Court allows unemployment benefit for resignation due to marriage, rejecting prior practice favoring existing couples.
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court overturned the Social Security Board's dismissal of the applicant's unemployment claim, ordering benefits for the period of resignation. The applicant resigned from a job to move with his partner for marriage, arguing that existing case law unfairly discriminated against unmarried couples. The court held that while protecting existing relationships is a valid constitutional ground, it cannot justify denying benefits to those marrying for the first time.
Legislator headnote
AI generatedUnemployment Security Act s. 2.9.1; Constitution s. 6.2: The protection of existing family relationships is a valid ground for differential treatment, but it does not justify denying unemployment benefits to individuals resigning to establish a new marriage.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys työstä eroamisesta perheen perustamisen ja tässä tarkoituksessa tapahtuneen muuton vuoksi. Asiaa ratkaistaessa otettiin huomioon yhdenvertaisuuden merkitys perusoikeutena.
Esitiedot
Työttömyyskassa oli työvoimatoimikunnan sitovan lausunnon perusteella hylännyt A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 20.9. - 18.12.2003, koska hän oli 19.9.2003 eronnut ilman pätevää syytä yli viisi päivää kestäväksi tarkoitetusta työstä.
A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta vedoten muun muassa siihen, että hän oli eronnut työstään toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi.
Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu
Työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Työttömyysturvalautakunnan perustelut
Työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien.
A on ollut sairaanhoitajana X:n kunnalla 1.11.2000 - 19.9.2003. Hän erosi työstään 19.9.2003 muuttaakseen lastensa kanssa avopuolisonsa luo. A ja hänen avopuolisonsa eivät ole aikaisemmin asuneet yhdessä, eikä heillä ole yhteisiä lapsia. A:n muuttoa työttömäksi Y:n kuntaan ei voida pitää hyväksyttävänä syynä hänen työstään eroamiselleen eikä hänellä siten ole oikeutta työttömyyspäivärahaan evätyltä ajalta.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati ansiopäivärahan myöntämistä ajalta 20.9. - 18.12.2003. A uudisti asiassa aikaisemmin esittämänsä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työttömyysturvalautakunnan päätös kumottiin ja työttömyyskassa määrättiin maksamaan A:lle ansiopäivärahaa ajalta 20.9. - 18.12.2003, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Asia palautettiin työttömyyskassalle vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Äänestysratkaisu (10 - 4).
Vakuutusoikeuden perustelut
Työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisestä lukien.
Asiakirjoista ilmenee, että A on ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka on asunut ja työskennellyt X:n kunnassa. A on irtisanoutunut työstään siten, että palvelussuhde on päättynyt 19.9.2003. A on ilmoittanut eroamisensa syyksi perheen perustamisen ja tässä tarkoituksessa tapahtuneen muuttonsa Y:n kuntaan, jossa hänen tulevalla avopuolisollaan on ollut asunto ja vakituinen työpaikka. Väestötietojärjestelmän merkintöjen mukaan A ja hänen lapsensa ovat asuneet A:n avopuolison asunnossa 20.10.2003 alkaen. A on kertonut, että myös hänellä itsellään on ollut tarkoitus työllistyä Y:n kunnassa mahdollisimman pian muuttonsa jälkeen. A:n mukaan hän oli saanut aluksi vain tilapäisiä työvuoroja, koska kysymyksessä ei ollut lomakausi, jolloin olisi tarvittu sijaisia. Työvoimatoimiston merkintöjen mukaan A on työllistynyt Y:n kunnassa pitempiaikaisesti 29.3.2004 alkaen.
Oikeuskäytännössä on aikaisemmin katsottu, että henkilöllä on laissa tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselleen silloin, kun hän muuttaa toiselle paikkakunnalle avio- tai avopuolisonsa saatua sieltä vakituisen työpaikan. Sen sijaan muuttamista ei ole pidetty pätevänä syynä työstä eroamiselle silloin, kun kysymyksessä on ollut avioliiton tai avoliiton aloittamisen vuoksi tapahtunut muuttaminen toiselle paikkakunnalle, vaikka tulevalla puolisolla olisikin siellä asunto ja vakituinen työpaikka.
Vakuutusoikeus toteaa, että Suomen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Yhdenvertaisuuden merkitys perusoikeutena on otettava huomioon sekä lakeja säädettäessä että niitä tulkittaessa. Perusoikeuden merkitys asiaa tuomioistuimessa ratkaistaessa otetaan huomioon siten, että perusteltavissa olevista lain tulkintavaihtoehdoista valitaan sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista ja joka eliminoi perustuslain kanssa ristiriitaisiksi katsottavat vaihtoehdot (niin sanottu perusoikeusmyönteinen laintulkinta).
Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaista hyväksyttävää perustetta, jolla A voitaisiin työttömyysturvalain työstä eroamista koskevaa säännöstä sovellettaessa asettaa eri asemaan sellaiseen henkilöön nähden, joka on ollut avio- tai avoliitossa jo ennen muuttamista. Tähän nähden A:lla on katsottava olleen laissa tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselleen, eikä häneltä olisi tullut evätä oikeutta työttömyysetuuteen ajalta 20.9. - 18.12.2003 työttömyysturvalautakunnan päätöksessä lausutuilla perusteilla.
Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto
Hylkäämme valituksen työttömyysturvalautakunnan päätöksessä lausutuin perusteluin. Toteamme perusteluinamme lisäksi, että Suomen perustuslain 18 §:n 2 momentissa on velvoite, jonka mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaisen oikeus työhön. Valtiovallalle perustuslaissa asetettu velvoite huomioon ottaen myös eräänä työttömyysturvalain lähtökohtana voidaan pitää työllisyyden edistämistä.
Työllisyyden edistämistavoite huomioon ottaen voidaan katsoa, ettei uutta työpaikkaa etsivän olemassa olevassa vakinaisessa työpaikassa olevan henkilön ole suotavaa erota työpaikastaan ja tämän jälkeen ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, vaan työllistymisen tavoitteita palvelee paremmin se, että vakinaisessa työssä oleva, mutta uutta työpaikkaa etsivä henkilö hankkii työssä ollessaan uuden työpaikan ja vasta tämän jälkeen eroaa vanhasta työpaikastaan. Työttömyysturvalain seuraamusjärjestelmä ilmentää edellisessä virkkeessä ilmaistua ajatusta siten, että työttömyysturvalain pisin niin sanottu karenssiseuraamus, 90 päivää, on asetettu työttömyysturvalain 2 luvun 9 §:n 1 momentissa sellaiselle henkilölle, joka on ilman pätevää syytä eronnut yli viisi päivää kestäneestä työstä tai joka on itse aiheuttanut vähintään mainitun pituisen työsuhteen päättymisen.
Olemassa olevasta vakinaisesta työpaikasta eroamiseen on työttömyysturvalain soveltamis- ja oikeuskäytännössä suhtauduttu verrattain ankarasti ja yleensä työstä eroamisesta on seurannut 90 päivän määräaika ilman oikeutta työttömyysetuuteen. Työttömyysturvalain soveltamiskäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, että henkilöllä on ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy työstä eroamiselleen silloin, kun hän on muuttanut toiselle paikkakunnalle hänen avio- tai avopuolisonsa saatua sieltä vakituisen työpaikan. Muuttamista ei ole sen sijaan soveltamiskäytännössä pidetty pätevänä syynä työstä eroamiselle silloin, kun kysymyksessä on avioliiton tai avoliiton aloittamisen vuoksi tapahtunut muuttaminen toiselle paikkakunnalle, vaikka tulevalla puolisolla olisikin siellä asunto ja vakituinen työpaikka.
Nähdäksemme voidaan perustellusti arvioida, että edellä mainittu soveltamiskäytäntö on asettanut jossain määrin eriarvoiseen asemaan perhesuhteiden perusteella ne työnhakijat, jotka ovat työpaikasta erotessaan jo olleet avio- tai avoliitossa verrattuna niihin työnhakijoihin, jotka olematta avio- tai avoliitossa ovat eronneet työpaikastaan ja muuttaneet toiselle paikkakunnalle avio- tai avoliiton solmimistarkoituksessa.
Käsityksemme mukaan kahdessa edellisessä kappaleessa kuvatulla soveltamiskäytännössä esiintyvällä avio- tai avoliitossa olevien suosimisella on ollut tarkoitus suojella olemassa olevia perhesuhteita.
Yhdenvertaisuutta koskevan Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Huomioon ottaen perustuslain 18 §:n 2 momentissa valtiovallalle asetettu velvoite työllisyyden edistämiseen ja myös työttömyysturvalain taustalla olevat työllisyyttä edistävät tavoitteet katsomme, ettei oikeuskäytännöllä ole syytä merkittävästi laajentaa niitä perusteita, joiden nojalla henkilö voi erota olemassa olevasta työpaikastaan menettämättä määräajaksi oikeuttaan työttömyysturvaan.
Nykyisessä työttömyysturvalain soveltamiskäytännöstä ilmenevän olemassa olevien perhesuhteiden suojaamisen voidaan nähdäksemme katsoa olevan perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste, jonka nojalla avio- tai avoliitossa olevat työnhakijat voidaan asettaa eri asemaan verrattuna niihin työnhakijoihin, jotka eivät vielä työstä erotessaan ole olleet avio- tai avoliitossa.
Edellä lausuttuun viitaten katsomme, ettei A:lla hänen muuttaessaan toiselle paikkakunnalle avoliiton solmimistarkoituksessa ole ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettua pätevää syytä erota työstään.
Lainkohdat
Työttömyysturvalaki 2 luku 9 § 1 mom.
Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 mom.
Osasto
Vahvennettu istunto
Äänestys
10 - 4