Insurance court allows long-term disability loss compensation under criminal damage act when prior income is proven.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe insurance court overturned the State Office's dismissal of a claim for loss of earnings following a 2002 assault. The applicant argued that while the prior ruling addressed immediate post-attack income, it did not preclude compensation for long-term disability reducing future pension income. The court held that compensation is due if it is probable the applicant would have earned similar income had they not become permanently disabled, overriding the lack of detailed task-by-task breakdown.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolain 5 §:n 1 momentti; when a victim suffers long-term disability from a crime, compensation for loss of earnings is payable if it is probable that the victim would have obtained similar income had they not become disabled, provided they were employed or self-employed at the time of the offense.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, aiheutuiko rikoksen uhrille pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa ansionmenetystä.
Esitiedot
A oli joutunut 8.9.2002 pahoinpitelyn kohteeksi, josta hänelle oli aiheutunut oikean yläraajan hermovamma. A oli pahoinpitelyn seurauksena tullut työkyvyttömäksi.
A haki korvausta ansionmenetyksestään Valtiokonttorilta.
Valtiokonttorin ratkaisu
Valtiokonttori hylkäsi hakemuksen.
Valtiokonttorin perustelut
Rikosvahinkolain nojalla työnansion menetyksestä maksetaan korvausta ainoastaan tulojen todellisesta menetyksestä. A ei ole esittänyt yksityiskohtaista eriteltyä vaatimusta ansionmenetyksestään. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä tuloista ennen tai jälkeen rikoksen tapahtumisen eikä selvitystä siitä, mitä työtehtäviä A:lta on jäänyt suorittamatta ja minkä suuruiset työnansiot saamatta rikoksesta aiheutuneen vamman johdosta. Tältä osin viitataan vakuutusoikeuden 4.4.2005 antamaan ratkaisuun.
Koska ei ole osoitettu, että hakijalle olisi ko. rikoksen johdosta aiheutunut työansion menetystä, hylätään sitä koskeva korvausvaatimus.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään rikosvahinkolain mukaista korvausta ansionmenetyksestä, joka hänelle on aiheutunut 8.9.2002 tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena. A katsoi, että vakuutusoikeuden 4.4.2005 antama päätös ei estä korvauksen myöntämistä, sillä mainitulla päätöksellä on ratkaistu ainoastaan kysymys siitä, mitä tuloja häneltä on jäänyt saamatta välittömästi pahoinpitelyn jälkeen. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa puolestaan on kysymys ansionmenetyksestä, joka hänelle on aiheutunut pidemmän ajan kuluessa siitä, että myönnetty eläke on pahoinpitelyä edeltäneitä tuloja pienempi.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille korvauksen määräämistä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Rikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin mukaan henkilövahingon kärsineelle suoritetaan tulojen ja elatuksen vähentymisestä korvaus, josta vähennetään vahingon kärsineelle samalta ajalta mahdollisesti muualta tuleva tulo tai elatus.
Vakuutusoikeus toteaa, että A on 8.9.2002 pahoinpitelyn tapahtuessa toiminut yrittäjänä. A on esittänyt selvityksenä tuloistaan verotustodistukset verovuosilta 2000 ja 2001, joista voidaan päätellä A:lla ennen pahoinpitelyä olleet ansiotulot. A:n ansionmenetyskorvausta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että A on rikoksen johdosta tullut pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi. A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke Keskinäisen Vakuutusyhtiön Eläke-Fennian 4.6.2004 antamalla päätöksellä ajalle 1.7.2004 - 28.2.2005 kuntoutustukena ja 25.1.2005 annetulla päätöksellä 1.3.2005 alkaen toistaiseksi.
Korvausta ansionmenetyksestä harkittaessa tulee arvioida, olisiko A todennäköisesti saanut ansiotuloja siinä tapauksessa, että hän ei olisi rikoksen johdosta tullut työkyvyttömäksi. A:n tulotasosta ennen pahoinpitelyä on esitetty selvityksenä verotustiedot ja voidaan pitää todennäköisenä, että A olisi työkykyisenä hankkinut vastaavat ansiotulot myös 8.9.2002 jälkeen. Näin ollen A:lla on oikeus rikosvahinkolain mukaiseen korvaukseen ansionmenetyksestään 8.9.2002 jälkeen.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että sen 4.4.2005 antama päätös asiassa Dnro 7786/2003/1253 on koskenut A:n ansionmenetyskorvausta 8.9.2002 jälkeen, mutta päätöstä annettaessa ei ole ollut tiedossa pahoinpitelystä johtuvan työkyvyttömyyden kesto. Vakuutusoikeuden päätöksen perusteena on ollut muun muassa se, että A ei ole esittänyt riittävän eriteltyä korvausvaatimusta ansionmenetyksestä eikä selvitystä siitä, mitä työtehtäviä A:lta on jäänyt suorittamatta ja minkä suuruiset työansiot saamatta rikoksesta aiheutuneen vamman johdosta. Vakuutusoikeus toteaa, että arvioitaessa pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä tällaisille, viime kädessä todisteluun liittyville seikoille ei voida antaa merkitystä, mikäli vahingon kärsinyt on ollut työsuhteessa tai yrittäjänä rikoksen tapahtuessa.
Osasto