Insurance court dismissed widow's claim as continuous cohabitation ended when wife moved for work.

A ei kuollessaan 21.12.2002 ollut jatkuvasti elänyt yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa B:n kanssa eikä B siten ollut A:n kuolinhetkellä ollut maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutusehtojen tarkoittama puoliso.

Esitiedot

Miespuolinen A oli asunut tilallaan yhdessä naispuolisen B:n kanssa tammikuusta 2002 alkaen. A ja B olivat seurustelleet yhdessä kolme vuotta ennen yhteenmuuttoaan. B sai toiselta paikkakunnalta työpaikan, teki 25.9.2002 vuokrasopimuksen työpaikkakunnalla sijaitsevaan vuokra-asuntoon ja aloitti työn uudessa työpaikassa 1.10.2002 alkaen. Samassa yhteydessä B ilmoitti 1.10.2002 alkaen uuden asuntonsa osoitteen väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen. A kuoli 21.12.2002. B synnytti A:n kuoleman jälkeen 15.5.2003 tyttären C:n, jonka isäksi A vahvistettiin.

A oli kuollessaan kuulunut maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen piiriin.

B haki itselleen ja tyttärelleen C:lle ryhmähenkivakuutuskorvausta. Ryhmähenkivakuutusehtojen mukaan A:n jälkeen maksettiin 19.100 euron ryhmähenkivakuutuskorvaus, joka jakautui 13.220 euron perussummaan ja 5.880 euron lapsikorotukseen. Mainittujen vakuutusehtojen mukaan mikäli edunjättäjältä jää puoliso, on tämä oikeutettu perussummaan ja lapsikorotus menee lapselle.

Eläkelaitos maksoi koko 19.100 euron vakuutuskorvauksen A:n tyttärelle C:lle. Eläkelaitos totesi B:lle antamassaan ryhmähenkivakuutuskorvauksen hylkäyspäätöksessä, että koska B ei A:n kuollessa väestörekisterin tietojen mukaan asunut A:n kanssa samassa taloudessa, B ei ollut A:n avopuoliso eikä hänellä ollut oikeutta ryhmähenkivakuutuskorvaukseen.

B haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta ja vaati ryhmähenkivakuutuskorvauksen myöntämistä. B totesi asuneensa A:n kanssa yhteisessä taloudessa tämän kuollessa. Heillä oli kaksi asuntoa, joissa kummassakin asuttiin yhdessä. Toinen asunto jouduttiin hankkimaan ainoastaan B:n saaman työpaikan vuoksi.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi valituksen (äänestysratkaisu 3 - 2).

Eläkelautakunnan perustelut

Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen ensisijaisia edunsaajia ovat puoliso ja lapset. Puolisolla tarkoitetaan aviopuolison lisäksi myös henkilöä, jonka kanssa vakuutettu kuollessaan avioliittoa solmimatta jatkuvasti eli yhteisessä taloudessa avioliiton omaisissa olosuhteissa ja jonka kanssa vakuutetulla on yhteinen lapsi taikka jonka kanssa hänellä on viranomaisen vahvistama sopimus keskinäisestä elatuksesta.

Väestörekisteritietojen mukaan A ja B eivät ole asuneet yhteisessä taloudessa A:n kuollessa. B ilmoittaa asuneensa toisella paikkakunnalla työpaikan vuoksi. Avoliiton edellytyksenä on pidetty vähintään sitä, että avopuolisolla on edunjättäjän kanssa yhteinen osoite edunjättäjän kuollessa.

Lisäksi eläkelautakunta toteaa, että maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuskorvaus muodostuu perussummasta ja lapsikorotuksesta. Jos edunsaajana on puoliso ja lapsi, maksetaan perussumma puolisolle ja lapsikorotus lapselle, jos taas edunsaajana on lapsi yksin, maksetaan lapselle sekä perusosa että lapsikorotus. Ryhmähenkivakuutuksen kokonaissumma on kummassakin tapauksessa sama.

Eri mieltä olleet jäsenet myönsivät B:lle oikeuden ryhmähenkivakuutuskorvaukseen. He katsoivat asiassa saadun selvityksen perusteella, että A ja B olivat asuneet ryhmähenkivakuutusehtojen mukaisesti avoliitossa A:n kuollessa, jolloin B on puolisona edunsaaja.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutusoikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuultiin todistajina D:tä, E:tä ja F:ää.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin (äänestysratkaisu 3-2).

Vakuutusoikeuden perustelut

Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen ehtojen 7 §:n 1 momentin mukaan ensisijaisina edunsaajina vakuutussummaan ovat oikeutettuja muun muassa edunjättäjän puoliso ja alle 18-vuotiaat lapset. Mainittujen vakuutusehtojen 7 §:n 2 momentin mukaan puolisolla tarkoitetaan henkilöä, jonka kanssa vakuutettu kuollessaan oli avioliitossa. Puolisolla tarkoitetaan myös henkilöä, jonka kanssa vakuutettu kuollessaan avioliittoa solmimatta jatkuvasti eli yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja jonka kanssa vakuutetulla on tai on ollut yhteinen lapsi taikka jonka kanssa hänellä on viranomaisen vahvistama sopimus keskinäisestä elatuksesta. Ryhmähenkivakuutusehtojen 18 §:n 2 momentin mukaan muusta puolisosta kuin aviopuolisosta on eläkelaitokselle toimitettava kotipaikkatodistus tai muu vastaava todistus, josta käy ilmi yhdessä asuminen.

