006 alkaen hänen kuolemaansa eli 3.8.2006 saakka. Oikeusavun alkamisajankohdan aikaistamista on haettu avustajan toimesta 17.2.2009 päivätyllä hakemuksella ja oikeusaputoimisto on uudelleen 16.10.2006 annetuksi ilmoitetulla päätöksellä aikaistanut oikeusavun alkamisajankohtaa siten, että oikeusapu on myönnetty jo 21.4.2006 alkaen.

Ottaen huomioon, että oikeusapua on haettu ja oikeusapu on myönnetty vasta A:n kuoleman jälkeen, vakuutusoikeus katsoo, ettei oikeusavun myöntämiselle ole ollut alunperinkään edellytyksiä. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että oikeusapua olisi tullut hakea viivytyksettä toimeksiantosuhteen alkamisen jälkeen. Edelleen kysymyksessä on henkilökohtainen etuus, jota ei voida myöntää vainajalle. Oikeusaputoimiston olisi tullut hylätä A:n nimissä tehty oikeusapuhakemus tällä perusteella. Koska oikeusavun edellytysten puuttuminen asiassa on ollut ilmeistä jo oikeusapua haettaessa, on oikeusapu perusteltua lakkauttaa taannehtivasti sen myöntämisestä 21.4.2006 alkaen.

Avustajan oikeudesta palkkioon oikeusavun taannehtivaa lakkauttamista koskevassa asiassa vakuutusoikeus totesi seuraavaa:

Oikeusapulain 17 §:n mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Oikeusapulaissa ei ole säännöstä, jonka perusteella oikeusavun taannehtivan lakkauttamisen johdosta voitaisiin jättää määräämättä avustajalle valtion varoista palkkio ja korvaus. Tältä osin vakuutusoikeus viittaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun (KKO 2004:13).

Vakuutusoikeus toteaa kuitenkin, että nyt kysymyksessä oleva asia eroaa olennaisesti edellä mainitusta korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta. Korkeimman oikeuden tapauksessa on ollut kysymys avustajan palkkiosta ja korvauksista, jotka olivat aiheutuneet oikeusaputoimiston antaman myönteisen oikeusapupäätöksen antamisen jälkeen. A:n tapauksessa taas kysymys on avustajan palkkiosta ja korvauksista, jotka olivat aiheutuneet jo ennen kuin asiassa oli edes haettu oikeusapua. Selkeänä erona voidaan pitää myös sitä, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oikeusapua on haettu ja se on myönnetty vasta päämiehen kuoleman jälkeen.

Kuten edellä on todettu ehdottomana edellytyksenä oikeusavun saamiselle hakemushetkestä eteenpäin tai tarpeen vaatiessa taannehtivasti on, että henkilö, jolle oikeusapua haetaan on elossa hakemuksen tullessa vireille. Oikeusapua on myös haettava viivytyksettä toimeksiantosuhteen alkamisen jälkeen.

Avustaja B:n A:n puolesta vakuutusoikeudelle laatima valituskirjelmä on päivätty 30.3.2006. Asiakirjoista ei ilmene kuinka paljon aikaisemmin avustaja B on hyväksynyt A:n asiaa koskevan toimeksiannon ja ryhtynyt hoitamaan asiaa päämiehensä puolesta. Valituksen laatimisen jälkeen ja ennen oikeusavun hakemista avustaja B on A:n avustajana 28.4.2006 tehnyt katselmusmatkan ja tutustunut A:n asuntoon tehtyihin muutostöihin. Avustaja B on edelleen suorittanut A:n asiamiehenä vakuutusoikeuskäsittelyyn liittyviä toimenpiteitä. Hän on muun muassa kesäkuussa 2006 laatinut vakuutusoikeudelle A:n asiaan liittyvän vastineen, vaatinut katselmuksen järjestämistä A:n kiinteistöllä sekä pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä. Hän on edelleen kesäkuussa 2006 vaatinut oikeudenkäyntikulujen sekä matkakulujensa korvaamista hallintolainkäyttölain nojalla. Oikeusapua on haettu ja tätä koskeva päätös on annettu vasta lokakuussa 2006 noin kaksi kuukautta A:n kuoleman jälkeen.

A:lta on puuttunut oikeusavun myöntämisen ehdoton edellytys ja edellytystä ei voida pitää vähimmässäkään määrin harkinnanvaraisena. Vakuutusoikeus on lisäksi harkitessaan avustaja B:n oikeutta palkkioon ja muihin korvauksiin oikeusapulain nojalla ja valtion varoista ottanut huomioon sen, ettei oikeusapua ole haettu viivytyksettä toimeksiantosuhteen alkamisen jälkeen eikä viivytystä sen kesto huomioon ottaen voida pitää vähäisenä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo, että avustaja B:llä ei ole oikeusavun lakkauttamista koskevalta ajalta oikeutta palkkioon ja korvauksiin oikeusapulain nojalla.

Osasto