Insurance court dismissed claim for tendon rupture as spontaneous injury rather than accidental trauma.

Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:lle sattuneeksi ilmoitetun vahinkotapahtuman vammamekanismia voitu pitää niin suurienergisenä, että sen seurauksena olisi aiheutunut sormen ojentajajänteen repeämä. Kysymyksessä katsottiin olevan tyypillinen spontaani repeämä.

Esitiedot

A oli 4.4.2003 työssä avannut lukitusmutteria kiintoavaimella vetämällä avainta itseään kohti silmien korkeudella, jolloin hän oli tuntenut pistävää kipua oikeassa pikkusormessa. Ottaessaan kuusiokoloavainta taskusta hän oli huomannut pikkusormen pään roikkuvan. Samana päivänä suoritetuissa tutkimuksissa A:lla oli todettu oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämä.

Vakuutuslaitos ei ollut suorittanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, koska se ei katsonut A:lle sattuneen tapaturmaa.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan lainmukaisen korvauksen A:lle sattuneen tapaturman seurauksena aiheutuneesta oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämästä.

Tapaturmalautakunnan perustelut

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin nojalla korvausta suoritetaan työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta. Oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta vahinkotapahtumaa, joka tapahtuu odottamatta ja äkillisesti.

Lääketieteellisen kokemuksen mukaan sormen ojentajajänteen repeämä on tyypillinen sormen tökkäämisen seurauksena syntynyt vamma.

Tapaturmalautakunta katsoi, että A:n oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämä on todennäköisesti syntynyt hänen tökättyään oikean pikkusormensa kiintoavainta vetäessään tai kuusiokoloavainta taskusta ottaessaan. Kyseessä on tapaturma, jonka seurauksena oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämä oikeuttaa korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Sairausperäisiä tekijöitä, jotka selittäisivät ojentajajänteen repeämän, ei asiakirjoista ilmene.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista. Vakuutuslaitos katsoi, että A:lle ei ole 4.4.2003 sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa, joka selittäisi hänellä todetun oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämän.

Vakuutusoikeuden päätös

Tapaturmalautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen päätöksen lopputuloksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin nojalla korvausta suoritetaan työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta. Oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta vahinkotapahtumaa, joka tapahtuu odottamatta ja äkillisesti.

A on laatimassaan tapaturmaselostuksessa kertonut tunteneensa pistävää kipua oikeassa pikkusormessaan ollessaan avaamassa lukitusmutteria. Tapaturmailmoituksessa ei ole kuvattu A:n lyöneen oikeaa pikkusormeaan tässä yhteydessä eikä tilanteessa ole kuvauksen perusteella tapahtunut otteen lipeämistä tai muutakaan, joka voisi selittää oikean pikkusormen ojentajajänteen repeämän. Tapaturmailmoituksessa kuvatussa lukitusmutterin avaamisessa ei myöskään ole kohdistunut rasitusta oikean pikkusormen ojentajajänteeseen.

Arvioitaessa sitä, täyttääkö korvauksen perusteeksi ilmoitettu vahinkotapahtuma tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturman käsitteen edellytykset, otetaan huomioon paitsi ilmoitetun vahinkotapahtuman kuvaus myös korvauksenhakijalla todetut lääketieteelliset tutkimuslöydökset. Myös lääketieteellisten tutkimuslöydösten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä korvattavaksi haetun vamman mahdollisesta syntytavasta.

A:lla on todettu 4.4.2003 sattuneeksi ilmoitetun vahinkotapahtuman jälkeen suoritetussa tutkimuksessa oikeassa pikkusormessa ojentajajänteen repeämästä aiheutunut niin sanottu vasarasormi. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa sormen ojentajajänteen repeämät luokitellaan syntytapansa perusteella kahteen ryhmään, avoimiin vammoihin ja suljettuihin, epäsuoriin vammoihin.

Avoimilla vammoilla tarkoitetaan ojentajajänteen katkaisevaa viiltoa tai ruhjetta. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan suljetuissa vammoissa erottuu selkeästi kaksi vammaryhmää. Ensinnäkin korkeaenergeettiset vammat, esimerkiksi pesäpallon tai koripallon aiheuttamat vammat, joissa ojennetun sormen kärkeen kohdistuu voimakas koukistava voima. Toinen selkeästi erottuva vammaryhmä on vähäenergeettiset vammat ja niin sanotut spontaanit vammat, joissa sormen koukistajajänteen ojennusvajaus ilmenee ilman varsinaista vammamekanismia tai niin sanottua vammamomenttia. Lääketieteellisen kirjallisuuden (muun muassa Jones ja Peterson J Hand Surg 1988) mukaan eri potilasaineistoissa näiden spontaanien vammojen osuus vaihtelee muutamista prosenteista 85 prosenttiin. Vasarasormi on yleisin käden jännevamma, joten myös spontaanit jännerepeämät ovat yleisiä.

Sormen ojentajajänteen kudosrappeuma altistaa spontaanille repeämälle. Tieteellisissä tutkimuksissa - Kadavertutkimukset mikroangiografian avulla - alueella, jolla sormen ojentajajänne kiinnittyy luuhun, on todettu vähäisen verenkierron alue, jonka tutkimusten (Warren ym. J Hand Surg 1988) mukaan on katsottu olevan spontaanien jännerepeämien osatekijä. Spontaaneille jännerepeämille altistavia tekijöitä ovat myös nivelen rappeuma ja reuma. Epidemiologisissa tutkimuksissa (Jones ja Peterson J Hand Surg 1988) on jopa todettu perinnöllinen altistus spontaaneihin jännerepeämiin.

A:lla ei ole todettu viilto- tai ruhjevammaa sormen jänteessä eikä kuvattu tapaturmamekanismikaan olisi voinut sellaista aiheuttaa. Kysymyksessä on siis edellä kerrotun tyyppinen suljettu vamma. A:n oikean pikkusormen jännerepeämän korvaaminen tapaturman aiheuttamana edellyttäisi korkeaenergeettistä suljettua vammaa. Asiassa ei ole myöskään kuvattu tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun ulkoisen tekijän olemassaoloa.

Asian arvioinnin kannalta ei ole merkityksellistä, ettei A:n oikean pikkusormen rappeumaperäisistä muutoksista ole esitetty selvitystä. Rappeumaperäiset muutokset jänteessä on mahdollista todeta luotettavasti vain jännekudoksen mikroskooppisessa tutkimuksessa, jollaista A:lle ei ole suoritettu. Vallitsevan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella myös se seikka, että A:n sormen jänne on ylipäätään kuvatussa tilanteessa katkennut, viittaa rappeumaperäisten tekijöiden olemassaoloon.

Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että kysymyksessä on mitä ilmeisimmin ollut tyypillinen oikean pikkusormen ojentajajänteen spontaani repeämä, joka ei oikeuta korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.

Osasto

Äänestys

11 - 2