Spontaneous tendon rupture without high-energy trauma is not compensable under Finnish Work Accident Insurance Act.

Vakuutusoikeus katsoi, ettei A:lle sattuneeksi ilmoitetun vahinkotapahtuman vammamekanismia voitu pitää niin suurienergisenä, että sen seurauksena olisi aiheutunut sormen ojentajajänteen repeämä. Kysymyksessä katsottiin olevan tyypillinen spontaani repeämä.

Esitiedot

A oli 22.7.2003 X:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän työssä riisunut nilkkasukkaa jalasta työntämällä sukkaa oikean käden sormilla. Hänen oikeassa keskisormessaan oli tällöin kuulunut napsahdus. A oli hakeutunut samana päivänä terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Hänellä oli todettu oikeassa keskisormessa niin sanottu vasarasormi eli ojentajajänteen repeämä.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen oikean käden keskisormen ojentajajänteen repeämän johdosta.

Tapaturmalautakunnan perustelut

A oli 22.7.2003 työntänyt oikean käden sormilla nilkkasukkaa pois jalasta, jolloin hänen oikeassa keskisormessaan on kuulunut napsahdus. Tapaturmalautakunta piti todennäköisenä, että A:n sormi oli tällöin osunut, tökännyt, jalkaan siten, että kysymyksessä on ollut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu tapaturma. Lääkärintutkimuksissa A:lla oli todettu oikean keskisormen ojentajajänteen repeämä.

Tapaturmalautakunta katsoi, että A:lla todettu oikean keskisormen ojentajajänteen repeämä on todennäköisesti seurausta hänelle 22.7.2003 sattuneesta tapaturmasta. Lääketieteellisen kokemusperäisen tiedon mukaan sormen ojentajajänteen repeämä sopii aiheutuneeksi kuvatulla mekanismilla. Tapaturmalautakunta totesi vielä, että sormen ojentajajänteen repeämän syntymisessä ei ole osuutta rappeumalla. A:lla oli näin ollen oikeus saada tapaturmavakuutuslain perusteella korvaus oikean keskisormen ojentajajänteen repeämän johdosta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista. Vaatimuksensa perusteeksi se esitti, että A oli oman vahinkoselvityksensä mukaan työntänyt oikean käden sormilla nilkkasukkaa jalasta, jolloin oli kuulunut napsahdus ja oikean käden keskisormen kärkinivelestä oli katkennut jänne. Tapaturmailmoituksen tapaturman sattumistapaa koskevan kohdan mukaan A oli riisunut nilkkasukkaa oikeasta jalasta, jolloin oikean käden keskisormi oli "rusahtanut". Terveyskeskuksesta saatujen, vahinkopäivää koskevien sairauskertomusmerkintöjen mukaan A oli kenkiä laittaessaan loukannut III-sormensa. X:n sairaanhoitopiirin Ky:stä saatujen, A:ta koskevien sairauskertomusmerkintöjen mukaan vahinkopäivänä töistä lähtiessä sukkaa laittaessa oli rapsahtanut ja oikea keskisormi oli jäänyt kärkijäsenestään roikkumaan.

Vakuutuslaitos totesi, ettei A selvityksessään vakuutuslaitokselle eikä valituksessaan tapaturmalautakunnalle kuvannut mitään ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa. Myöskään sairauskertomusmerkintöihin ei sisältynyt lainkaan mainintaa ulkoisen tekijän aiheuttamasta tapaturmasta. Edelleen se totesi, että tapaturmalautakunta on pitänyt perusteluissaan todennäköisenä, että A:n sormi on nilkkasukkaa pois työnnettäessä tökännyt jalkaan siten, että kyseessä on tapaturmavakuutuslain 4§:n 1 momentissa tarkoitettu tapaturma.

Vakuutuslaitos katsoi, että saaduista tiedoista ilmeni, ettei A:n oikea keskisormi ollut osunut tai tökännyt hänen jalkaansa siten, että tapahtuma täyttäisi vakiintuneen korvauskäytännön mukaisen tapaturman määritelmän. Lääketieteellisen kokemusperäisen tiedon mukaan sormen ojentajajänteen repeämä edellyttäisi tapaturmaista mekanismia ja ellei sellaista ole kuvattu, taustalla on muu myötävaikuttava tekijä, joka lääketieteellisen kokemusperäisen tiedon perusteella on todennäköisimmin rakenteellinen heikkous, esimerkiksi kudoksen degeneraatio tai aikaisemman vamman jälkitila.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen päätöksen lopputuloksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

A oli vahinkoselvityksensä mukaan työntänyt oikean käden sormilla nilkkasukkaa jalasta, jolloin hän oli kuullut napsahduksen ja hänen oikean keskisormensa kärkinivelestä oli katkennut jänne. Tapaturmailmoituksen mukaan A oli riisunut nilkkasukkaa oikeasta jalasta, jolloin oikea keskisormi oli "rusahtanut". Sairaanhoidon ensikäyntimerkintöjen mukaan A oli kenkiä laittaessaan loukannut III-sormensa. A:n myöhempien sairauskertomusmerkintöjen mukaan töistä lähtiessä sukkaa laittaessa oli rapsahtanut ja oikea keskisormi oli jäänyt kärkijäsenestään roikkumaan. Vastineessaan vakuutusoikeudelle A on todennut, että oikea keskisormi oli tökännyt nilkkaan sukkaa riisuessa ja ilmeisesti jotenkin pahassa kulmassa.

