Child's pre-existing ADHD and injury prevented expected higher education, entitling loss of earning capacity claim.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court reversed the State Office's dismissal, ruling that the claimant was entitled to loss of earning capacity compensation. Although the claimant had pre-existing ADHD symptoms before the accident, the court found the injury exacerbated these conditions, making higher education and subsequent employment unlikely. Consequently, the court determined that a loss of earning capacity occurred and ordered the State Office to reconsider the claim based on this new finding.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin 2 kohta; alle 18-vuotiaan vammautuneen kohdalla pyritään todellisen vahingon korvaamiseen, ja jos vamma heikentää kouluttautumiskykyä niin, että korkeampi koulutus todennäköisesti olisi jäänyt saamatta, aiheutuu ansionmenetystä.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, aiheutuiko alaikäiselle rikoksen uhrille pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa ansionmenetystä.
Esitiedot
A oli 11-vuotiaana 31.3.1994 loukkaantunut lasketteluturmassa. Turman seurauksena hänelle oli aiheutunut muun muassa aivovamma ja vasemman silmän menetys. Saamiensa vammojen vuoksi A on tullut pysyvästi työkyvyttömäksi ja hän on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 1.6.2000 lukien.
A haki Valtiokonttorilta korvausta ansionmenetyksestä 1.1.2005 alkaen.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi hakemuksen.
Valtiokonttorin perustelut
Työansion menetystä koskeva korvausvaatimus hylätään, koska hakijalle ei ole aiheutunut rikosvahinkolaissa korvattavaksi säädettyä työnansion menetystä. Hakija oli ruumiinvamman sattuessa 11-vuotias koululainen eikä siis tuolloin opiskellut missään ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati ansionmenetyksen korvaamista 975 eurolla kuukaudessa vuoden 2000 tasossa indeksikorotuksin ja vähennettynä hänen toteutuneilla ansiolla 1.6.2005 lukien.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätöstä muutettiin ja A:lla katsottiin olevan oikeus ansionmenetyskorvaukseen, mikäli muut ansionmenetyskorvauksen myöntämisen edellytykset täyttyvät. Asia palautettiin Valtiokonttorille tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan, sellaisena kuin se oli voimassa 15.3.1997 alkaen, henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus tulojen ja elatuksen vähentymisestä, jolloin korvaus on enintään 660 markkaa päivältä vähennettynä vahingonkärsineelle samalta ajalta mahdollisesti tulevalta tulolla tai elatuksella.
Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on 31.3.1994 tapahtuneessa lasketteluonnettomuudessa saanut avomurtuman pään vasemmalle puolelle silmäkuopan seutuun ja lisäksi vasemman otsalohkon alueella on todettu laaja aivoruhjevamma ja muutoksia myös oikealla puolella. Vamman jälkeen tehdyissä neuropsykologisissa tutkimuksissa A:lla on todettu tyypillisinä aivojen etulohkovammaan sopivina oireina muun muassa keskittymisvaikeuksia ja kielellisen tuottamisen vaikeuksia. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla on kuitenkin ollut jo ennen onnettomuutta saman tyyppisiä hankalia oireita, joiden vuoksi hän on ollut sairaalatutkimuksissa vuosina 1991 - 1993. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla on jo ennen lasketteluturmaa todettu ADHD:hen soveltuva oirekuva, jota onnettomuuden on arveltu voimistaneen.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on onnettomuudessa saamiensa vammojen vuoksi tullut työkyvyttömäksi ja Kansaneläkelaitos on 29.5.2001 antamallaan päätöksellä myöntänyt hänelle työkyvyttömyyseläkkeen 1.6.2000 alkaen.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vahingonkorvauslain mukaista korvausta ansionmenetyksestä arvioitaessa tulee lähtökohdaksi ottaa ansiotulo, jonka vahingonkärsinyt olisi saanut ilman vahinkotapahtumaa. Myös alle 18-vuotiaana vammautuneen kohdalla pyritään todellisen vahingon korvaamiseen.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:lla jo ennen onnettomuutta todetut ADHD-oireet ovat olleet sen asteisia, että pelkästään jo ne olisivat heikentäneet hänen kouluttautumiskykyään. Esitetyn selvityksen perusteella ei voida pitää todennäköisenä, että A olisi oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen kyennyt hankkimaan vaativamman ammattikoulutuksen tai suorittamaan korkeakoulututkinnon. Perussairaudestaan huolimatta A olisi kuitenkin todennäköisesti kouluttautunut edellä mainitut rajoitukset huomioon ottaen ja työllistynyt normaalisti, mikäli hän ei olisi vammautunut lasketteluonnettomuudessa. Näin ollen A:lle on katsottava aiheutuneen rikoksen johdosta ansionmenetystä, joka tulee korvata rikosvahinkolain nojalla.
Osasto