Court allows compensation for mental suffering to prison guard when assault involves kidnapping elements despite official duty.

Vanginvartija A oli virkansa puolesta ollut kuljettamassa vankia vankienkuljetusautolla, kun henkilöautosta oli ammuttu pistoolilla kohti vankienkuljetusautoa sekä ohjattu henkilöauto vankienkuljetusauton eteen samalla voimakkaasti jarruttaen. A:lla katsottiin olevan oikeus saada korvausta kärsimyksestä rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla.

Esitiedot

Käräjäoikeus oli tuominnut rikoksentekijät suorittamaan A:lle kärsimyksestä yhteensä 3.000 euron korvauksen. A oli hakenut Valtiokonttorilta saman suuruista korvausta rikosvahinkolain nojalla.

Valtiokonttorin ratkaisu

Valtiokonttori oli 3.6.2004 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle kärsimyksestä 2.000 euron korvauksen.

Valtiokonttorin perustelut

Korvausvaatimuksesta oli hyväksytty kipuun ja särkyyn rinnastettavan kärsimyksen osalta 2.000 euroa noudatetun korvauskäytännön mukaisena kohtuullisena korvauksena.

Henkilövahingon kärsineelle voidaan rikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin tarkoittaman kipuun ja särkyyn rinnastettavan kärsimyksen ohella myöntää rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla korvausta henkisestä kärsimyksestä silloin, kun kärsimys on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla siveellisyysrikoksella.

Koska korvausvaatimuksen perusteena olevan rikoksen ei voitu katsoa sisältävän laittoman uhkauksen tai muunkaan vapauteen kohdistuneen rikoksen tunnusmerkistöä, rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin tarkoittamaa henkistä kärsimystä koskeva korvausvaatimus oli hylätty.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati Valtiokonttorin hänelle määräämän kärsimyskorvauksen korottamista. A kertoi valituskirjelmässään hänelle 29.1.2003 tapahtuneen törkeän pahoinpitelyn yrityksen ja muiden rikosten aiheuttamista henkisistä oireistaan ja perusteli niillä vaatimustaan korvauksen korottamisesta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttori määrättiin suorittamaan A:lle rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kärsimyskorvauksena 1.000 euroa.

Vakuutusoikeuden perustelut

Henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus muun muassa kivusta ja särystä. Henkilövahinkona korvataan myös kärsimys, joka on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella.

Vapauteen kohdistuvista rikoksista on säädetty rikoslain 25 luvussa. Korvauskäytännön mukaan myös muiden kuin rikoslain 25 luvussa lueteltujen rikosten voidaan katsoa kohdistuvan vapauteen edellyttäen, että tällainen rikos täyttää kuitenkin myös jonkin rikoslain 25 luvussa mainitun rikoksen tunnusmerkistön. Näin ollen esimerkiksi ryöstön on katsottu usein käsittävän sellaista pakottamista, että sillä aiheutettu henkinen kärsimys on katsottu rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaksi. Silloin kun kysymyksessä on muu kuin rikoslain 25 luvussa mainittu rikos, korvauskäytännössä on kuitenkin edellytetty, että rikos on kohdistunut merkittävämmin uhrin vapauteen. Riittävänä ei siis ole pidetty sitä, että tällainen muu kuin rikoslain 25 luvussa mainittu rikos vain muodollisesti täyttää myös jonkin rikoslain 25 luvussa mainitun rikoksen tunnusmerkistön.

A on vanginvartija, joka oli 29.1.2003 yhdessä kahden muun vanginvartijan kanssa ollut kuljettamassa vankia vankienkuljetusautolla vilkasliikenteisellä valtatiellä. Vankienkuljetusauton käyttäessä 80 kilometrin tuntinopeutta rikoksentekijöiden käyttämästä henkilöautosta oli ammuttu pistoolilla kaksi laukausta vankienkuljetusauton eturengasta kohti sen pysäyttämiseksi. Tämän jälkeen henkilöauto oli ohjattu jyrkästi vankienkuljetusauton eteen samalla voimakkaasti jarruttaen. Henkilöautosta oli samalla heitetty vaahtosammutin vankienkuljetusauton etuosaan. Henkilöautosta oli myös ammuttu pistoolilla neljä peräkkäistä laukausta vankienkuljetusauton tuulilasiin. Vankienkuljetusauton kuljettaja oli pysähtymisen välttääkseen joutunut ohjaamaan auton henkilöauton peräosaan ja molemmat autot olivat vaurioituneet.

Vakuutusoikeus on 28.1.2005 antamallaan päätöksellä (Dnro 1775:2003) katsonut, että tapahtumasarja, jossa rikollinen oli kiinniottotilanteessa ampunut sarjatuliaseella virkatehtäväänsä suorittamassa olleita poliiseja kohti, ei ollut loukannut sillä tavoin poliisin vapautta yksityishenkilönä, että hänelle olisi voitu katsoa aiheutuneen rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä.

Vakuutusoikeus katsoi, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa syytteen teonkuvaukset ovat täyttäneet myös pakottamisen tunnusmerkistön. Rikoksentekijöiden syyksi luettu törkeän pahoinpitelyn yritys on törkeämpänä rikosnimikkeenä sisältänyt myös vapauteen kohdistuvat rikokset eikä rikoksentekijöitä ole tästä syystä erikseen tuomittu pakottamisesta tai muistakaan rikoslain 25 luvussa tarkoitetuista rikoksista. Rikoksilla on uhattu A:n henkeä ja terveyttä sekä rajoitettu hänen henkilökohtaista liikkumisvapauttaan siinä määrin, että menettelyä voidaan arvioida rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vapauteen kohdistuneena rikoksena virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen lisäksi.

Vakuutusoikeus katsoi rikosten olleen vanginvartijan työtehtäviä silmällä pitäen yllättäviä ja poikkeuksellisia sen vuoksi, että väkivaltaisen hyökkäyksen ovat suorittaneet ulkopuoliset henkilöt, jotka ovat käyttäneet raakaa väkivaltaa. Vanginvartijan voidaan edellyttää sietävän virkatehtäviä hoitaessaan vastustusta ja väkivaltaisiakin tilanteita etenkin vankien taholta siinä laajuudessa, kuin se on hänen virkatehtävissään ennalta arvattavaa, eikä kohdistu häneen yksityishenkilönä vaan lähinnä viranomaisen edustajana. Tässä tapauksessa rikokset ovat kuitenkin kohdistuneet siinä määrin A:han myös yksityishenkilönä, ettei hänen kohtuudella voitu edellyttää sietäneen sitä pelkästään sillä perusteella, että hän on ollut suorittamassa sinänsä tavanomaista virkatehtäväänsä.

Edellä kerrotuin perustein vakuutusoikeus katsoi, että A:lla on oikeus saada korvausta hänelle aiheutuneesta kärsimyksestä rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla. Vakuutusoikeus arvioi tältä osin korvauksen kohtuulliseksi määräksi 1.000 euroa.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto

Vaikka kysymyksessä ollut tapahtumasarja on käsittänyt A:han kohdistunutta laitonta uhkaamista ja pakottamista, tapahtumasarja ei kuitenkaan ole loukannut virkatehtäväänsä vanginvartijana hoitaneen A:n vapautta yksityishenkilönä siten, että hänelle voitaisiin katsoa aiheutuneen rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä. Viitaten myös vakuutusoikeuden aikaisemmin antamaan ratkaisuun 1775:2003 korvausvaatimus kärsimyksestä tulee hylätä rikosvahinkolain 5 §:n 2 momentin nojalla.

Osasto

Äänestys

8 - 2