Insurance court partially allowed wage insurance claim by reducing benefit to amounts after three months due to employer insolvency.

Esitiedot

Työvoima- ja elinkeinokeskus hylkäsi A:n palkkaturvahakemuksen.

A valitti työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksestä työttömyysturvalautakuntaan.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Työttömyysturvalautakunta viittasi työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä lausuttuihin perusteluihin.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään oikeus palkkaturvaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä muutettiin ja työvoima- ja elinkeinokeskus määrättiin suorittamaan A:lle palkkaturvana palkkasaatavat siltä osin kuin ne perustuvat työskentelyyn ajalla 1.11. - 30.11.2004. Valitus hylättiin enemmälti. Asia palautettiin työvoima- ja elinkeinokeskukselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

1. Palkkaturvajärjestelmän väärinkäytön estämisestä on säädetty palkkaturvalain 8 §:ssä. Sanotun säännöksen mukaan palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä seuraavissa tilanteissa:

1) työntekijän saatava perustuu sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi;

2) palkkaturvana haettu saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön tai muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena;

3) työntekijä hakee toistuvasti palkkaturvana samaan työnantajaan kohdistuvia saatavia.

3. Palkkaturvalailla on saatettu Suomessa voimaan Euroopan neuvoston direktiivi 80/987/ETY työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa (jäljempänä palkkaturvadirektiivi). Palkkaturvadirektiivin 1 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti jättää tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden saatavat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle työntekijöiden työsopimuksen tai muun työsuhteen erityislaadun vuoksi. Suomessa palkkaturvalakiin ei ole säädetty tällaisia rajoituksia.

4. Palkkaturvadirektiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta palkkaturvajärjestelmät turvaavat, jollei 4 artiklasta muuta johdu, työsopimuksista tai työsuhteista johtuvien maksamatta olevien työntekijöiden saatavien suorituksen. Palkkaturvajärjestelmä turvaa maksamattomat palkkasaatavat tiettyä jäsenvaltioiden määrittämää päivää edeltävältä ja/tai tapauksen mukaan sen jälkeiseltä ajalta.

5. Palkkaturvadirektiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa direktiivin 3 artiklassa tarkoitettua palkkaturvajärjestelmien vastuuta. Käyttäessään tätä mahdollisuutta jäsenvaltioiden on vahvistettava sen ajan kesto, jolta palkkaturvajärjestelmän on vastattava maksamatta olevista saatavista. Tämä aika ei saa kuitenkaan olla lyhyempi kuin 3 artiklassa tarkoitettua päivää edeltävä ja/tai sen jälkeinen ajanjakso, joka kattaa työsuhteen kolme viimeistä kuukautta. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tämän kolmen kuukauden vähimmäisajan viitejaksoon, jonka pituus on vähintään kuusi kuukautta. Edellä selostettujen rajoitusten lisäksi jäsenvaltiot voivat asettaa enimmäismääriä palkkaturvajärjestelmän suoritettavaksi tuleville maksuille. Enimmäismäärät eivät kuitenkaan saa alittaa tasoa, joka on yhteensopiva tämän direktiivin sosiaalisen tavoitteen kanssa. Suomessa palkkaturvalailla valtion vastuuta on rajoitettu vain palkkaturvan enimmäismäärän osalta.

6. Palkkaturvadirektiivin 10 artiklan mukaan direktiivillä ei rajoiteta a) jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa väärinkäytösten estämiseksi tarvittavia toimenpiteitä eikä jäsenvaltioiden oikeutta evätä tai vähentää 3 artiklassa tarkoitettua turvaa, jos ilmenee b), että velvoitteen täyttäminen ei ole perusteltua, koska työntekijällä ja työnantajalla on sellaisia erityisiä siteitä toisiinsa ja sellaisia yhteisiä etuja, jotka johtuvat heidän välisestä salaisesta sopimuksesta tai c), että työntekijä yksin tai lähisukulaistensa kanssa on omistanut olennaisen osan työnantajan yrityksestä tai yritystoiminnasta ja vaikuttanut huomattavasti sen toimintaan.

7. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-201/01 Walcher vs. Itävalta antamassaan tuomiossa muun ohessa katsonut, että "jäsenvaltio voi lähtökohtaisesti väärinkäytösten estämiseksi toteuttaa toimenpiteitä, joilla tällaiselta työntekijältä evätään oikeus palkkaturvaan sellaisten palkkasaatavien osalta, jotka ovat syntyneet sen päivän jälkeen, jona työntekijä, joka ei ole yhtiön osakas, olisi luopunut tehtävistään palkkansa maksamatta jäämisen takia, ellei osoiteta, että kyse ei ole ollut vilpillisestä toiminnasta. Direktiivin 80/987/ETY 4 artiklan 2 kohdan kattamia saatavia koskevan palkkaturvan osalta jäsenvaltio ei voi pääsääntöisesti olettaa, että työntekijä, joka ei ole osakas, olisi luopunut työtehtävistään tästä syystä ennen kuin hänen palkkansa on jätetty maksamatta kolmen kuukauden ajanjaksolta."

8. Edellä mainitun tuomion perustelujen kohdassa 37 on lausuttu, että "vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei voi arvioida asian tosiseikkoja kansallisten tuomioistuinten sijasta, joilla on yksinomainen toimivalta vahvistaa niiden käsiteltävänä olevan asian tosiseikat, on kuitenkin muistettava, että sellaisen kansallisen säännöksen täytäntöönpanolla, jonka tarkoituksena on estää väärinkäytökset, ei saa vaarantaa yhteisön oikeussääntöjen tehokasta vaikutusta ja yhdenmukaista soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa. Erityisesti on todettava, että kansalliset tuomioistuimet eivät saa vaarantaa niitä tavoitteita, joihin kyseisellä direktiivillä pyritään." Edelleen tuomion perustelujen kohdassa 38 on lausuttu, että "koska palkkaturvadirektiivin 10 artiklan a alakohdassa säädetään yleiseen sääntöön kohdistuvasta poikkeuksesta, sitä on tulkittava suppeasti."

9. Edelleen tuomion perustelujen kohdan 50 mukaan "lisäksi on todettava, että palkkaturvadirektiivin 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä ja toisesta luetelmakohdasta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjä on katsonut, ettei ole epätavallista, että työntekijä jatkaa työtehtäviensä hoitamista niin kauan kuin palkka on maksamatta ajanjaksolta, joka ei ylitä kolmea kuukautta. Näin ollen palkkaturvadirektiivin päämäärän mukaista ei ole pääsääntöisesti olettaa, että työntekijä, joka ei ole osakas, olisi luopunut työtehtävistään palkkansa maksamatta jäämisen perusteella ennen kyseisen ajanjakson päättymistä."

10. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt X Oy:ssä myyntipäällikkönä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.8.2003 alkaen. Sanottu työsuhde on päättynyt työnantajan irtisanomana 11.2.2005. Hakemusasiakirjojen mukaan A oli aiemmin työskennellyt X Oy:n palveluksessa määräaikaisena myyntipäällikkönä ajalla 12.11.2002 - 30.6.2003.

11. Kaupparekisterimerkinnöistä ilmenee, että A on ollut 9.9.2003 lukien X Oy:n hallituksen varsinainen jäsen ja hänellä on ollut yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuva oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi yksin. X Oy:n konkurssi on alkanut 1.2.2005. Konkurssi on 29.3.2005 jätetty sillensä varojen vähäisyyden vuoksi.

12. Työvoima- ja elinkeinokeskus on aiemmin 12.11.2004 antamallaan päätöksellä maksanut A:lle palkkaturvana hänen työsuhdesaataviaan X Oy:stä ajalta 1.9. - 31.10.2004.

13. A on lisäksi palkkaturvaviranomaiselle 10.1.2005 ja 14.2.2005 jättämillään hakemuksilla hakenut samaan työnantajaan kohdistuvia palkkasaataviaan ajoilta 1.11. - 31.12.2004 ja 1.1. - 11.2.2005. Nyt ratkaistavana olevassa valitusasiassa on kyse A:n oikeudesta palkkaturvaan näiden saatavien perusteella.

14. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ei ole omistanut X Oy:n osakkeita. Myöskään hänen lähisukulaistensa ei ole näytetty tai edes väitetty omistaneen sanotun yhtiön osakkeita. A on työskennellyt X Oy:ssä työsopimuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa eikä hänen työoikeudellista asemaansa ole syytä arvioida toisin, vaikka A onkin ollut yhtiön hallituksen jäsen ja hänellä on ollut oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi yksin.

