Court allows study support to Finnish citizen with continuous residence and stronger ties to Finland abroad.

Kysymys on Suomen kansalaisen oikeudesta opintotukeen, kun aikaisemmin Suomessa asunut opintotuen hakija oli oleskellut ulkomailla ja palattuaan Suomeen asunut Suomessa alle kaksi vuotta ennen ulkomailla harjoitettavien opintojen alkamista. Tapauksessa on arvioitu vakinaisen kotikunnan määräytymistä sillä perusteella, oliko opintotuen hakijalla myös ulkomailla oleskellessaan kuitenkin ollut kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa.

Esitiedot

A oli hakenut opintotukea opintoihin Kanadan McGill Universityssä, jotka olivat alkaneet 5.9.2003. A oli asunut perheensä kanssa Sveitsissä aikavälillä 15.8.2000 - 29.7.2003 ja 30.7.2003 alkaen Tuusulassa. A oli muuttanut opintoja varten Kanadaan 24.9.2003. A oli asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vuodesta 1985 lähtien muutamaa väliaikaista poissaoloa lukuun ottamatta siihen asti, kunnes oli muuttanut Sveitsiin.

Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskus oli hylännyt A:n opintotukihakemuksen, koska A:lla ei ollut vakinaista kotikuntaa Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkamista. Tästä päätöksestä A oli valittanut opintotuen muutoksenhakulautakuntaan.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunta oli hylännyt valituksen. Opintotuen muutoksenhakulautakunta oli Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskuksen tavoin katsonut, että A:lla ei ollut oikeutta opintotukeen, koska hänellä ei ollut vakinaista kotikuntaa Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkua.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A on hakenut muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaatinut opintotuen myöntämistä Kanadassa 5.9.2003 alkaen suoritettaviin opintoihinsa. A on kertonut, että hän on asunut pysyvästi Tuusulassa vuodesta 1994 alkaen 15.8.2000 saakka, jonka jälkeen hän on lähtenyt tilapäisesti Sveitsiin opiskelemaan. A on todennut, että hän on palannut Sveitsissä suorittamiensa opintojen jälkeen takaisin Suomeen, josta hän on lähtenyt opiskelemaan yliopistoon Montrealiin.

A on vedonnut siihen, että verottajan ja henkikirjoittajan mukaan hänen kotikuntansa on koko ajan ollut Tuusula. A:n mukaan hän on ennen opintojen alkua asunut kahden vuoden ajan Suomessa, koska opintotukilain 1 § 4 momenttia on tulkittava siten, ettei Suomessa asumisen edellytetä tapahtuneen juuri ennen ulkomaille opiskelemaan lähtöä. A on todennut opiskelunsa sekä Sveitsissä että Montrealissa olleen tilapäistä ja, että hänellä on ollut kiinteät siteet vain Suomeen.

A on lisäksi vedonnut Kansaneläkelaitoksen 13.2.2004 antamaan päätökseen, jonka mukaan häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 15.8.2000 - 14.8.2005. A on myös vedonnut perustuslain 16 §:ään sekä todennut, että hänellä ei ole oikeutta saada opintotukea mistään muusta maasta kuin Suomesta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätös kumotaan ja Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskus määrätään suorittamaan A:lle opintotukea 5.9.2003 aloittamiinsa opintoihin Kanadassa, mikäli hän muutoin täyttää opintotuen myöntämisen edellytykset.

Asia palautetaan Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskukselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Äänestysratkaisu 2-1.

Perustelut

Opintotukilain 1 §:n 4 momentin perusteella opintotukea myönnetään Suomen kansalaiselle, jos hänellä on ollut vakinainen kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkua ja jos hänen oleskeluaan ulkomailla voidaan pitää tilapäisenä.

Opintotukilain mukaisista etuuksista päätettäessä sovelletaan kotikuntalakia määrättäessä henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Kotikuntalain 5 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Kotikunta voi kuitenkin olla Suomessa, jos henkilöllä on elinolosuhteidensa perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa.

Hallituksen esityksen (226/93) mukaan kotikuntalaki on yleislaki, joka tulee noudatettavaksi myös Kansaneläkelaitoksen toiminnassa silloin, kun henkilön tilapäisellä asuinpaikalla on vaikutusta Kansaneläkelaitoksen ratkaisuun, jollei laissa ole toisin säädetty. Hallituksen esityksessä todetaan, että sen selvittäminen, onko henkilöllä olosuhteidensa perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen, on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Säännöksen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi.

Pelkkä ulkomailla oleskelun määräaikaisuus ei kuitenkaan ole säännöksen mukaan riittävä, vaan tämän lisäksi edellytetään elinolosuhteisiin liittyvää yhteyttä Suomeen. Kyseessä voi olla esimerkiksi perhe- ja sukulaisuussuhde, jolloin muun muassa vanhempien asuinpaikalla, asunnon ominaisuuksilla ja muilla asumiseen liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä. Säännöksessä tarkoitettuja tilanteita, joissa kotikunta elinolosuhteiden perusteella voisi säilyä Suomessa, saattaisi olla kun, henkilö oleskelee ulkomailla yhtä vuotta pitempään hoitotoimenpiteen, määräaikaisen työsuhteen, opintojen tai vapaa-ajanvieton johdosta ja palaa välittömästi tämän jälkeen Suomeen.

