Unemployment benefits denied when child turns three; valid reason for absence ends on third birthday.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court dismissed the applicant's appeal against the Unemployment Security Board's refusal of unemployment benefits. The applicant argued that caring for a child under three constituted a valid reason for absence from the labor market until the child turned four. The court held that the legislative intent was to maintain the established practice where child care is a valid excuse only until the child reaches three years of age. Consequently, the applicant's absence after the child's third birthday was not excused, and the claim for benefits was rejected.
Legislator headnote
AI generatedTyöttömyysturvalaki (1290/2002) 5 luvun 10 § 1 ja 4 mom.: The valid reason for absence from the labor market due to the care of a child under three years of age expires on the day the child turns three.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa sovellettiin uuden työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 10 §:n 4 momenttia, jonka mukaan henkilöllä katsotaan olleen hyväksyttävä syy työmarkkinoilta poissaololle muun muassa enintään 3-vuotiaan lapsen hoidon johdosta. Vakuutusoikeus katsoi, ettei uudessa laissa ollut tarkoitus muuttaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä ja että A:lla oli hyväksyttävä syy työmarkkinoilta poissaololleen vain siihen päivään saakka, kun hänen lapsensa täytti 3 vuotta.
Esitiedot
A oli ollut työttömänä työnhakijana 19.2.2003 alkaen. Hän oli ollut osa-aikatyönhakijana 20.8.2002 alkaen, työsuhteessa ajalla 14.9.1998-18.4.2000 ja hänelle oli myönnetty lasten kotihoidon tuki ajalle 19.4.2000-11.7.2002.
Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen 19.2.2003 lukien, koska hän oli ollut poissa työmarkkinoilta yli kuusi kuukautta. Hänellä ei ollut oikeutta ansiopäivärahaan, ennen kuin hän oli poissaolon jälkeen täyttänyt työssäoloehdon.
A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta ja vaati ansiopäivärahan myöntämistä. A totesi, että työttömyysturvalain 5 luvun 10 §:n 4 momentin mukaan henkilöllä katsotaan olleen hyväksyttävä syy työmarkkinoilta poissaololleen enintään 3-vuotiaan lapsen hoidon takia. Hän oli hoitanut kotona 3-vuotiasta lastaan niiden yli kuuden kuukauden ajan, joiden hänen oli katsottu olleen poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä. A:n mukaan enintään 3-vuotias lapsi tarkoittaa suomen kielellä luettuna 3-vuotiasta lasta siihen asti kun lapsi täyttää neljä vuotta. Ilmaisu enintään 3-vuotias lapsi ei ole yksiselitteinen ja selkeä eikä ilmaise haluttua ikärajaa toisin kuin lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettu laki. A:n mukaan työttömyysturvalain 5 luvun 10 §:n 4 momenttia oli tulkittava hänen hyväkseen.
Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu
Työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Työttömyysturvalautakunnan perustelut
Jos palkansaajakassan jäsen on ollut poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä yli kuusi kuukautta, hänelle ei myönnetä palkansaajan ansiopäivärahaa ennen kuin hän on täyttänyt poissaolon jälkeen työttömyysturvalain 5 luvun 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon. Tällöin työssäoloehdon tarkastelujakso alkaa siitä, kun henkilö on poissaolon jälkeen mennyt työhön.
Henkilön katsotaan olleen työmarkkinoilla, jos hän on ollut työssäoloehtoon luettavassa työssä tai työllistynyt yritystoiminnassa tai omassa työssä taikka ollut työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Henkilöllä katsotaan olleen hyväksyttävä syy työmarkkinoilta poissaololle sairauden, laitoshoidon, kuntoutuksen, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, päätoimisten opintojen, lapsen syntymän, enintään 3-vuotiaan lapsen hoidon tai muun näihin verrattavan syyn johdosta.
A oli ollut työnhakijana 19.2.2003 alkaen. Hän oli ollut työsuhteessa ajalla 14.9.1998-18.4.2002 ja hänelle oli myönnetty lastenhoidon tuki ajalle 19.4.2000-11.7.2002. A:n lapsi oli täyttänyt kolme vuotta 11.7.2002. Hän oli ollut 20.8.2002 alkaen osa-aikatyönhakijana, mutta ei kokoaikatyönhakijana ennen kuin 19.2.2003. A oli ollut poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä yli kuusi kuukautta ja tämän vuoksi hänellä ei ole ollut oikeutta evättyyn työttömyysturvaan 19.2.2003 lukien.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen uudistaen asiassa aikaisemmin esittämänsä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Asiassa sovellettavan työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan palkansaajakassan jäsenen oltua poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä yli kuusi kuukautta hänelle ei myönnetä palkansaajan ansiopäivärahaa ennen kuin hän on täyttänyt poissaolon jälkeen työssäoloehdon. Henkilöllä katsotaan saman pykälän 4 momentin mukaan olleen hyväksyttävä syy työmarkkinoilta poissaololle sairauden, laitoshoidon, kuntoutuksen, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, päätoimisten opintojen, lapsen syntymän, enintään 3-vuotiaan lapsen hoidon tai muun näihin verrattavan syyn johdosta.
Edellä mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 115/2002) on todettu, että 5 luvun 10 §:n 4 momentin säännöksessä luetellaan myös 31.12.2002 saakka voimassa olleen työttömyysturvalain (602/1984) ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaiset pätevät syyt työmarkkinoilta poissaololle. Siten tarkoituksena ei ole ollut muuttaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lapsen hoitaminen on katsottu hyväksyttäväksi syyksi työmarkkinoilta poissaololle siihen päivään saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Tähän nähden vakuutusoikeus katsoo, ettei A:lla ole ollut enää 11.7.2002 jälkeen hyväksyttävää syytä työmarkkinoilta poissaololle lapsen hoidon tai muunkaan syyn johdosta. A:lla ei siten ole oikeutta työttömyysturvalain mukaiseen palkansaajan ansiopäivärahaan 19.2.2003 alkaen.
Lainkohdat
Työttömyysturvalaki (1290/2002) 5 luku 10 § 1 ja 4 mom.
Osasto