Insurance court dismissed wage garnishment claim as filed too late after partial judgment became final.
Legislator summary
AI generatedThe insurance court dismissed the applicant's wage garnishment claim because it was submitted outside the statutory three-month deadline. Although the lower court ruled on the applicant's wage debt in February 2006, the respondent appealed only regarding court costs, making the wage-related portion final one month later in July. The court held that the deadline began from this finality date, meaning the August submission was untimely despite the applicant's argument that they only learned of the partial appeal in late August.
Legislator headnote
AI generatedPalkkaturvalaki 25 §; If a judgment becomes final only partially due to a limited appeal, the time limit for a wage garnishment application starts from the date the relevant part becomes final, and applications submitted after this period are inadmissible.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantajan riitautettua A:n palkkasaatavan tämä oli nostanut kanteen työnantajaa vastaan käräjäoikeudessa. Vakuutusoikeus katsoi, että käräjäoikeuden 27.2.2006 antama tuomio oli tullut kantajan palkkasaatavia koskeneen ratkaisun osalta lainvoimaiseksi kuukauden kuluttua sen antamisesta, koska vastaaja oli hakenut siihen muutosta hovioikeudessa vain oikeudenkäyntikulujen osalta. A:n palkkaturvahakemus hylättiin, koska se oli jätetty työvoima- ja elinkeinokeskukselle 15.8.2006, eikä se siten ollut saapunut palkkaturvaviranomaiselle säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa tuomion lainvoimaiseksi tulosta.
Esitiedot
A:n palkkaturvahakemus oli tullut vireille 8.2.2005. Työvoima- ja elinkeinokeskus oli hylännyt A:n hakemuksen 31.3.2005 antamallaan päätöksellä työnantajan riitautettua saatavat. Työvoima- ja elinkeinokeskus oli antanut A:lle osoituksen kanteen nostamiseksi käräjäoikeudessa työnantajaa vastaan, minkä A oli tehnyt 19.5.2005. Tämän lisäksi A oli valvonut saatavat B Oy:n konkurssissa. Käräjäoikeus oli 27.2.2006 antamallaan tuomiolla vahvistanut palkkaturvana haetut saatavat maksettaviksi konkurssipesän varoista.
Velkojainkokouksen päätöksellä 23.5.2006 konkurssipesä oli lopetettu ja sen varat oli jaettu velkojille. A oli saanut jako-osuutena 632,80 euroa valvomastaan 8.482,17 euron saatavasta.
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös
Työvoima- ja elinkeinokeskus hylkäsi 21.12.2006 antamallaan päätöksellä A:n palkkaturvahakemuksen.
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen perustelut
Palkkaturvalain 25 §:n mukaan tuomioon perustuva saatava voidaan maksaa palkkaturvana, jos uusi hakemus tehdään kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Käräjäoikeus oli antanut asiassa tuomion 27.2.2006. Vastaaja oli ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Hovioikeuden 4.7.2006 päivätystä tuomiosta käy ilmi, että vastaaja oli hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon ainoastaan oikeudenkäyntikulujen osalta.
A:n asiamies C oli saatuaan käräjäoikeuden asiaa koskevan tuomion todennut siitä, että vastaaja oli ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Valitusajan päätyttyä asianajotoimistosta oli varmistettu, että valitus oli jätetty käräjäoikeuteen. Asiamies C oli katsonut hakemuksen jättämiselle laskettavan vanhentumisajan alkavan hakijan kohdalta tässä tapauksessa 14.8.2006, jolloin hän oli saanut tiedon hovioikeuden tuomiosta. B Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja oli puolestaan lausunnossaan todennut, että hakijan uutta 15.8.2006 vireille tullutta palkkaturvahakemusta ei ollut jätetty säädetyssä määräajassa.
Koska vastaaja oli valittanut ainoastaan oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeuteen, käräjäoikeuden tuomio oli tullut pääasian osalta lainvoimaiseksi kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Palkkaturvahakemus oli jätetty 15.8.2006 työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Edellä esitetyn perusteella työvoima- ja elinkeinokeskus katsoi, ettei palkkaturvahakemusta ollut jätetty kolmen kuukauden määräajassa ja että hakijan asiamies ei ollut esittänyt sellaista hyväksyttävää syytä, jonka perusteella määräajan palkkaturvahakemuksen jättämiselle olisi voitu katsoa alkaneen myöhemmin kuin tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Näin ollen haettua saatavaa ei voitu maksaa palkkaturvana.
