Insurance court orders employer to pay state costs for public defender fees post-2004 and dismisss pre-2004 claims.

Työttömyysturvaa koskevassa valitusasiassa annettu pääasiaratkaisu huomioon ottaen oikeusapua saaneen muutoksenhakijan vastapuolena ollut Kansaneläkelaitos määrättiin korvaamaan valtiolle julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio niistä asiassa suoritetuista tarpeellisista toimenpiteistä, jotka olivat syntyneet asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa. Työttömyysturvalautakuntavaiheen osalta oikeudenkäyntikuluvaatimus jätettiin vasta vakuutusoikeudessa esitettynä tutkimatta. Työvoimatoimikunta velvoitettiin edelleen maksamaan Kansaneläkelaitokselle sen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan siltä osin kuin ne koskivat työttömyysturvalain 12 luvun 9 §:n voimaantulon eli 1.8.2004 jälkeen asiassa suoritettuja toimenpiteitä.

Esitiedot

Kansaneläkelaitos oli 19.9.2002 antamallaan päätöksellä evännyt A:lta oikeuden työmarkkinatukeen ajalta 19.6. - 17.8.2002, koska P:n työvoimatoimikunnan antaman sitovan lausunnon mukaan A oli omasta syystään erotettu koulutuksesta. A, avustajanaan julkinen oikeusavustaja B, haki muutosta Kansaneläkelaitoksen päätökseen työttömyysturvalautakunnasta, jossa hän vaati työmarkkinatukea evätyltä ajalta.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi 13.3.2003 antamallaan päätöksellä A:n valituksen työmarkkinatuesta annetun lain 18 §:ään perustuen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Saadun selvityksen mukaan A on erotettu poissaolojen vuoksi Ulkomaankaupan ja viennin edistämisen kurssilta. A on itse asiassa kertonut, että hän oli sopinut työnantajan kanssa sairauslomaansa koskevasta menettelystä niin, että hän lähettää sairauttaan koskevan sairauslomatodistuksen suoraan Kansaneläkelaitokselle. A kertoi sopineensa asiasta koulutuksen järjestäjän kanssa.

Työttömyysturvalautakunta totesi, että koulutuksen järjestäjä on omassa lausunnossaan todennut, että A:n tuli toimittaa todistus sairauslomastaan suoraan koulutuksen järjestäjälle. Työttömyysturvalautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi sopinut sairauslomaansa koskevan todistuksen lähettämisestä suoraan Kansaneläkelaitokselle siten kuin hän on ilmoittanut, mistä johtuen A:n on katsottava omalla menettelyllään aiheuttaneen koulutuksesta erottamisen.

Vaatimukset vakuutusoikeudessa

A, avustajanaan julkinen oikeusavustaja B, haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati työmarkkinatukea evätyltä ajalta. Vakuutusoikeudelle toimitettiin julkisen oikeusavustaja B:n lasku, jossa hän vaati, että Kansaneläkelaitos velvoitettaisiin suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvauksena Suomen valtiolle ajalla 4.12.2002 - 7.9.2005 avustajan suorittamista toimenpiteistä 735,28 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen sekä A:lle oikeusapumaksu 35 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Pääasiaratkaisu:

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä muutetaan ja Kansaneläkelaitos määrätään maksamaan A:lle työmarkkinatukea ajalta 19.6. - 17.8.2002, mikäli hän muutoin täyttää työmarkkinatuen saamisen edellytykset. Asia palautetaan Kansaneläkelaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Oikeudenkäyntikulut:

Vaatimus siltä osin kuin se koskee Kansaneläkelaitoksen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikuluina valtiolle julkisen oikeusavustajan ajalla 4.12.2002 - 29.1.2003 suorittamia toimenpiteitä sekä A:n oikeusapumaksua jätetään vasta vakuutusoikeudessa esitettynä tutkimatta.

Vakuutusoikeudessa A:n avustajana toimineen julkisen oikeusavustajan B:n palkkioksi vahvistetaan ajalla 17.4.2003 - 7.9.2005 suoritetuista toimenpiteistä vaaditut 489,16 euroa. Kansaneläkelaitos velvoitetaan asian näin päättyessä korvaamaan valtiolle edellä mainittu julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio eli 489,16 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tämän päätöksen postituspäivästä lukien.

