Court dismissed unemployment benefit claim because court-approved severance was treated as taxable income to be prorated.

Käräjäoikeuden vahvistamaa sovintoa työsuhteen irtisanomista/purkamista koskevassa asiassa ei rinnastettu käräjäoikeuden päätökseen, koska vahvistaessaan osapuolten välisen sovinnon käräjäoikeus ei ollut tutkinut korvauksen perustetta taikka päättänyt sen määrästä. Asiassa ei ollut esitetty muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu todeta, että työnantaja olisi päättänyt X:n työsuhteen työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti. X:lle työsuhteen päättymisen johdosta maksettu 10.000 euron korvaus katsottiin sellaiseksi työnantajalta saaduksi taloudelliseksi etuudeksi, joka tuli jaksottaa X:n vakiintuneena pidettävän palkan perusteella.

Esitiedot

Työttömyyskassa epäsi X:ltä työttömyysetuuden ajalta 31.12.2002 - 1.5.2003, jolle X:n työnantajalta saama taloudellinen etuus oli jaksotettu hänen vakiintuneena pidettävän palkkansa perusteella.

Työttömyyskassa päätti periä X:ltä edellä mainitulla ajalla aiheetta maksetun työttömyysetuuden takaisin.

X haki työttömyyskassan päätöksiin muutosta ja vaati niiden kumoamista. X katsoi, että työttömyyskassan tulkinta hänen saamansa korvauksen luonteesta oli virheellinen ja näin ollen sekä epäyspäätös että takaisinperintäpäätös pitää kumota.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta kumosi valituksenalaiset päätökset (äänestysratkaisu 5 - 1).

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada työnantajalta lain tai työehtosopimuksen taikka työsopimuksen mukaista irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta taikka jolle ajalle hänen muun sopimuksen tai järjestelyn perusteella työnantajalta saamansa taloudellinen etuus, lukuun ottamatta työnantajan järjestämää tai hankkimaa koulutusta, voidaan jaksottaa henkilön vakiintuneena pidettävän palkan perusteella.

X:n työsuhde B Oy:ssä on päättynyt 30.4.2001 työnantajan irtisanottua työsopimuksen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. X on riitauttanut työsuhteen irtisanomisen ja vaatinut vahingonkorvausta työsopimuslain (320/1970) 51 §:n perusteella työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta. C:n käräjäoikeus on 3.12.2002 vahvistanut osapuolten sovinnon, jolla työnantaja on velvoitettu korvaamaan X:lle kertakaikkisena korvauksena 10.000 euroa.

X:n työsopimus on irtisanottu työnantajan toimesta eikä kyseessä ole ollut sellainen työsuhteen päättämistä koskeva sopimus, jossa työsuhteen päättymisestä olisi sovittu yhteisymmärryksessä työsuhteen osapuolten välillä. Kun lisäksi huomioidaan, että X:n riitautettua työsopimuksen irtisanomisen, työnantaja on tuomioistuimen vahvistamassa sovinnossa velvoitettu maksamaan X:lle korvauksena 10.000 euroa, työttömyysturvalautakunta katsoi, ettei kyseisen korvauksen voida todeta olevan työttömyysturvalaissa tarkoitettua sopimukseen tai järjestelyyn perustuvaa taloudellista etuutta. Työttömyysturvalautakunnan kumottua epäämispäätöksen X:n ei voida todeta saaneen työttömyysetuutta enempää kuin mihin hänellä oli oikeus eikä takaisinperinnälle ole perusteita.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

X on saanut työttömyysetuutta ajalta 31.12.2002 - 1.5.2003 enemmän kuin mihin hänellä on oikeus. Liikamaksun ei katsota johtuneen X:n vilpillisestä menettelystä, joten päätös voidaan perustaa kohtuullisuusharkintaan. Aiheettomasti maksettu työttömyysetuus on pääsääntöisesti perittävä takaisin. X:n ei katsota esittäneen taloudellisista oloistaan tai muutoinkaan sellaista seikkaa, minkä perusteella aiheettomasti maksetun työttömyysetuuden takaisinperinnästä luopuminen katsotaan kohtuulliseksi.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Työttömyyskassa haki muutosta työttömyysturvalautakunnan (nykyisin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta) päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan ja asia jätetään työttömyyskassan asiassa antamien päätösten varaan.

X antoi selityksensä uudistaen työttömyysturvalautakunnassa esittämänsä ja vaatien työttömyysturvalautakunnan päätöksen vahvistamista. X korosti lisäksi kysymystä siitä, miten työntekijä voi todistaa, että kyseessä on sellainen sopimuskorvaus, jota tulee käsitellä vahingonkorvauksena, koska asiasta ei ole oikeuden päätöstä eikä työnantaja suostu käyttämään vahingonkorvaus-sanaa. X:n mukaan kumpaakaan edellä mainituista edellytyksistä ei ole asetettu työttömyysturvalaissa perusteeksi sille, ettei korvausta jaksoteta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hänen asiaansa on käsitelty tuomioistuimessa, ei kyseessä todellakaan ole mikään kultainen kädenpuristus tai muu eroraha, vaan korvaus perusteettomasta irtisanomisesta. X totesi myös, ettei tuomioistuimen vahvistamassa sovinnossa ole ollut tarvetta tuoda esiin enää korvausperustetta taikka työsopimuslain 51 §:ää, koska asian tausta selviää aiemmista oikeudenkäyntiasiakirjoista.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin työttömyyskassan 10.11.2005 antaman oikeutta ansiopäivärahaan koskevan päätöksen varaan.

Siltä osin kuin X vaati aiheetta maksetun työttömyysetuuden takaisinperinnästä luopumista, asia siirrettiin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle ensimmäisenä valitusasteena käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalain 5 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada työnantajalta lain tai työehtosopimuksen taikka työsopimuksen mukaista irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta taikka jolle ajalle hänen muun sopimuksen tai järjestelyn perusteella työnantajalta saamansa taloudellinen etuus, lukuun ottamatta työnantajan järjestämää tai hankkimaa koulutusta, voidaan jaksottaa henkilön vakiintuneena pidettävän palkan perusteella.

Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen 337/1992 mukaan, mikäli henkilö on saanut työnantajaltaan vahingonkorvausta perusteettomasta irtisanomisesta ja mainittu vahingonkorvaus perustuu tuomioistuimen päätökseen tai järjestöjen väliseen neuvottelutulokseen, ei sanotun korvauksen tule vaikuttaa työttömyyspäivärahaoikeuden alkamiseen.

Edellä lausuttuun nähden vakuutusoikeus katsoi, että X:n saamaa 10.000 euron suuruista kertakaikkista korvausta on pidettävä työttömyysturvalain (602/1984) 5 §:n 1 momentin 13 kohdan (1651/1992) mukaisena työnantajalta saatuna taloudellisena etuutena, joka tulee jaksottaa.

Asian näin päättyessä vakuutusoikeus totesi, että työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan on vielä käsiteltävä X:n valitus siltä osin kuin on kysymys työttömyysetuuden takaisinperinnästä ja sen mahdollisesta kohtuullistamisesta.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 5 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2002 saakka, ja 11 luku 10 §

Osasto