Muutoksenhaku työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa
A valitti päätöksestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja vaati valituksenalaisen päätöksen kumoamista ja hänen palkkaturvahakemuksensa hyväksymistä esitetyssä muodossaan kokonaisuudessaan. A totesi, että käräjäoikeus oli 27.2.2006 antanut hänen kanteestaan tuomion, jolla B Oy:n konkurssipesä oli velvoitettu suorittamaan hänelle 8.037 euroa laillisine korkoineen 1.1.2005 lukien. A:n asiamiehen C:n saatua edellä mainitun tuomion oli ilmennyt, että konkurssiin asetetun B Oy:n edustajana velallinen D/asiamies E oli ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Käräjäoikeudesta oli ilmoitettu, että valitus oli tehty ja jätetty käräjäoikeuteen. Hovioikeuden toimitettua jäljennöksen 4.7.2006 antamastaan tuomiosta siitä oli ilmennyt, että velallinen D oli valittanut asiassa ainoastaan oikeudenkäyntiavustajan palkkion korvaamisesta valtiolle, ei siis itse pääasiasta eli työsuhdetta koskevasta vaatimuksesta.
A:n mukaan hänen asiamiehensä oli saanut ensimmäisen kerran tiedon hovioikeuden tuomion sisällöstä maanantaina 14.8.2006 ja vasta tällöin asiamiehelle oli selvinnyt se, että velallinen D ei ollut valittanut lainkaan itse pääasiasta. A katsoi, että palkkaturvan vanhentumisaika ei voi hänen kohdallaan alkaa ennen 14.8.2006, jolloin hän on saanut ensimmäisen kerran tiedon hovioikeuden tuomion sisällöstä. Käräjäoikeuden 27.2.2006 antama tuomio on saavuttanut lainvoiman vasta hovioikeuden 4.7.2006 antamalla tuomiolla ja näin ollen palkkaturvahakemus on 15.8.2006 jätetty säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa. Käräjäoikeuden tuomio oli siis ollut lainvoimaa vailla. A:n mukaan molemmista tuomioistuimista oli kerrottu, että osalainvoimaisuustodistusta ei anneta.
A viittasi palkkaturvalain 25 §:ään ja totesi, että mainittu lainkohta ei tunne minkäänlaista osalainvoimaisuutta, vaan pykälä edellyttää sanamuotonsa mukaisesti tuomion lainvoimaiseksi tuloa. Käräjäoikeuden 27.2.2006 antama tuomio ei siis ollut lainvoimainen, koska siitä oli valitettu. A viittasi myös palkkaturvalain 5 §:ään ja tapaukseen Dnro 1/205, jossa F:n työvoima- ja elinkeinokeskus ei ollut hyväksynyt palkkaturvahakemusta, koska hakemuksen perusteena oleva päätös ei ollut kokonaisuudessaan lainvoimainen. A katsoi, että palkkaturvahakemus oli jätetty säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa ja hänen asiamiehensä on esittänyt selvän ja hyväksyttävän syyn sille perusteelle, jonka mukaan määräajan uuden palkkaturvahakemuksen jättämiselle tulee katsoa alkavan hovioikeuden tuomiosta 4.7.2006.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Äänestysratkaisu 5 - 1.
Perustelut
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä mainitut perusteet.
Eri mieltä olleen työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteita tuntevan jäsenen lausunto
Hyväksyn valituksen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen
A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään oikeus palkkaturvaan hakemuksensa mukaisesti. A uudisti asiassa aikaisemmin esittämänsä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään.
Perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyy työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että tuomioistuimen antama tuomio tulee osittain lainvoimaiseksi, mikäli esimerkiksi muutoksenhaku on rajattu koskemaan vain osaa asiasta. Käräjäoikeuden 27.2.2006 antama tuomio on tullut kantajan palkkasaatavia koskeneen ratkaisun osalta lainvoimaiseksi kuukauden kuluttua sen antamisesta, koska vastaaja oli hakenut siihen muutosta hovioikeudessa vain oikeudenkäyntikulujen osalta. A:n palkkaturvahakemus on jätetty työvoima- ja elinkeinokeskukselle 15.8.2006, eikä se siten ole saapunut palkkaturvaviranomaiselle säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.
Lainkohta
Palkkaturvalaki 25 §
Osasto