P:n työvoimatoimikunta määrätään maksamaan Kansaneläkelaitokselle edellä Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat asiassa työttömyysturvalain 12 luvun 9 §:n voimaantulon eli 1.8.2004 jälkeen suoritettuja toimenpiteitä eli yhteensä 211,12 euroa.

Vakuutusoikeuden perustelut

Pääasiaratkaisu:

A on 18.6.2002 erotettu poissaolojen vuoksi 12.11.2001 alkaneelta Ulkomaankaupan ja viennin edistämisen kurssilta, minkä koulutuksen oli määrä kestää 3.7.2002 saakka. Asiassa esitetyn 19.7.2002 päivätyn opiskelutodistuksen mukaan A on luvannut toimittaa lääkärintodistuksen koulutuksen järjestäjälle tai P:n työvoimatoimistoon. Koska mitään suullista, kirjallista tai muuta todistusta ei ole toimitettu, on koulutusohjelman A:n osalta katsottu keskeytyneen viimeistään 18.6.2002.

Asiassa on esitetty 4.6.2002 päivätty A-lääkärintodistus, jonka mukaan A on ollut työkyvytön 4. - 14.6.2002. A on toimittanut sanotun lääkärintodistuksen 14.6.2002 Kansaneläkelaitokselle. A on itse kertonut sopineensa koulutuksen järjestäjän kanssa puhelimitse sairauslomaansa koskevasta menettelystä niin, että hän toimittaa sairauslomatodistuksen Kansaneläkelaitokseen. Asiassa on jäänyt epäselväksi se, minkälaisesta menettelystä sairauslomatodistuksen toimittamisen osalta kurssin järjestäjän ja A:n kesken oli sovittu. Vakuutusoikeus katsoo kuitenkin, ettei sanotun ristiriitaisuuden selvittäminen ole tarpeen arvioitaessa sitä, onko A erotettu omasta syystään koulutuksesta.

A:lla on kiistatta ollut esitetyn lääkärintodistuksen perusteella hyväksyttävä syy olla poissa koulutuksesta ajalla 4. - 14.6.2002. Koulutuksen järjestäjä on myös ollut tietoinen siitä, että A oli sairas. Vakuutusoikeus katsoo, ettei pelkästään sillä perusteella, että A on mahdollisesti toimittanut sairauslomatodistuksensa erheellisesti Kansaneläkelaitokselle, voida katsoa hänen tulleen omasta syystään erotetuksi puheena olevasta koulutuksesta. Tämän vuoksi ja kun asiassa ei ole edes väitetty A:n muutoin olleen aiheetta poissa koulutuksesta tai muutoinkaan menetelleen annettujen ohjeiden vastaisesti, hänen ei voida katsoa työmarkkinatuesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla omasta syystään tulleen erotetuksi koulutuksesta. Vakuutusoikeus on asiaa arvioidessaan ottanut erityisesti huomioon, että A on erotettu koulutuksesta vain noin kaksi viikkoa ennen koulutuksen suunniteltua päättymistä ja sen, ettei koulutusohjelmaan enää kesäkuussa 2002 sisältynyt läsnäoloa vaativaa opetusta.

Oikeudenkäyntikulut:

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen hallintolainkäyttölain perusteella:

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen tutkimatta jättäminen:

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7-16 §:ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. A ei ole tehnyt työttömyysturvalautakunnassa aiheutuneita oikeudenkäyntikulujaan koskevaa korvausvaatimusta työttömyysturvalautakunnassa. Valituksenalainen työttömyysturvalautakunnan päätös on annettu 13.3.2003. Julkisen oikeusavustajan laskuun merkityt toimenpiteet ajalla 4.12.2002 - 29.1.2003 ja niistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä A:n oikeusapumaksun maksuvelvollisuus ovat siten syntyneet jo valitusasian käsittelyssä työttömyysturvalautakunnassa.

