Insurance court allows mental distress compensation for severe home invasion violating freedom of movement.

Törkeä kotirauhan rikkominen on oikeuskäytännössä katsottu vapautta loukkaavaksi rikokseksi, jos sillä on tosiasiallisesti rajoitettu rikoksen uhrin liikkumisvapautta. Vakuutusoikeus katsoi, että X:n tapauksessa tämä edellytys täyttyi ja lisäksi kotirauhan rikkominen sisälsi väkivallan käyttämistä ja sillä uhkaamista. Korvausta harkittaessa voitiin ottaa huomioon lisäksi se, että rikoksentekijä oli kohdistanut X:ään laittoman uhkauksen, vaikka sitä ei ollut erikseen syyksiluettu rikoksentekijälle.

Esitiedot

X oli joutunut rikoksen uhriksi 16.2.2007. Käräjäoikeuden tuomiolla rikoksentekijän syyksi oli luettu tapon yritys ja törkeä kotirauhan rikkominen. Hovioikeuden tuomiolla rikoksentekijän syyksi oli luettu törkeä pahoinpitely ja törkeä kotirauhan rikkominen.

X haki rikosvahinkolain perusteella Valtiokonttorilta korvauksia pysyvästä kosmeettisesta haitasta, kivusta ja särystä, henkisestä kärsimyksestä sekä kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä psyykkisenä tilapäisenä haittana.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori myönsi X:lle kaikki muut korvaukset vaatimusten mukaisina, mutta hylkäsi korvausvaatimuksen henkisen kärsimyksen osalta.

Valtiokonttorin perustelut

Jos korvausta koskevaa asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, Valtiokonttorin on otettava päätöksensä perustaksi tuomioistuimen asiassa antama ratkaisu. Valtiokonttorin on poiketessaan korvauksen hakijan vahingoksi tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta päätöksessään ilmoitettava poikkeamisen perusteet (rikosvahinkolaki 30 §).

Valtiokonttori katsoi aiheelliseksi poiketa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta, koska rikosvahinkolain säännökset poikkeavat ratkaisun perusteena olevista vahingonkorvauslain säännöksistä.

Henkinen kärsimys:

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on erityisen vakavasti loukattu tapon, murhan tai surman yrityksellä, törkeällä pahoinpitelyllä tai sen yrityksellä taikka muulla näihin rinnastettavalla teolla. Hakijan vaatimus henkisen kärsimyksen korvaamisesta hylättiin rikosvahinkolakiin perustumattomana, koska rikosvahinkolain 9 §:n 1 mom. 2 kohta tulee voimaan 1.1.2008 ja tulee näin ollen sovellettavaksi vasta 1.1.2008 ja sen jälkeen tehtyihin rikoksiin (rikosvahinkolaki 49 §).

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikoksella loukattu tai jonka vapautta muuten on rikoksella loukattu. Korvaus kärsimyksestä määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Henkistä kärsimystä koskeva korvausvaatimus hylättiin myös rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, koska korvausvaatimuksen perusteena olevan rikoksen ei voida katsoa täyttävän minkään kyseisen lainkohdan tarkoittaman rikoksen tunnusmerkistöä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan ja asia palautetaan Valtiokonttorille korvauksen määräämistä varten. X katsoi, että Valtiokonttorin olisi pitänyt myöntää hänelle rikosvahinkolain mukainen korvaus kärsimyksestä, sillä hän oli joutunut vapauteen kohdistuneen rikoksen uhriksi. X kertoi, että rikoksentekijä oli tunkeutunut hänen asuntoonsa uhaten tappaa hänet. Näin ollen rikos täytti laittoman uhkauksen tunnusmerkistön ja X:llä oli oikeus korvaukseen rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin henkisen kärsimyskorvauksen osalta ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan X:lle rikosvahinkolain mukainen korvaus henkisestä kärsimyksestä. Asia palautettiin Valtiokonttorille korvauksen määräämistä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä suoritetaan korvaus sille, jonka vapautta on rikoksella loukattu. Vakuutusoikeus totesi, että mainittu lainkohta ei ole merkinnyt puuttumista aikaisemman lain voimassa ollessa muodostuneeseen oikeuskäytäntöön, jolla vapauteen kohdistuvan rikoksen tunnusmerkkejä on arvioitu rikosvahinkolain mukaista korvausta harkittaessa.

X oli 16.2.2007 joutunut törkeän kotirauhan rikkomisen uhriksi, jolloin rikoksentekijä oli tunkeutunut hänen asuntoonsa ja pahoinpidellyt X:n. Rikoksentekijä oli tuomittu törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä pahoinpitelystä. Lisäksi X oli kertonut rikoksentekijän uhanneen tappaa hänet, mutta rikoksentekijää ei kuitenkaan ollut erikseen tuomittu laittomasta uhkauksesta.

Vakuutusoikeus totesi, että törkeä kotirauhan rikkominen on oikeuskäytännössä katsottu vapautta loukkaavaksi rikokseksi, jos sillä on tosiasiallisesti rajoitettu rikoksen uhrin liikkumisvapautta. X:n tapauksessa tämä edellytys on täyttynyt ja lisäksi kotirauhan rikkominen on sisältänyt väkivallan käyttämistä ja sillä uhkaamista.

Vakuutusoikeus viittasi lisäksi korkeimman oikeuden tapauksesta 2003:76 ilmenevään oikeusohjeeseen, jonka mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, onko vapauteen kohdistunutta rikosta luettu rikoksentekijän syyksi erillisenä rikoksena. Näin ollen X:n tapauksessa korvausta harkittaessa voidaan ottaa huomioon lisäksi se, että rikoksentekijä on kohdistanut X:ään laittoman uhkauksen, joka on todettu käräjäoikeuden antamassa tuomiossa, vaikka sitä ei ole erikseen syyksiluettu rikoksentekijälle.

Lainkohta

Rikosvahinkolaki 9 § 1 mom. 1 kohta

Osasto