Insurance court grants retroactive legal aid for criminal compensation appeal due to missing criminal court proceedings.

A:n ei katsottu kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan rikosvahingon korvaamista valtion varoista koskevassa valitusasiassa. Rikosasiaa ei olluu käsitelty tuomioistuimessa, mutta A:n oikeus rikoksen seurauksena aiheutetun vahingon korvaamiseen oli vahingonkorvaustuomiolla vahvistettu. Kysymys myös oikeusavun taannehtivuudesta sekä oikeusapulain 6 §:n 2 momentin 1-kohdan soveltamisesta vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa.

Esitiedot

A oli oikeusaputoimistoon toimittamallaan hakemuksella hakenut oikeusapua taannehtivasti 25.11.2003 alkaen koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa oli kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen Valtiokonttorin 25.11.2003 antamasta päätöksestä rikosvahinkolain mukaista korvausta koskevassa asiassa. A oli pyytänyt, että hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrättäisiin asianajaja B.

Oikeusaputoimisto oli myöntänyt oikeusapua 10.2.2004 lukien. Avustajaa A:lle ei oltu määrätty, koska asia on yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävä hakemusasia, eikä siihen ole erityisen painavia syitä (oikeusapulaki 6 § 2 mom. 1-kohta).

Ratkaisupyyntö

A teki ratkaisupyynnön, minkä oikeusaputoimisto siirsi vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.

Vaatimukset vakuutusoikeudessa

A pyysi tuomioistuinta tutkimaan oikeusapupäätöksen. A vaati avustajan määräämistä. Valtiokonttori on hylännyt hakijan korvaushakemuksen henkisestä kärsimyksestä 3/4 osan osalta. Asialla on hakijalle taloudellisesti erittäin suuri merkitys. Valtiokonttori on perustellut kantaansa rikosvahinkolautakunnan kannanotolla, jossa on ilmoitettu huomioon otetuksi asiakirjojen perusteella esille tulleet tapahtuma- ja riippuvuusolosuhteet sekä yleinen korvauskäytäntö. Hakijan mahdollisuudet antaa vakuutusoikeudelle valitusasiassa riittävä vastine edellä mainittujen seikkojen ja niiden oikeudellisen merkityksen osalta ovat vähäiset. Avustajan määrääminen asian valitusvaiheessa on välttämätöntä, jotta hakija pystyy esittämään valitukselleen riittävät oikeudelliset perusteet.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 25.10.2004

Oikeusaputoimiston 10.2.2004 antamaa oikeusapupäätöstä muutetaan ja oikeusapua myönnetään taannehtivasti 28.11.2003 alkaen. A:n avustajaksi määrätään asianajaja B.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan oikeusavun myöntämisen yleisenä edellytyksenä on taloudellisten kriteerien ohella oikeusavustajan tarve. Avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa.

A on Valtiokonttorille 24.1.2003 toimittamallaan hakemuksella vaatinut kesällä 1997 tapahtuneen rikoksen seurauksena hänelle aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamista. Korvaushakemukseen on muun ohessa liitetty Mikkelin käräjäoikeuden 20.1.2003 päivätty rikokseen perustuvaa vahingonkorvausta koskeva tuomio, jonka mukaan vastaaja on velvoitettu korvaamaan A:lle henkisestä kärsimyksestä 6.000 euroa ja matkakuluista 261,20 euroa, 19.6.2002 päivätty päätös syyttämättä jättämisestä sekä 5.2.2002 päivätty esitutkintapöytäkirja.

Valtiokonttori on 25.11.2003 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle 1.6. - 31.8.1997 tapahtuneen siveellisyysrikoksen perusteella korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 1.500 euroa sekä matkakuluista vaaditut 261,20 euroa. Valtiokonttorin päätöksen perustelujen mukaan henkisen kärsimyksen korvaamisen osalta korvausvaatimuksesta on hyväksytty 1.500 euroa noudatetun korvauskäytännön mukaisena kohtuullisena korvauksena.

Muutoksenhakemuksessa Valtiokonttorin rikosvahinkolain mukaisessa korvausasiassa antamaan päätökseen on lähtökohtaisesti kysymys A:lle rikoksella aiheutetun henkisen kärsimyksen korvattavuuden määrästä.

