Insurance court dismissed State Office's appeal against final criminal compensation decision due to lack of legal grounds for revocation.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court dismissed the State Office's request to revoke its final compensation decision of 6,000 euros granted to the victim. Although the Court of Appeal had later reduced the defendant's liability to 3,000 euros, the State Office failed to demonstrate that its original decision was legally flawed or based on an erroneous assessment. The court held that a final administrative decision cannot be revoked merely because subsequent court proceedings resulted in a different outcome, as the State Office's decision was substantively correct and consistent with established practice.
Legislator headnote
AI generatedRikosvahinkolaki 27 § 1 mom.; A final administrative compensation decision cannot be revoked solely because subsequent court proceedings result in a different outcome, unless there is a sufficiently high probability that the matter would be decided differently upon re-examination due to a new or erroneous assessment.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Esitiedot
A oli joutunut murhayrityksen kohteeksi, minkä johdosta käräjäoikeus oli 19.6.2002 antamallaan päätöksellä tuominnut rikoksen tekijän suorittamaan hänelle korvausta muun muassa kivusta ja särystä 6.000 euroa. A haki Valtiokonttorilta korvausta rikosvahinkolain nojalla kivusta ja särystä 6.000 euroa.
Valtiokonttori myönsi 24.6.2003 antamallaan päätöksellä A:lle rikosvahinkolain nojalla korvausta kivusta ja särystä 6.000 euroa.
Rikoksen tekijä valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen vaatien muun muassa korvausten alentamista. Hovioikeus muutti 4.12.2003 antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden päätöstä ja alensi kivun ja säryn korvauksen 3.000 euroksi.
Valtiokonttori haki 24.6.2003 antamansa lainvoimaisen päätöksen poistamista vakuutusoikeudelta.
A antoi vastineen Valtiokonttorin päätöksen johdosta. Vastineessaan A vaati, että Valtiokonttorin hakemus olisi kokonaisuudessaan hylättävä. Hän totesi, ettei Valtiokonttori ole rikosvahinkolain 14 §:n 1 momentin mukaan korvausta myöntäessään sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Valtiokonttori oli määrännyt A:lle korvattavaksi 6.000 euroa kivusta ja särystä. Valtiokonttorilla oli päätöstä harkitessaan ollut käytettävissään A:ta koskevat lääkärinlausunnot sekä muu asiaa koskeva aineisto.
A totesi, että mikäli Valtiokonttorin päätös nyt purettaisiin, merkitsisi tämä käytännössä sitä, ettei Valtiokonttori olisi sidottu paitsi tuomioistuimen ratkaisuun niin ei myöskään omiin ratkaisuihinsa. Valtiokonttorin 24.6.2003 tekemä päätös ei perustu rikosvahinkolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuun virheeseen tai puutteelliseen selvitykseen tai siihen, että päätös ei ilmeisesti ole lainmukainen, eikä Valtiokonttori ole vakuutusoikeudelle tekemässä hakemuksessa edes vedonnut tällaisiin seikkoihin. A katsoi, ettei näin ollen päätöksen poistamiseen ja palauttamiseen Valtiokonttorille ollut olemassa lainmukaisia perusteita.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtiokonttorin 24.6.2004 antaman päätöksen poistamista koskeva hakemus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Jos rikosvahinkolain nojalla annettu lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, vakuutusoikeus voi Valtiokonttorin esityksestä, asianosaista kuultuaan, tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä valtiokonttorin ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi. Valtiokonttori on 24.6.2003 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle muun muassa korvausta kivusta ja särystä 6.000 euroa. A on hakenut vakuutusoikeudelta muutosta Valtiokonttorin päätökseen, mutta ei kivusta ja särystä myönnetyn korvauksen osalta, joten siltä osin Valtiokonttorin 24.6.2003 antama päätös on tullut lainvoimaiseksi.
Valtiokonttori on 24.6.2003 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle korvausta kivusta ja särystä saman määrän kuin käräjäoikeus oli velvoittanut vahingon aiheuttajan maksamaan korvausta A:lle. Valtiokonttori perustelee nyt tekemäänsä päätöksensä poistamista koskevaa hakemustaan sillä, että hovioikeus oli alentanut käräjäoikeuden kivusta ja särystä tuomitseman korvauksen määrän 3.000 euroksi.
Vakuutusoikeus toteaa, että hovioikeuden antama ratkaisu on Valtiokonttorin 24.6.2003 antamaan päätökseen nähden luonteeltaan sellaista uutta selvitystä, joka saattaisi aiheuttaa sen, että Valtiokonttorin 24.6.2003 antamaa päätöstä ei sen vuoksi voitaisi pitää enää lain tai vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena.
Vakuutusoikeus toteaa, että lainvoimaista päätöstä ei voida poistaa pelkästään sillä perusteella, että asiassa on esitetty muodollisesti uutta selvitystä. Vaikka poistettavaksi haetulla päätöksellä ratkaistua asiaa ei ratkaistaisi vakuutusoikeudessa uudelleen, vaan asia palautettaisiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi, edellytetään kuitenkin riittävän suurta todennäköisyyttä siitä, että asiaa uudelleen käsiteltäessä se ratkaistaisiin uuden selvityksen johdosta toisin. Tässä arvioinnissa vakuutusoikeus ottaa ennakoivasti huomioon myös oman käsityksensä asian oikeasta lopputuloksesta.
Vakuutusoikeus toteaa, että A:lle rikosvahinkolain nojalla kivusta ja särystä myönnettyä korvausta on pidettävä määrältään kohtuullisena ja vakuutusoikeuden korvauskäytännön mukaisena. Se, että hovioikeus on alentanut omalta osaltaan A:lle tuomitun kivun ja säryn korvauksen määrää ei anna riittävästi aihetta arvioida asiaa toisin.
Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että hakemuksessa ei ole esitetty, että edellytykset Valtiokonttorin 24.6.2003 antaman päätöksen poistamiseksi olisivat olemassa.
Lainkohta
Rikosvahinkolaki 27 § 1 mom.
Osasto