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin nojalla korvausta suoritetaan työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta. Oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisen tekijän johdosta aiheutunutta vahinkotapahtumaa, joka tapahtuu odottamatta ja äkillisesti.

Tapaturmavakuutuslain mukaiselta työtapaturmalta on vakiintuneesti edellytetty sitä, että vamma tai sairaus on ulkoisen tekijän aiheuttama. A:n selvityksessä vakuutuslaitokselle tai valituksessa tapaturmalautakunnalle ei ole kuvattu ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa. Myöskään sairauskertomusmerkintöihin ei sisälly mainintaa ulkoisen tekijän aiheuttamasta tapaturmasta.

Arvioitaessa sitä, täyttääkö korvauksen perusteeksi ilmoitettu vahinkotapahtuma tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturman käsitteen edellytykset, otetaan huomioon paitsi ilmoitetun vahinkotapahtuman kuvaus myös korvauksenhakijalla todetut lääketieteelliset tutkimuslöydökset. Myös lääketieteellisten tutkimuslöydösten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä korvattavaksi haetun vamman mahdollisesta syntytavasta.

A:lla on todettu 22.7.2003 sattuneeksi ilmoitetun vahinkotapahtuman jälkeen suoritetussa tutkimuksessa oikeassa keskisormessa ojentajajänteen repeämästä aiheutunut niin sanottu vasarasormi.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa sormen ojentajajänteen repeämät luokitellaan syntytapansa perusteella kahteen ryhmään, avoimiin vammoihin ja suljettuihin, epäsuoriin vammoihin.

Avoimilla vammoilla tarkoitetaan ojentajajänteen katkaisevaa viiltoa tai ruhjetta. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan suljetuissa vammoissa erottuu selkeästi kaksi vammaryhmää. Ensinnäkin korkeaenergeettiset vammat, esimerkiksi pesäpallon tai koripallon aiheuttamat vammat, joissa ojennetun sormen kärkeen kohdistuu voimakas koukistava voima. Toinen selkeästi erottuva vammaryhmä on vähäenergeettiset vammat ja niin sanotut spontaanit vammat, joissa sormen koukistajajänteen ojennusvajaus ilmenee ilman varsinaista vammamekanismia tai niin sanottua vammamomenttia. Lääketieteellisen kirjallisuuden (muun muassa Jones ja Peterson J Hand Surg 1988) mukaan eri potilasaineistoissa näiden spontaanien vammojen osuus vaihtelee muutamista prosenteista 85 prosenttiin. Vasarasormi on yleisin käden jännevamma, joten myös spontaanit jännerepeämät ovat yleisiä.

Sormen ojentajajänteen kudosrappeuma altistaa spontaanille repeämälle. Tieteellisissä tutkimuksissa - Kadavertutkimukset mikroangiografian avulla - alueella, jolla sormen ojentajajänne kiinnittyy luuhun, on todettu vähäisen verenkierron alue, jonka tutkimusten (Warren ym J Hand Surg 1988) mukaan on katsottu olevan spontaanien jännerepeämien osatekijä. Spontaaneille jännerepeämille altistavia tekijöitä ovat myös nivelen rappeuma ja reuma. Epidemiologisissa tutkimuksissa (Jones ja Peterson J Hand Surg 1988) on jopa todettu perinnöllinen altistus spontaaneihin jännerepeämiin.

A:lla ei ole todettu viilto- tai ruhjevammaa sormen jänteessä eikä kuvattu tapaturmamekanismikaan olisi voinut sellaista aiheuttaa. Kysymyksessä on siis edellä kerrotun tyyppinen suljettu vamma. A:n oikean keskisormen jännerepeämän korvaaminen tapaturman aiheuttamana edellyttäisi korkeaenergeettistä suljettua vammaa. Ennen vakuutusoikeuden käsittelyä laadituissa selvityksissä ei ole kuvattu tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun ulkoisen tekijän olemassaoloa. Vastineessaan vakuutusoikeudelle A on kertonut, että hänen oikea keskisormensa olisi "tökännyt" nilkkaan hänen riisuessaan sukkaa. Se, että tieto tästä on esitetty vasta vakuutusoikeudelle, vähentää sen uskottavuutta. Vaikka tämä tieto pitäisikin paikkansa, edes A:n vastineessaan kuvaama vammamekanismi ei ole kuitenkaan riittävän korkeaenergeettinen aiheuttamaan terveen ojentajajänteen repeämää.

Myös A:n ikä lisää rappeumaperäisten tekijöiden olemassaolon todennäköisyyttä. Asian arvioinnin kannalta ei ole merkityksellistä, ettei A:n oikean keskisormen rappeumaperäisistä muutoksista ole esitetty selvitystä. Rappeumaperäiset muutokset jänteessä on mahdollista todeta luotettavasti vain jännekudoksen mikroskooppisessa tutkimuksessa, jollaista A:lle ei ole suoritettu. Vallitsevan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella myös se seikka, että A:n sormen jänne on ylipäätään kuvatussa tilanteessa katkennut, viittaa rappeumaperäisten tekijöiden olemassaoloon.

Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että kysymyksessä on mitä ilmeisimmin ollut tyypillinen oikean keskisormen ojentajajänteen spontaani repeämä, joka ei oikeuta korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.

Osasto

Äänestys

11 - 2