Insurance court dismissed claim for personal injury compensation against police officer for freedom violation during armed arrest.

Poliisi A oli virkatehtävässään ottanut kiinni aseistautunutta rikollista, joka oli ampunut sarjatuliaseella kiinniottotilanteessa mukana olleita poliiseja kohti. Vakuutusoikeus katsoi, että vaikka kysymyksessä ollut tapahtumasarja oli käsittänyt myös A:han kohdistunutta laitonta uhkaamista ja pakottamista, tapahtumasarja ei kuitenkaan ollut loukannut A:n vapautta yksityishenkilönä siten, että hänelle voitaisiin katsoa aiheutuneen rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä.

Vrt. vakuutusoikeuden päätös 18.12.2014/5715:2013

Esitiedot

A oli hakenut Valtiokonttorilta 25.000 euron suuruista korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori oli 29.1.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt vaatimuksen.

Valtiokonttorin ratkaisun perustelut

Valtiokonttori oli pyytänyt henkisen kärsimyksen osalta rikosvahinkoasetuksen 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun lausunnon rikosvahinkolautakunnalta.

Korvauksen suorittamista arvioitaessa oli otettu huomioon, että kysymyksessä oli virkatehtäviä hoitaneeseen poliisiin kohdistunut teko. Poliisin virkatehtävien hoitamiseen liittyy muun muassa väkivaltaisten henkilöiden kiinniottamista. Poliisin tulee siten olla varautunut siihen, että hän voi joutua uhkaaviin tilanteisiin, joissa hän saattaa joutua kokemaan tietyn määrän väkivaltaista vastustusta. Poliisilla tulee ammattinsa johdosta olla suuremmat henkiset valmiudet kohdata uhkaavaa käytöstä ja nyt esillä olevan kaltaista vapaudenriistoa kuin muilla henkilöillä.

Rikoksen tapahtumaolosuhteista esitetyn selvityksen perusteella nyt esillä olevassa tapauksessa uhkauksen ja vapaudenriiston määrä ja laatu eivät ole sellaisia, että hakijalle hänen ammattinsa huomioon ottaen olisi aiheutunut korvattavaa henkistä kärsimystä. Esitetyn selvityksen perusteella rikoksesta ei myöskään ole aiheutunut kipuun ja särkyyn rinnastettavaa henkistä kärsimystä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati, että hänelle maksetaan 25.000 euron suuruinen korvaus henkisestä kärsimyksestä. A totesi hyväksyvänsä sen, että poliisilla tulee olla ammattinsa johdosta suuremmat valmiudet kohdata uhkaavaa käytöstä ja vapaudenriistoa kuin muilla henkilöillä. Nyt kyseessä oleva tilanne oli kuitenkin ollut huomattavasti vakavampi kuin poliisin normaali kenttätyö. Kiinniotettavalla henkilöllä oli ollut käytössään järeä aseistus, jota vastaan poliisin suojavarusteilla ei saa mitään turvaa. Kiinniotettavan tarkoituksena oli ollut tappaa kiinniottoon pyrkineet poliisit. Kiinniotettava oli ampunut suoraan kohti hänen autoaan ja hän oli välttänyt osuman vain heittäytymällä sivuun. Käytetyistä luodeista johtuen auto on tarjonnut vain hyvin vähän suojaa. A vetosi myös erääseen toiseen huomattavasti lievempään tapaukseen, jossa Valtiokonttori oli maksanut asianomistajana olleelle poliisille korvauksen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus muun muassa kivusta ja särystä. Henkilövahinkona korvataan myös kärsimys, joka on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella.

Vapauteen kohdistuvista rikoksista on säädetty rikoslain 25 luvussa. Korvauskäytännön mukaan myös muiden kuin rikoslain 25 luvussa lueteltujen rikosten voidaan katsoa kohdistuvan vapauteen edellyttäen että tällainen rikos täyttää kuitenkin myös jonkin rikoslain 25 luvussa mainitun rikoksen tunnusmerkistön. Näin ollen esimerkiksi ryöstön on katsottu usein käsittävän sellaista pakottamista, että sillä aiheutettu henkinen kärsimys on katsottu rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaksi. Silloin kun kysymyksessä on muu kuin rikoslain 25 luvussa mainittu rikos korvauskäytännössä on kuitenkin edellytetty, että rikos on kohdistunut merkittävämmin uhrin vapauteen. Riittävänä ei siis ole pidetty sitä, että tällainen muu kuin rikoslain 25 luvussa mainittu rikos vain muodollisesti täyttää myös jonkin rikoslain 25 luvussa mainitun rikoksen tunnusmerkistön.

Poliisit B, C, D, E ja A olivat 25.5.2001 olleet virkatehtävissä ottamassa kiinni autolla pakenevaa rikollista. Rikollinen oli ohitustilanteessa törmännyt ajoradalla kulkeneeseen toiseen ajoneuvoon. Välittömästi törmäyksen jälkeen rikollinen oli avannut sarjatulen poliiseja kohti. Lähimpänä oli ollut A:n kuljettama poliisiauto ja sen takana oli ollut B:n kuljettama poliisiauto, jonka etuistuimella oli ollut C ja takaistuimella D. Poliisiautoista oli jälkeenpäin löytynyt useita ampumisjälkiä. Yksi sarjatuliaseen luoti oli lävistänyt A:n kuljettaman auton tuulilasin ja takalasin hipaisten kuljettajan niskatukea. A oli ehtinyt heittäytyä ennen laukausta kyljelleen etuistuimille. Poliisit olivat vastanneet tuleen virka-aseillaan suojautuen poliisiautojen taakse. Rikollinen oli paennut metsään, josta hänet oli myöhemmin löydetty kuolleena. A:n käsityksen mukaan rikollisen tarkoituksena oli ollut tappaa kiinniottoon pyrkineet poliisit. Esitutkinnassa tapahtumasarjaa on tutkittu muun muassa murhan yrityksinä.

Vakuutusoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva tapahtumasarja oli käsittänyt myös A:han kohdistunutta laitonta uhkaamista ja pakottamista. A oli ollut todellisessa vaarassa vammautua vakavasti tai jopa menettää henkensä. Toisaalta kiinniottotilanteessa mukana olleet poliisit olivat virkatehtävää hoitaessaan olleet tietoisia kyseessä olevan rikollisen vaarallisuudesta ja poliiseilla oli ollut mahdollisuus etukäteen varautua kiinniottotilanteeseen muun muassa poliiseille tarkoitetulla suojavarustuksella ja virka-aseistuksella. Näin ollen vakuutusoikeus katsoi, että kysymyksessä oleva tapahtumasarja ei ollut loukannut sillä tavoin A:n vapautta yksityishenkilönä, että hänelle voitaisiin katsoa aiheutuneen rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 5 § 2 mom.

Osasto

Äänestys

6-2