Väestörekisteritietojen mukaan A, joka on tullut täysi-ikäiseksi 11.2.2001, on asuttuaan aikaisemmin Suomessa 14.8.2000 saakka asunut ulkomailla ajalla 15.8.2000 - 29.7.2003 ja palannut takaisin Suomeen 30.7.2003. A on kertonut asuneensa edellä mainitun ajan tilapäisesti Sveitsissä opiskelujensa takia. A on edelleen kertonut, että myös hänen vanhempansa ovat kyseisenä aikana asuneet Sveitsissä tilapäisesti ja ovat palaamassa takaisin Suomeen heinäkuussa 2004 isän työsopimuksen loputtua. A:n mukaan hänen siskonsa asuu ja opiskelee Suomessa ja että kaikki hänen perhesiteensä ovat Suomeen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A on esittänyt elinolosuhteistaan sellaista selvitystä, että hänellä voidaan myös ajalla 15.8.2000 - 29.7.2003 katsoa olleen kiinteämmät yhteydet Suomeen kuin Sveitsiin. A on palannut 30.7.2003 Suomeen, josta alkaen hänen kotipaikkansa on väestörekisteritietojen mukaan taas ollut Suomessa. A on hakenut Suomesta opintotukea 5.9.2003 alkaneisiin Kanadassa harjoitettaviin opintoihinsa.

Vakuutusoikeus on harkitessaan A:n yhteyksiä Suomeen muun selvityksen ohella ottanut vielä huomioon Kansaneläkelaitoksen 13.2.2004 antaman päätöksen, jonka mukaan A:n sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä ajoilla 15.8.2000 - 23.7.2003 ja 24.7.2003 - 14.8.2005, koska hänellä on katsottu kyseessä olevana aikana olleen kiinteät siteet Suomeen. Vakuutusoikeus tosin toteaa, ettei kyseisellä Kansaneläkelaitoksen päätöksellä kuitenkaan ole suoraan merkitystä päätettäessä siitä, onko A:lla oikeus opintotukeen 5.9.2003 alkaen, koska asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 1 §:n mukaan kyseistä lakia ei sovelleta opintotukiasioissa ja opintotukiasioissa oikeus opintotukeen ratkeaa ennen opintojen aloittamista olleen vakinaisen kotipaikan mukaan.

Edellä esitetty kokonaisuudessaan huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo, että A:lla voidaan opintotukilain 1 §:n 4 momentin tarkoittamilla tavoin katsoa olleen vakinainen kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen 5.9.2003 alkaneiden opintojen alkua ja A:n opiskelun takia tapahtunutta oleskelua ulkomailla voidaan myös pitää tilapäisenä. Näin ollen A:lle voidaan myöntää opintotukea 5.9.2003 aloittamiinsa opintoihin Kanadassa, mikäli hän muutoin täyttää opintotuen myöntämisen edellytykset.

Eri mieltä olleen jäsenen mietintö

Hylkään valituksen seuraavin perusteluin.

Suomen kansalaisen oikeudesta opintotukeen ulkomailla suoritettavien opintojen perusteella säädetään opintotukilain 1 §:ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 1.8.2004 saakka, tuen saamisen edellytyksenä oli, että hakijalla oli ollut kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkua ja hänen oleskeluaan ulkomailla voitiin pitää tilapäisenä.

Henkilön kotikunta määräytyy kotikuntalain perusteella. Kotikuntalain 5 §:n mukaan henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pidemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Kotikunta voi kuitenkin olla Suomessa, jos henkilöllä on elinolosuhteidensa perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa.

Väestörekisteritietojen mukaan A:lla on ollut kotikunta Suomessa ajalla 1.6.1985 - 14.8.2000 ja uudelleen 30.7.2003 alkaen. Asiassa on vielä arvioitava kotikuntalain 5 §:n mukaisesti, onko A:lla ollut kiinteämpi yhteys edellä mainittuna ajanjaksona Suomeen kuin Sveitsiin. A ei ole kuitenkaan tuonut valituksessaan esiin sellaisia seikkoja, joiden nojalla hänellä voitaisiin katsoa olleen ajalla 15.8.2000 - 29.7.2003 kiinteämmät yhteydet Suomeen kuin Sveitsiin. A:n ohella myös hänen perheensä on edellä mainitun ajan asunut ulkomailla, joten tämänkään vuoksi A:lla ei ole ollut kiinteää sidettä Suomeen 15.8.2000 - 29.7.2003. Koska A:lla ei ole Suomeen palattuaan ollut kotikuntaa Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkua, ei A:lla ole oikeutta opintotukeen opintotukilain 1 §:n nojalla.

Perustuslain 16 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Vakuutusoikeus toteaa, että A:n asiassa opintotukea koskeva kielteinen päätös ei ole millään tavoin rajoittanut A:n mahdollisuutta saada koulutusta Suomessa tai ulkomailla. Opintotuki puolestaan ei ole sosiaaliturvaan verrattava etuus, johon Suomen kansalaisella olisi subjektiivinen oikeus ulkomailla suoritettavien opintojen osalta. Vakuutusoikeus katsoo, että opintotukilain 1 § ei ole näin ollen ristiriidassa perustuslain 16 §:n kanssa eikä mainittu perustuslain kohta velvoita viranomaisia myöntämään A:lle opintotukea opintoihin Montrealissa.

Lainkohdat

Opintotukilaki 1 § 4 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 1.8.2004 saakka

Kotikuntalaki 1 § sekä 5 §

Osasto

Äänestys

2 - 1