Court dismisses unemployment claim where contract defines seasonal breaks as non-termination rather than leave.

Musiikkikoulun opettajan toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen mukaan hänelle ei maksettu palkkaa kesän ajalta. Koulussa ei ollut toimintaa kesällä ja työnantaja oli lomauttanut opettajan kesän ajaksi. Vakuutusoikeus katsoi, että tehty työsopimus huomioon ottaen kyse ei ollut työsopimuslaissa tarkoitetusta lomautuksesta eikä opettajaa voitu pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna työttömänä henkilönä.

Esitiedot

A oli työskennellyt 1.9.1999 alkaen B Oy:n musiikkikoulussa soitonopettajana toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Työsopimuksessa oli sovittu työajasta siten, että toiminta jakautuu kahdelle lukukaudelle, syys- ja kevätlukukaudelle, joihin kumpaankin sisältyy 15 opetusviikkoa. Palkka oli sovittu maksettavaksi neljä kertaa lukukaudessa, eli syys-, loka-, marras- ja joulukuussa sekä tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuussa, sekä lisäksi lomapalkka toukokuussa vuosiloman alkaessa.

Musiikkikoulu oli lomauttanut A:n 1.5.2003 päivätyllä lomautusilmoituksella ajalle 13.5. - 31.8.2003. Lomautusilmoituksessa oli todettu, ettei koulussa ole kesällä toimintaa eikä tältä ajalta makseta palkkaa.

A oli ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi 13.5.2003 alkaen. Työvoimapoliittisen lausunnon mukaan A:lla ei ollut oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän ei ollut työtön 13.5.2003 lähtien. Lausunnon perusteluissa oli todettu, että työsopimusta allekirjoitettaessa on sovittu, että toiminta jakautuu kahdelle lukukaudelle, syys- ja kevätlukukaudelle. Työsuhde on alkanut 1.9.1999 ja jatkuu edelleen. A ei ole työttömyysturvalain tarkoittama työtön.

Työttömyyskassa hylkäsi työvoimapoliittiseen lausuntoon viitaten A:n työttömyyspäivärahahakemuksen 13.5.2003 lukien.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta. A vetosi siihen, että hänellä ei ollut kesäaikana työtä ja että työnantaja maksoi palkkaa vain tehdyistä työtunneista syys- ja toukokuun välisenä aikana. Hän ei siis saanut säännöllisesti kuukausipalkkaa. A katsoi lisäksi olevansa kesäajan lomautettuna tuotannollisista syistä, koska koulun oppilaat olivat kesälomalla.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Työttömyysetuuteen on työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin oikeus työttömällä työnhakijalla. Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa tai päätoimisesti työllisty yrittäjänä tai omassa työssä.

A:lla on vuodesta 1999 lukien ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kyseistä työsopimusta tehtäessä on sovittu, että A:n työaika jakautuu kahdelle lukukaudelle, syys- ja kevätlukukaudelle, joihin kumpaankin sisältyy 15 opetusviikkoa. A on toimittanut myös lomautustodistuksen ajalle 13.5. - 31.8.2003. Todistuksen mukaan kesällä koulussa ei ole toimintaa eikä tältä ajalta makseta palkkaa. Tehty työsopimus huomioon ottaen kyse ei ole kuitenkaan työsopimuslaissa tarkoitetusta lomautuksesta. Edellä esitetty huomioon ottaen A:ta ei voida pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna työttömänä henkilönä. Tämän vuoksi hänellä ei voida katsoa olevan oikeutta työttömyysturvalain perusteella myönnettävään etuuteen esittämistään seikoista huolimatta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati oikeutta ansiopäivärahaan 13.5.2003 alkaen. A uudisti aikaisemmin esittämänsä ja totesi lisäksi, että aikaisempina kesinä työvoimatoimisto on katsonut hänet työttömäksi, ja hän on saanut Kansaneläkelaitokselta työttömyyspäivärahaa, vaikka hänen tilanteensa on ollut vastaavanlainen kuin kesällä 2003. Kun A liittyi työttömyyskassaan, se myönsi hänelle työttömyyspäivärahan kesälle 2002.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Äänestysratkaisu (10 - 4).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyi työttömyysturvalautakunnan päätöksen perustelut.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunnot

Kolmen eri mieltä olleen jäsenen äänestyslausunto: Hyväksymme A:n valituksen, kumoamme työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja määräämme työttömyyskassan maksamaan A:lle ansiopäivärahaa 13.5.2003 alkaen, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset.

Perusteluina toteamme seuraavaa. Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työttömyysetuuteen on työttömyysturvalaissa säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä vailla olevalla ja sitä hakevalla työttömällä työnhakijalla, joka on työmarkkinoiden käytettävissä niillä yleisesti sovellettavin ehdoin, ja jolle ei ole tarjolla työtä tai ei voida osoittaa koulutusta. Saman pykälän toisen momentin mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa tai päätoimisesti työllisty yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi muun muassa kokoaikaisesti lomautettua.

