Insurance court allows crime victim's lost earnings claim after permanent disability despite employer's termination.

Kysymys siitä, aiheutuiko rikoksen uhrille pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa ansionmenetystä.

Esitiedot

A oli joutunut 12.7.2002 pahoinpitelyn kohteeksi, minkä seurauksena hän oli tullut työkyvyttömäksi.

A haki korvausta työansion menetyksestään Valtiokonttorilta.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori hylkäsi A:n hakemuksen siltä osin kuin korvausta oli vaadittu 20.3.2003 jälkeiseltä ajalta.

Valtiokonttorin perustelut

Korvausvaatimus hylättiin, koska työnantajan mukaan A irtisanottiin 20.3.2003 tuotannollisista syistä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että hänelle maksetaan korvausta työansion menetyksestä myös 21.3.2003 alkaen laskettuna hänen siihenastisen keskimääräisen työansionsa perusteella.

A totesi, että hänen työnantajansa ABB Oy oli 13.1.2003 irtisanonut hänen työsopimuksensa tuotannollisella ja taloudellisella perusteella päättymään 20.3.2003. A totesi lisäksi, että pian tämän jälkeen eli 7.2.2003 yhtiö oli kuitenkin tarjonnut hänelle uutta työpaikkaa automaatioasentajana, jota tehtävää hän ei ollut voinut vammautumisensa vuoksi ottaa vastaan. A katsoi, että hänen ikänsä ja ammattitaitonsa huomioon ottaen hänen työllistymisensä muussa työpaikassa 20.3.2003 jälkeen olisi ollut joka tapauksessa varmaa. A:n mukaan Valtiokonttorilla ei ole ollut laillista perustetta evätä häneltä työansion menetyksestä aiheutuvaa korvausta 21.3.2003 alkaen, sillä ilman vammautumista hänen ansionsa olisivat vähintäänkin pysyneet samana, elleivät jopa nousseet yleisen palkkakehityksen mukaisesti. A korosti, että hän ei ole ollut työelämässä mukana 20.3.2003 jälkeen vain ja ainoastaan siksi, että hän oli rikoksen uhrina vammautunut.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille korvauksen määräämistä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on pahoinpitelyssä 12.7.2002 saamiensa vammojen johdosta tullut pysyvästi työkyvyttömäksi. A:lle on Valtiokonttorin valituksenalaisella päätöksellä korvattu ansionmenetystä 20.3.2003 saakka ja mainitun ajankohdan jälkeen korvausvaatimus on hylätty, koska työnantajan mukaan A on irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä työstään automaatioasentajana 21.3.2003 alkaen.

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle suorittaa rikosvahinkolain mukaista korvausta ansionmenetyksestä 20.3.2003 jälkeen. Ansionmenetyksen korvaamista on arvioitu oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa seuraavasti.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:4 rikoksen uhri oli ollut työkyvyttömänä ajan 9.10. - 15.11.1993, jonka kuluessa hänen määräaikainen työsuhteensa oli päättynyt, eikä vahingonkorvauslain mukaista korvausta ansionmenetyksestä työsuhteen päättymisen jälkeen määrätty, koska työsuhteen jatkuminen oli jäänyt toteen näyttämättä. Vakuutusoikeuden ratkaisussa 7853/2005 rikoksen uhrille ei myönnetty rikosvahinkolain mukaista korvausta ansionmenetyksestä, sillä rikoksen uhrin katsottiin olleen määräaikaisessa työsuhteessa, eikä työsuhteen jatkumista pidetty todennäköisenä.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyistä kannanotoista (Hemmo, Mika "Vahingonkorvausoikeus" 2005 s. 169-174 sekä Routamo, Eero - Ståhlberg, Pauli - Karhu, Juha "Suomen vahingonkorvausoikeus" 5. painos 2006 s. 378-383) on voitu päätellä, että vahingonkorvauslain mukaista korvausta ansionmenetyksestä arvioitaessa tulee lähtökohdaksi ottaa ansiotulo, jonka vahingonkärsijä olisi saanut ilman vahinkotapahtumaa. Sellaisen henkilön osalta, jolla on ollut ansiotuloa, asetetaan normaalisti lähtökohdaksi se, että tulon kertyminen ilman vahinkotapahtumaa olisi jatkunut entisen määräisenä. Ansionmenetyksestä myönnettävän korvauksen osalta on annettu merkitystä työkyvyttömyyden kestolle sekä työsuhteen luonteelle. Lyhytaikaista työkyvyttömyyttä, josta oli kysymys korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:4, tarkasteltaessa on voitu pitäytyä todellisuudessa aiheutuneeseen tulojen menetykseen. Pysyvän työkyvyttömyyden osalta korvauspäätös on tehtävä myös tulevaa aikaa silmällä pitäen.

Työsuhteen luonne puolestaan on voitu ottaa huomioon siten, että määräaikaisen työsuhteen päättymisen jälkeen korvausta on voitu myöntää, jos työnteon jatkumista voidaan pitää todennäköisenä. Vakuutusoikeuden ratkaisussa 7853/2005 korvauksen epääminen on perustunut siihen, että työsuhteen jatkuminen ei ole ollut todennäköistä.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on ollut rikoksen tapahtuessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Korvausta ansionmenetyksestä harkittaessa tulee arvioida, olisiko A todennäköisesti saanut ansiotuloja siinä tapauksessa, että hän ei olisi rikoksen johdosta tullut työkyvyttömäksi. Vakuutusoikeus katsoo, että A:n irtisanomista taloudellisin ja tuotannollisin syin työkyvyttömyysaikana ei voida pitää merkityksellisenä seikkana arvioitaessa A:lle rikoksesta johtunutta ansionmenetystä. Ottaen huomioon hänen aikaisempi työskentelynsä saman työnantajan palveluksessa ja työhistoriansa muutoinkin sekä hänen ammattitaitonsa voidaan pitää todennäköisenä, että A olisi hankkinut ansiotuloja 20.3.2003 jälkeenkin. Näin ollen A:lla on oikeus rikosvahinkolain mukaiseen korvaukseen ansionmenetyksestään 20.3.2003 jälkeen.

Osasto