Rikosvahinkolain mukaista korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemukseen on liitettävä muun ohessa asian tuomioistuinkäsittelyssä syntyneet pöytäkirjat taikka, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, esitutkintapöytäkirjat, tai jollei niitä ole laadittu, muu luotettava selvitys tapahtumasta sekä selvitys vahingosta ja muu tarpeellinen näyttö. Valtiokonttori on korvaushakemusta ratkaistaessa sidottu tuomioistuimen rikosasiassa antamaan rikosoikeudelliseen ratkaisuun.

Rikosvahinkokorvauksen hakijalle rikoksen seurauksena aiheutuneiden henkilövahinkojen korvattavuuden määrän arviointi perustuu yleensä asian tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä esitettyyn asiakirja-aineistoon ja lääketieteelliseen selvitykseen. Tuomioistuinkäsittely ja rikosperusteinen vahingonkorvaustuomio muodostavat perustan rikosvahinkolain mukaisen korvattavuuden arvioinnille, vaikka Valtiokonttori ei ole korvauksen määrän osalta sidottu tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun.

Asiassa, jota ei ole käsitelty tuomioistuimessa, joutuu rikosvahinkokorvauksen hakija esittämään selvitystä hänelle rikoksella aiheutuneiden vahinkojen lisäksi myös itse rikoksesta ja teon rikosoikeudelliseen arviointiin vaikuttavista seikoista. Tästä velvollisuudesta johtuen voidaan muun muassa korvattavuuden perustana olevan teon sekä korvattavuuden määrään vaikuttavien muiden seikkojen selvittämisen perusteella arvioida asian ratkaisemiseen lähtökohtaisesti sisältyvän tavanomaista rikosvahinkokorvausta koskevaa valitusasiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä.

A:n 3.10.2001 tekemään rikosilmoitukseen perustuvaa rikosasiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa. Tuomioistuimen suorittama teon rikosoikeudellinen arviointi, mihin arvioon Valtiokonttori korvaushakemusta ratkaistessaan olisi ollut sidottu, siis puuttuu. Tämä puute ilmenee muun ohessa siinä, ettei Valtiokonttorin antamassa korvauspäätöksessä ole yksilöity sitä rikosta tai niitä rikoksia, joiden kohteeksi Valtiokonttori on katsonut A:n ajalla 1.6.-31.8.1997 joutuneen.

Korvauksen hakijan oikeus rikoksen seurauksena aiheutuneen vahingon korvaamiseen vahingon aiheuttajalta on edellä mainitulla Mikkelin käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu. Sanottu vahingonkorvaustuomio on perustunut kuitenkin siihen, että vastaaja on hyväksynyt kaikki esitetyt korvausvaatimukset.

Asian selvittämisvelvollisuuden kannalta arvioituna A:n valitusasia on rinnastettavissa edellä mainittuun asiaan, jota ei ole käsitelty tuomioistuimessa. Vaikka asiassa näyttäisi lähtökohtaisesti olevan kysymys vain henkisen kärsimyksen korvattavuuden määrän arvioinnista, vakuutusoikeus katsoo, että A:n rikosvahinkolain mukaiseen valitusasiaan sisältyy tavanomaista rikosvahinkokorvausta koskevaa valitusasiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä, joiden selvittäminen edellyttää avustajan määräämistä.

Oikeusapua voidaan antaa vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa taannehtivasti aikaisintaan Valtiokonttorin päätöksen tiedoksisaannista lukien. Asiakirjoista ilmenee, että A on saanut Valtiokonttorin päätöksestä tiedon 28.11.2003.

Vakuutusoikeuslain 1 §:n mukaan vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena. Oikeusapulain 6 §:n 2 momentin 1-kohdassa säädetty avustajan rajaus koskee vain yleisiä tuomioistuimia ja niissä käsiteltäviä hakemusasioita. Oikeusaputoimiston ei olisi siten tullut mainitsemallaan perusteella evätä avustajanmääräystä ja perustaa päätöstään sanottuun lainkohtaan.

Lainkohta

Oikeusapulaki 1 §

Osasto