Vakuutusoikeus hyväksyy eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätösten perustelut.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että esitetyn selvityksen mukaan A ja B olivat seurustelleet noin kolme vuotta ennen kuin B muutti tammikuussa 2002 A:n kanssa samaan talouteen. B on kuitenkin 25.9.2002 solmitulla vuokrasopimuksella vuokrannut asunnon 1.10.2002 alkaen. B on samassa yhteydessä ilmoittanut väestötietojärjestelmässä uudeksi vakinaiseksi osoitteekseen 1.10.2002 alkaen vuokra-asuntonsa osoitteen, mutta A on säilyttänyt vakinaisen osoitteensa tilallaan.

Todistajankertomusten mukaan A:lla ja B:llä oli ollut syksyllä 2002 pientä riitaa jossain välissä. Syksyn mittaan heidän välinsä kuitenkin paranivat eikä muuttoon B:n mukaan liittynyt parisuhdeongelmia. B on kertonut muuton syyksi saamansa työpaikan, tilan vesipulan ja näköongelmansa autolla ajaessa. Asumisolosuhteista B on kertonut, että kummassakin taloudessa oli kummankin tavaroita ja pääasiallinen asunto oli A:n tilalla. Ruoat he ostivat A:n kanssa yhdessä ja se maksoi laskuja, kummalla oli enemmän rahaa eikä rahoja eritelty.

Sosiaaliturvalainsäädännössä rinnastetaan varsin yleisesti avioliitossa elävät pariskunnat sekä yhteisessä taloudessa jatkuvasti avioliittoa solmimatta avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät pariskunnat. Viimeksi mainitun kaltaisia parisuhteita kutsutaan yleensä avoliitoiksi. Sosiaaliturvalainsäädännössä avoliittomääritelmät perustuvat pääsääntöisesti siihen, että avopuolisoiden on elettävä jatkuvasti yhteisessä taloudessa. Käytännössä yhteisessä taloudessa asuminen tarkoittaa yleensä sitä, että avopuolisoiden on asuttava yhdessä samassa asunnossa, jotta heidän parisuhteensa voitaisiin rinnastaa avioliittoon. Tässä suhteessa voidaan arvioida, että avioliitto ja avoliitto eivät ole lainsäädännössä täysin yhdenvertaisia parisuhteen muotoja, sillä avioliittoon ei yleensä liitetä vaatimusta yhdessä asumisesta, mutta siitä huolimatta avioliiton osapuolia kohdellaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta avioparina.

Edellä lausuttu eroavuus johtuu siitä, että avioparin tunnistaminen aviopariksi edellyttää ainoastaan sitä, että avioliitto on rekisteröity lainsäädännön edellyttämällä tavalla avioliitoksi. Koska avoliitossa ei ole vastaavaa rekisteröimismahdollisuutta, on avoliiton olemassaolo voitava päätellä ulkoisesti havaittavissa olevien tunnusmerkkien perusteella. Näiden avoliiton ulkoisten tunnusmerkkien joukossa eräs tärkeimmistä on yhdessä asuminen ja tämän yhdessä asumisen tulee olla jatkuvaa.

Vakuutusoikeus toteaa, että todistajankertomuksissa mainittu A:n ja B:n välisen riitaisuuden voidaan arvioida olleen korkeintaan lyhytaikaista eikä sillä ole merkitystä arvioitaessa heidän parisuhteensa laatua. A:n ja B:n yhteiselämä on B:n poismuuton jälkeenkin jatkunut ilmeisen tiiviinä seurusteluna. B:n kertoman mukaan he maksoivat toistensa laskuja, joten heillä on säilynyt myös tietty taloudellinen yhteenkuuluvuus, jota on vielä lisännyt se, että B on odottanut heidän yhteistä lastaan. Tästä huolimatta heidän yhteisen taloutensa jatkuvuus on katkennut, kun B on lokakuussa 2002 muuttanut A:n tilalta vuokra-asuntoon. Tämän johdosta vakuutusoikeus katsoo, ettei A kuollessaan 21.12.2002 ollut jatkuvasti elänyt yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa B:n kanssa eikä B siten ole A:n kuolinhetkellä ollut maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutusehtojen tarkoittama puoliso.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto

Kumoamme eläkelautakunnan päätöksen ja palautamme asian eläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut: Avoliitto on ryhmähenkivakuutuksen ehdoissa rinnastettu avioliittoon. Katsomme, että A oli kuollessaan jatkuvasti elänyt yhteisessä taloudessa avioliittomaisissa olosuhteissa B:n kanssa. A:n ja B:n on näytetty käyttäneen molempia asuntoja yhteiseen lukuun, mihin on näytetty olleen luontevat perusteet; maatilan vesihuolto, määräaikaiset työsuhteet, maatilan etäisyys ja huonot tieyhteydet, B:n raskaus. Yhteisessä taloudessa asumista osoittaa myös muun muassa auton hankinta yhteisellä rahoituksella.

Erityisen vakaasta jatkuvan yhteiselämän tarkoituksesta on osoituksena lapsettomuushoidolla A:n kuoleman jälkeen syntynyt lapsi.

Oikeusohjeet

Maatalousyrittäjien eläkelaki 9 a §

Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutusehdot 7 § ja 18 §

Osasto

Äänestys

3 - 2