A on tehnyt työnantajansa B Oy:n kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, jonka mukaan hänelle maksetaan palkkaa tehdyistä tunneista neljä kertaa lukukaudessa jokaisena kuukautena syyskuusta joulukuuhun sekä tammikuusta huhtikuuhun. Työsopimuksen mukaan A:lle maksetaan lisäksi toukokuussa lomapalkka vuosiloman alkaessa. A:n työnantaja on 1.5.2003 lomauttanut hänet ajalle 13.5. - 31.8.2003, koska kesällä koulussa ei ole ollut toimintaa. A on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon.

A:n työnantaja ei ole tarjonnut hänelle työtä kesän 2003 aikana eikä hänellä ole myöskään ollut oikeutta palkkaan. Lomautus on ollut todellinen eikä se ole ristiriidassa sen kanssa, että A:n työsopimuksessa työn ennakoidaan keskeytyvän kesäkuukausiksi. Katsomme, että A on 13.5.2003 alkaen ollut työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettu työtön henkilö.

Neljännen eri mieltä olleen jäsenen äänestyslausunto: Kumoan työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja määrään työttömyyskassan maksamaan A:lle ansiopäivärahaa 13.5.2003 alkaen, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Palautan asian työttömyyskassalle tästä johtuvia toimenpiteitä varten.

Perusteluina esitän seuraavaa:

Sovellettavat säännökset:

Suomen perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Työttömyysturvalain (30.12.2002/1290) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä tämän lain mukaisesti.

Työttömyysturvalain 2 luvussa säädetään etuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä. Tämän luvun 1 §:n mukaan työttömyysetuuteen on laissa säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä vailla olevalla tai sitä hakevalla työttömällä työnhakijalla, joka on työmarkkinoiden käytettävissä niillä yleisesti sovellettavin ehdoin, ja jolle ei ole tarjolla työtä tai ei voida osoittaa koulutusta.

Kyseisen lainkohdan mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa tai päätoimisesti työllisty yrittäjänä tai omassa työssä. Työttömänä pidetään lisäksi kokoaikaisesti lomautettua henkilöä.

Tosiseikat:

A on toiminut B Oy:n musiikkikoulussa opettajana ajoilla 3.9.1997 - 31.5.1998, 23.8.1999 - 15.5.2000, 1.9.2000 - 15.5.2001 ja 1.9.2001 - 25.5.2002. Hän on lisäksi työskennellyt muun muassa lastenhoitajana päiväkodeissa ajalla 15.9.1998 - 31.5.1999. A on ollut työnhakijana työvoimatoimistossa ajalla 13.5. - 30.8.2003 ja hakenut työttömyyspäivärahaa työttömyyskassalta.

Työttömyyskassa on 15.8.2003 antamallaan päätöksellä evännyt A:lta työttömyysetuuden 13.5.2003 lukien työvoimatoimiston 14.8.2003 antaman työttömyyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon perusteella. Lausunnon mukaan A:lla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän ei ole työtön 13.5.2003 lähtien. Työvoimatoimisto on perustellut kannanottoaan sillä, että työsopimusta allekirjoitettaessa on sovittu, että toiminta jakautuu kahdelle lukukaudelle, syys- ja kevätlukukaudelle, ja sillä, että työsuhde on alkanut 1.9.1999 ja jatkuu edelleen.

Työttömyysturvalautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen. Perusteluissaan työttömyysturvalautakunta on katsonut kuten työvoimatoimisto lausunnossaan. A:n asiassa toimittaman lomautustodistuksen osalta, joka on koskenut aikaa 13.5. - 31.8.2003 ja jonka mukaan kesällä koulussa ei ole toimintaa eikä siltä ajalta makseta palkkaa, työttömyysturvalautakunta on katsonut, ettei tehty työsopimus huomioon ottaen kyse ole ollut työsopimuslaissa tarkoitetusta lomautuksesta. Työttömyysturvalautakunnan mukaan A:ta ei näin ollen voida pitää työttömyysturvalaissa tarkoitettuna työttömänä henkilönä eikä hänellä siten voida katsoa olevan oikeutta työttömyysturvalain perusteella myönnettävään etuuteen esittämistään seikoista huolimatta.

Valituksessaan vakuutusoikeudelle A on vaatinut oikeutta ansiopäivärahaan 13.5.2003 alkaen. Valituksensa tueksi A on muun muassa todennut saaneensa työttömyyspäivärahaa kesätaukojen työttömyysjaksoiltaan, vuonna 2002 Työttömyyskassalta ja aikaisempina vuosina Kansaneläkelaitokselta.

Asian oikeudellinen arviointi:

Asiassa sovelletaan työttömyysturvalakia, sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.1.2003 lukien.

Työttömyyskassan 15.8.2003 antaman päätöksen perusteena olevasta työvoimatoimiston lausunnosta ei käy selvästi ilmi, miksi työttömyyskassa on arvioinut A:n tilannetta toisin kuin vuoden 2002 kesätauon osalta. Vaikka uusi työttömyysturvalaki on ollut voimassa, ei asiassa sovellettava lain 2 luvun 1 § ole olennaisesti muuttunut aikaisemman lain vastaavaan säännökseen nähden.

