Special officer retirement age of 60 years overrides standard 55-year rule for pension eligibility.

Puolustusvoimissa erikoisupseerina toimivan henkilön eroamisiäksi katsottiin 60 vuotta. Koska henkilö ei ollut saavuttanut sanottua ikää eikä myöskään eläkeikäänsä, ei hänellä ollut oikeutta vanhuuseläkkeeseen.

Taustaa

Valtiokonttori oli hylännyt X:n vanhuuseläkehakemuksen ja valtion eläkelautakunta oli jättänyt tutkimatta X:n valituksen, joka kohdistui Valtiokonttorin antamaan päätökseen.

Vakuutusoikeus oli 17.10.2006 asiassa dnro 9216/2006 antamallaan päätöksellä katsonut, että puolustusvoimissa palvelevan virkamiehen eroamisikää koskevat vaatimukset tulee tutkia vanhuuseläkeasian yhteydessä ja valtion eläkelain mukaisessa muutoksenhakumenettelyssä. Sanotulla päätöksellä valtion eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin valtion eläkelautakunnalle (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta) uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden 17.10.2006 antamasta päätöksestä on julkaistu Finlex-säädöstietopankissa erillinen seloste.

Valtiokonttorin päätös

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Valtion eläkelain 8 §:n 1 momentin nojalla vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaaja on saavuttanut eläkeiän. Eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiselle valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 2 kohdan mukaan, jos puolustusvoimien erikoisupseeri on palveluksen päättyessä täyttänyt 55 vuotta ja hänellä on puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen sotilasvirassa eläkeaikaa vähintään 30 vuotta.

Koska X:llä ei 1.3.1983 alkaneessa palvelussuhteessa ole eläkeaikaa vähintään 30 vuotta vaadituissa tehtävissä ja hänen eroamisikänsä on hänen oltuaan puolustusvoimain palveluksessa 31.12.1996 puolustusvoimista annetun asetuksen (1303/1996) voimaantulosäännöksen mukaisesti 60 vuotta, hänellä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus on asiaa ratkaistessaan soveltanut valtion eläkelain (280/1966) säännöksiä, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.12.2004 saakka, sekä puolustusvoimista annetun asetuksen (1303/1996) säännöksiä, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.12.2006 saakka.

Valtion eläkelain 8 §:n 1 momentin mukaan vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt.

Eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole sanotun lainkohdan 4 momentin 2 kohdan mukaan edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi, jos puolustusvoimien erikoisupseerin, sotilaspapin tai sotilasammattihenkilön taikka rajavartiolaitoksen erikoisupseerin tai rajavartijan virassa palveleva virkamies on palveluksen päättyessä täyttänyt 55 vuotta ja hänellä on tällaisessa virassa tai yhteensä siinä ja muussa puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen sotilasvirassa ja värvätyn, rajavartijan ja merivartijan tehtävissä eläkeaikaa vähintään 30 vuotta ja tästä eläkeajasta vähintään kuusi kuukautta välittömästi ennen palveluksen päättymistä ja vähintään kolme vuotta palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden viiden vuoden ajalta.

Valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 4 kohdan mukaan eläkeiän saavuttaminen ei ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi myöskään, jos edunsaaja on saavuttanut eroamisikänsä.

Puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, sellaisena kuin se oli säädöksessä 1303/1996 ja voimassa 31.12.2006 saakka, muun upseerin, erikoisupseerin, sotilaspapin, opistoupseerin ja sotilasammattihenkilön virassa eroamisikä on 55 vuotta. Sanotun säädöksen voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 56 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään, sellaisen 31 päivänä joulukuuta 1996 puolustusvoimien palveluksessa olleen henkilön, joka nimitetään erikoisupseerin virkaan, eroamisikä on 60 vuotta.

Esitetyn selvityksen mukaan X on ollut puolustusvoimien palveluksessa yhdenjaksoisesti 1.3.1983 alkaen. Hänen virkanimikkeensä on 31.12.1996 saakka ollut sotilaslääkäri ja 1.1.1997 alkaen hänet on nimitetty erikoisupseerin virkaan. X on irtisanoutunut erikoisupseerin virasta 1.1.1998 lukien. Hän on ollut ajan 1.1.1998 - 31.1.1999 puolustusvoimien palveluksessa lääkärinä muussa kuin sotilasvirassa. 1.2.1999 lukien hänet on nimitetty uudelleen erikoisupseerin virkaan. X on syntynyt 4.12.1948 ja hän on hakenut vanhuuseläkettä Valtiokonttorille 2.12.2003 saapuneella hakemuksella. Valtiokonttori hylkäsi X:n vanhuuseläkehakemuksen 8.12.2003 antamallaan päätöksellä.

Valtiokonttorin antaessa päätöksen X:n oikeudesta vanhuuseläkkeeseen X on ollut täyttänyt 55 vuotta. X:llä ei ole eläkeaikaa puolustusvoimien palveluksessa vähintään 30 vuotta. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 2 kohdan perusteella.

X on ollut puolustusvoimien palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 1996 ja hänet on nimitetty erikoisupseerin virkaan ensin 1.1.1997 lukien ja myöhemmin 1.2.1999 lukien. Sillä, että X on ollut ajan 1.1.1998 - 31.1.1999 puolustusvoimien palveluksessa muussa kuin sotilasvirassa, ei ole vaikutusta hänen eroamisikänsä määräytymiseen. Näin ollen hänen eroamisikänsä on 60 vuotta. Koska X ei ollut Valtiokonttorin antaessa päätöksen hänen oikeudestaan vanhuuseläkkeeseen saavuttanut eroamisikäänsä, ei hänellä ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen myöskään valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 4 kohdan perusteella.

Oikeusohjeet

Valtion eläkelaki (280/1966) 8 § 1 mom. sekä 4 mom. 2 ja 4 kohta, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.12.2004 saakka

Asetus puolustusvoimista 56 § 1 mom. 3 kohta, sellaisena kuin se oli säädöksessä (1303/1996) ja voimassa 31.12.2006 saakka

Osasto