15. A on kertonut X Oy:n ajautuneen taloudellisiin vaikeuksiin sen pääomistajan kuoltua. Yhtiön toimintaa oli kuitenkin päätetty jatkaa, koska yhtiöllä oli ollut vireillä sen kannalta merkittävä patenttihakemus. A on kertonut, että hänen työsuhdettaan ei ollut patenttihakemuksen vireilläolon ja siihen liittyvien toimien vuoksi päätetty. Vakuutusoikeus pitää A:n kertomusta uskottavana. Asiassa ei ole myöskään tullut ilmi, että A:n ja X Oy:n välillä olisi ollut palkkaturvalain 8 §:ssä tarkoitettua nimenomaista sopimusta tai suoranaista järjestelyä, joka olisi ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi. Viitteitä vilpillisyydestä ei ole muutoinkaan tullut asiassa esiin.

16. Edellä perustelujen kohdassa 2 on selostettu palkkaturvalain esitöiden sisältöä toistuvien palkkaturvahakemusten osalta. Tältä osin vakuutusoikeus toteaa, että A:n palkkaturvaviranomaiselle 10.1.2005 jättämä palkkaturvahakemus oli vasta toinen hänen jättämänsä palkkaturvahakemus, joka koski samalta työnantajalta olevia palkkasaatavia. Palkkaturvalain 5 §:n mukaan saatavaa on haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. Tästä määräajasta seuraa käytännössä, että jo henkilön ensimmäinen palkkaturvahakemus voi koskea palkkasaatavia kolmen kuukauden ajalta. Palkkasaatavia kolmen kuukauden ajalta on luonnollisesti mahdollista hakea myös useammalla eri hakemuksella. Lähtökohtaisesti voidaan pitää sattumanvaraisena, onko palkkaturvaa kolmen kuukauden ajalta vaatinut henkilö hakenut saatavia palkkaturvana yhdellä vai useammalla palkkaturvahakemuksella.

17. Palkkaturvajärjestelmän tarkoituksena ei ole turvata niiden työntekijöiden palkkasaatavia, jotka tietoisesti jatkavat työskentelyään maksukyvyttömän työnantajan palveluksessa. Edellä selostetusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta ilmenee, että työntekijän tulisi pääsääntöisesti irrottautua maksukyvyttömän työnantajan palveluksesta sen jälkeen, kun työnantaja on laiminlyönyt palkanmaksun kolmen kuukauden ajalta.

A on ollut X Oy:ssä sellaisessa asemassa, että hänen voidaan katsoa olleen korostetun tietoinen yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja sen palkanmaksukyvystä. Ei voida pitää perusteltuna, että tällaisessa asemassa olevan työntekijän työsuhdesaatavien maksamista palkkaturvana rajoittaisi vain palkkaturvalain 9 §:ssä säädetty palkkaturvan enimmäismäärä. Tämä huomioon ottaen ei voida pitää perusteltuna, että A:n työsuhdesaatavat katettaisiin palkkaturvasta kokonaisuudessaan.

Vakuutusoikeus katsoo, että palkkaturvaviranomaisella on ollut perusteltu syy evätä A:n oikeus palkkaturvaan palkkaturvalain 8 §:n nojalla. Vakuutusoikeus kuitenkin tukeutuu asiaa ratkaistessaan edellä selostettuun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon. Ottaen lisäksi huomioon edellä perustelujen kohdassa 16 selostetut palkkaturvan hakemiseen liittyvät seikat sekä A:lle aiemmin annetulla lainvoimaisella päätöksellä myönnetty palkkaturva, vakuutusoikeus katsoo, että A:n oikeus palkkaturvaan olisi tullut evätä vasta niiden palkkasaatavien osalta, jotka ovat erääntyneet kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta ilmenevä oikeusohje huomioon ottaen on katsottava perustelluksi kattaa A:n työsuhdesaatavat X Oy:stä palkkaturvana myös kolmannelta kuukaudelta.

Sovelletut oikeusohjeet

Palkkaturvalaki 8 §

Euroopan neuvoston direktiivi 80/987/ETY työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteissa

EY-tuomioistuimen tuomio C-201/01 Walcher vs. Itävalta

Osasto