Vastapuolen korvausvelvollisuus oikeusapulain perusteella:

Oikeusapulain 18 §:n 5 momentin mukaan oikeusaputoimisto määrää avustajalle ja tulkille maksettavaksi palkkion ja korvauksen asioissa, joita ei käsitellä tuomioistuimessa. Työttömyysturvalautakunta ei ole oikeusapulaissa tarkoitettu tuomioistuin.

Oikeusapulain mukaan asiaa käsittelevä tuomioistuin määrää muun muassa yksityiselle avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion sekä korvauksen todistelu- ja muista oikeusapulakiin perustuvista kustannuksista. Kun oikeusavun saajan vastapuoli olisi esimerkiksi hallintolainkäyttölain 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan yksityisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut joko kokonaan tai osittain, tuomioistuimen on oikeusapulain 22 §:n 1 momentin säännöksen perusteella velvoitettava oikeusavun saajan vastapuoli korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista oikeusapulain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset ja julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio.

Työttömyysturvaa koskevassa valitusasiassa vakuutusoikeus toimii oikeusapulaissa tarkoitettuna tuomioistuimena. Vakuutusoikeuden tulee siten oikeusapulain 22 §:n perusteella viran puolesta velvoittaa, edellytysten täyttyessä, oikeusavun saajan vastapuoli korvaamaan valtiolle valtion varoista oikeusapulain nojalla maksetut kustannukset. Kun edellä mainitun työttömyysturvalautakuntavaiheen osalta oikeusapulain mukaisen palkkion ja kustannukset vahvistaa oikeusaputoimisto, ei vakuutusoikeus voi, erillisen säännöksen puuttuessa, vahvistaa julkisen oikeusavustajan palkkiota tämän muutoksenhakulautakuntavaiheen osalta oikeusapulakiin perustuen.

Oikeudenkäyntikulujen jakaminen:

Työttömyysturvalain 12 luvun 9 §:n mukaan työttömyysturvalautakunta ja vakuutusoikeus voi velvoittaa työvoimaviranomaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan tai osaksi Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle asiassa, jossa Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa velvoitetaan suorittamaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntikulujen suoritusvelvollisuus perustuu pääasiassa tai osittain 11 luvun 4 §:n mukaiseen työvoimapoliittiseen lausuntoon.

Lain esitöiden (HE 61/2004) mukaan oikeudenkäyntikulujen jakamista koskeva harkinta tehtäisiin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Asiassa on oltava kysymys pääasiassa tai osittain siitä, onko työvoimatoimikunnan tai työvoimatoimiston antama työvoimapoliittinen lausunto sisällöltään virheellinen, vaikkakin harkintavallan rajoissa annettu. Muutoksenhakuelin voisi velvoittaa työvoimaviranomaisen suoritettavaksi sen osuuden oikeudenkäyntikuluista, minkä korvausvastuu voidaan katsoa aiheutuneen annetusta työvoimapoliittisesta lausunnosta. Oikeudenkäyntikulujen jakamisessa voidaan ottaa huomioon myös se, ettei maksajalaitos ole pyytänyt työvoimapoliittisen lausunnon tarkistamista esimerkiksi saamansa kirjallisen lisäselvityksen johdosta, vaikka on aihetta olettaa, ettei selvitys ole työvoimatoimiston tiedossa.

Asiassa P:n työvoimatoimikunnan jo 9.9.2002 antamaa työvoimapoliittista lausuntoa voidaan pitää lainsäännöksessä tarkoitetusti virheellisenä. Oikeudenkäyntikulujen jakamista koskeva työttömyysturvalain säännös on tullut voimaan 1.8.2004 eikä sitä sovelleta niihin oikeudenkäyntikuluihin, jotka ovat syntyneet ennen säännöksen voimaantuloa. Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus velvoittaa P:n työvoimatoimikunnan korvaamaan Kansaneläkelaitokselle sen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut 1.8.2004 jälkeiseltä ajalta kokonaisuudessaan.

Lainkohdat

Hallintolainkäyttölaki 33 §, 38 §, 74 § 1 mom. ja 75 § 2 mom.

Vakuutusoikeuslaki 16 §

Laki työmarkkinatuesta (30.12.1993/1542) 18 §, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2002 saakka

Työttömyysturvalaki 12 luku 9 §

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 14 §

Oikeusapulaki 22 § 1 mom.

Osasto