Työvoimatoimiston lausuntoon on ilmeisesti vaikuttanut A:n työvoimatoimikunnalle 28.7.2003 toimittama 18.7.2003 päivätty työsopimus ja hänen työvoimatoimikunnalle 8.8.2003 toimittamansa 1.5.2003 päivätty ilmoitus lomautuksesta, joiden mukaan työsuhde on alkanut 1.9.1999 ja on voimassa toistaiseksi. Katson kuten työttömyysturvalautakunta valituksenalaisessa päätöksessään, että A:n työsuhde on alkanut vuonna 1999 ja että se on voimassa toistaiseksi.

Edellä mainitussa työsopimuksessa on A:n työajan osalta todettu, että toiminta jakautuu kahdelle lukukaudelle, syys- ja kevätlukukaudelle, joihin kumpaankin sisältyy 15 opetusviikkoa. Palkanmaksukuukausia ovat sopimuksen mukaan syys-, loka-, marras- ja joulukuu sekä tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuu. Koska työsopimuksesta seuraa suoraan, ettei A saa palkkaa kesätauon ajalta vuonna 2003, katson kuten työttömyysturvalautakunta valituksenalaisessa päätöksessään, ettei kyse ole ollut työsopimuslaissa tarkoitetusta lomautuksesta.

Asiassa on kiistatonta, ettei musiikkikoulussa ole ollut toimintaa kesällä 2003, kuten ei aikaisempinakaan kesinä, ja ettei A ole ollut oikeutettu palkkaan kesätauon ajalta.

Työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa. Hallituksen esityksessä työttömyysturvalaiksi (HE 115/2002) lausutaan 2 luvun 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että henkilön katsottaisiin olevan työsuhteessa myös niin sanotun lepäävän työsuhteen aikana, toisin sanoen tilanteessa, jossa työsopimuksen osapuolilla ei ole työnteko- eikä palkanmaksuvelvollisuutta muusta syystä kuin työsopimuslain mukaisen lomautuksen johdosta. Siten henkilöllä ei olisi oikeutta työttömyysetuuksiin esimerkiksi itse hakemansa virka- tai opintovapaan tai työsopimusta solmittaessa sovitun työaikajärjestelyn perusteella.

A:n työnantajalla ei ole ollut varsinaista toimintaa kesätauon aikana. Kysymys ei myöskään ole siitä, että A ja hänen työnantajansa yrittäisivät työaikajärjestelyillä saada A:lle hänelle kuulumatonta työttömyysetuutta. Musiikkikoulussa seurattaneen muista syistä johtuen pitkälti peruskoulujen lukukausiaikoja. Katson, ettei A:n tapauksessa ole kesätauon osalta kysymys sellaisesta työsopimusta solmittaessa sovitusta työaikajärjestelystä, jota edellä mainitussa hallituksen esityksessä tarkoitetaan.

Mikäli katsottaisiin, että vuoden 2003 kesätauon osalta on kysymys niin sanotusta lepäävästä työsuhteesta, johtaisi se valituksen hylkäämiseen ja A:n kannalta nähdäkseni kohtuuttomaan lopputulokseen. Perustuslain 22 § velvoittaa lain soveltajaa lain soveltamisessa valitsemaan sen tulkintavaihtoehdon, joka parhaiten edistää perusoikeuksien toteutumista. Edellä esitetyn perusteella katson, ettei A:n tapauksessa ole kysymys niin sanotusta lepäävästä työsuhteesta.

A:n oikeusturvan kannalta tässä asiassa on myös ongelmallista, että hänelle on hänen esittämänsä mukaan annettu esteettömät työvoimapoliittiset lausunnot aikaisempien kesätaukojen osalta. Hän ei siten ole voinut varautua siihen, että samaa tilannetta arvioitaisiinkin kesätauon 2003 osalta toisin.

Lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä on yleisesti hyväksytty niin sanottu luottamuksensuojaperiaate. Esillä olevaan asiaan sovellettuna luottamuksensuojaperiaate tarkoittaa nähdäkseni sitä, että A:n on tullut voida luottaa siihen, että hänen työttömyysetuutta koskeva hakemuksensa ratkaistaan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mikäli jokin etuuden saamisen edellytyksistä ei ole muuttunut. Asiassa annetuista päätöksistä ei käy selvästi ilmi, mikä edellytys etuuden saamisessa olisi muuttunut.

A on ollut työnhakijana työvoimatoimistossa ajalla 13.5. - 30.8.2003. Hän on sinä aikana ollut kokoaikatyötä vailla ja myös tosiasiallisesti työmarkkinoiden käytettävissä. Näillä ja edellä esittämilläni perustein katson, etteivät työttömyysturvalautakunnan ja Työttömyyskassan asiassa tekemät ratkaisut ole lainmukaisia.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 2 luku 1 §

Osasto

Vahvennettu istunto

Äänestys

10 - 4