Insurance court dismissed appeal on merits but ordered state to pay applicant's legal costs due to erroneous application of cost rules.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe insurance court initially dismissed the applicant's claim for legal costs because the appeal was deemed withdrawn regarding the main social security issue. However, the court recognized that the withdrawal did not apply to the separate request for cost reimbursement and had incorrectly applied administrative cost regulations. Consequently, the court set aside its own decision, remanded the case, and ordered the Social Insurance Institution to pay the applicant a reasonable sum of 900 euros for the legal costs incurred.
Legislator headnote
AI generatedLaki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 14 § 1 mom.; Hallintolainkäyttölaki 74 § ja 75 §: If a final decision on social security matters is based on an erroneous application of cost rules, the insurance court must set aside the decision and order the public authority to pay the applicant's legal costs if it would be unreasonable for them to bear them.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Koska Kansaneläkelaitos oli oikaissut päätöstään valituksen johdosta, valitus oli pääasian osalta rauennut. Valitus ei kuitenkaan ollut itseoikaisun johdosta rauennut vaadittujen oikeudenkäyntikulujen osalta. Vakuutusoikeus poisti antamansa päätöksen, jolla vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oli hylätty, ja otti asian uudelleen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos määrättiin suorittamaan A:lle kohtuullinen korvaus oikeudenkäyntikuluista.
Vrt. vakuutusoikeuden päätös 24.9.2002/10337:2000.
Päätöksen poistamista koskeva hakemus vakuutusoikeudelle
Valtioneuvoston oikeuskansleri oli vakuutusoikeudelle saapuneessa hakemuksessa esittänyt vakuutusoikeuden päätöksen poistamista.
Vakuutusoikeus oli edellä mainitulla päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta katsoen, että koska A:n valitus oli rauennut Kansaneläkelaitoksen hyväksyttyä hänen vaatimuksensa, vakuutusoikeudella ei ollut ollut käsiteltävänään Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumista koskevaa vaatimusta eikä vakuutusoikeus näin ollen voinut määrätä suoritettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Edellä kerrottu huomioon ottaen vakuutusoikeus oli antamassaan päätöksessä soveltanut hallintolainkäyttölain oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä virheellisesti. Päätös oli siis perustunut ilmeisesti väärään hallintolainkäyttölain 74 §:n ja 75 §:n soveltamiseen. Näin ollen vakuutusoikeuden päätös tulisi poistaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeuden päätös poistettiin ja asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi.
Kansaneläkelaitos määrättiin suorittamaan A:lle kohtuullisena korvauksena oikeudenkäyntikuluista arvonlisäveroineen 900 euroa. Enemmälti vaatimus hylättiin. Suorituksen viivästyessä tälle korvaukselle oli maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi oli kulunut vakuutusoikeuden päätöksen postituspäivästä. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Jos asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa tarkoitettua asiaa koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.
A oli vakuutusoikeudelle osoitetussa valituskirjelmässä vaatinut Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisen lisäksi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kansaneläkelaitos oli valituksen johdosta oikaissut valituksenalaista päätöstä A:n vaatimalla tavalla ja siirtänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeus toteaa, että koska Kansaneläkelaitos oli edellä selostetuin tavoin oikaissut päätöstään, A:n valitus oli rauennut Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevan vaatimuksen osalta. Valitus ei ollut kuitenkaan rauennut oikeudenkäyntikulujen osalta. Näin ollen vakuutusoikeuden ei olisi tullut päätöksessä mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta. Vastaavalla tavalla on katsonut myös korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan 29.12.2006 nro 3618.
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa on esitetty asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaiset edellytykset vakuutusoikeuden päätöksen poistamiselle ja asian uudelleen käsittelemiselle.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
A on vaatinut Kansaneläkelaitosta suorittamaan valituksen laatimisesta vakuutusoikeudelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen 5.002 markkaa (841,27 euroa) sekä selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa 204,96 euroa, yhteensä 1.046,23 euroa korkolain 4 luvun 3 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut oikeuden ratkaisupäivästä.
Asiassa esitetyt Kansaneläkelaitosten lausunnot sekä Kansaneläkelaitoksen antama oikaisupäätös huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vakuutusoikeus pitää kohtuullisena korvauksena A:n oikeudenkäyntikuluista 900 euroa.
Lainkohdat
Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista 6 §:n 3 mom.
Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 14 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka
Vakuutusoikeuslaki 16 § ja 18 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § ja 75 §
Osasto