Court allows partial compensation for inheritance theft against a disabled minor victim under criminal damage law.

A on lievästi kehitysvammainen. A:n äiti oli kavaltanut A:n isän kuoleman jälkeen A:lle tulossa olleita perintövaroja 9.050 euroa. Vakuutusoikeus arvioi, ettei A:n ole mahdollista hankkia ansiotyöllään tai muilla tavoin tavanomaista elannon tasoa. Perintö olisi ollut A:lle ilmeisen tarpeen edes tavanomaisen toimeentulon tason turvaamiseksi. Näistä syistä vakuutusoikeus katsoi, että A:lle oli kohtuullista korvata edes osa aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta. Vakuutusoikeus arvioitsi kohtuullisen korvauksen määräksi 3.000 euroa.

Esitiedot

A haki korvausta taloudellista vahingosta Valtiokonttorilta ja vaati korvaamaan häneltä törkeällä kavalluksella anastetut perintörahat 9.050 euroa. A on vuonna 1983 syntynyt MBD-lapsi, joka oli 25.4.1990 otettu Y:n kaupungin sosiaalilautakunnan huostaan. A:n huoltajaksi oli määrätty hänen äitinsä. A:n isän kuoltua hänelle lankesi perintöä 9.050 euroa, jotka A:n äiti oli kavaltanut käyttämällä rahat omiin tarkoituksiinsa. A oli törkeän kavalluksen tekoaikana 16-vuotias.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. Valtiokonttori totesi perusteluissaan muun muassa, ettei ollut osoitettu, että A:n toimeentulomahdollisuudet olisivat pysyvästi heikentyneet törkeän kavalluksen johdosta tai että vahingon syntymiseen olisi vaikuttanut A:n avuttomuus ja ettei korvauksen suorittamista olisi ollut pidettävä A:n olot huomioon ottaen perusteltuna.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A edustajanaan yleinen edunvalvoja vaatii korvaamaan A:lta törkeällä kavalluksella anastetut perintörahat 9.050 euroa. Perusteena vaatimukselleen yleinen edunvalvoja kertoi, että A on MBD-lapsi, joka oli otettu Y:n kaupungin huostaan. Ollessaan sekä sairas että avuton, oli hänen huoltajakseen määrätty äiti törkeästi kavaltanut hänelle kuuluvat perintörahat, joilla oli tarkoitus turvata A:n hoito ja elämä jatkossa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätöstä muutetaan ja Valtiokonttori määrättiin suorittamaan korvausta A:lle varallisuusvahingosta 3.000 euroa. Valitus enemmälti hylättiin. Asia palautettiin Valtiokonttorille päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Rikosvahinkolain 8 a §:n mukaan esinevahinko voidaan harkinnan mukaan korvata kokonaan tai osaksi, jos vahingon kärsineen toimeentulomahdollisuudet ovat vahingon takia pysyvästi heikentyneet. Korvausta esinevahingosta voidaan suorittaa myös silloin, kun vahingon syntymiseen on vaikuttanut vahingon kärsineen iästä, sairaudesta, vammasta tai muusta sellaisesta syystä johtunut avuttomuus ja korvauksen suorittamista on vahingon kärsineen olot huomioon ottaen pidettävä perusteltuna. Korvausta voidaan edellä mainituin edellytyksin suorittaa myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Esitetyn selvityksen mukaan A on lievästi kehitysvammainen. Hän ei ole kyennyt hankkimaan toimeentuloaan omalla työllään. A asui rikoksen tapahtumisen aikaan perhekodissa, kävi koulua ja oli lyhyillä kuntoutusjaksoilla kuntoutuskeskuksen kuntoutusosastolla. Kuntoutusosastolla pyrittiin harjaannuttamaan A:ta arkipäivän asioiden hoidossa, ja hän harjoitteli myös työssäkäyntiä kehitysvammaisten työkeskuksessa. A:lle on nuoren kuntoutusrahan päätyttyä myönnetty työkyvyttömyyseläke ja siihen sisältyvänä eläkkeensaajan korotettu hoitotuki.

A:n äiti on kavaltanut A:n isän kuoleman jälkeen A:lle tulossa olleita perintövaroja 9.050 euroa. A oli rikoksen tekoaikana 16 vuotias. Hänelle on määrätty edunvalvoja vasta rikoksen tapahtumisen jälkeen. Vakuutusoikeus katsoo, että varallisuusvahingon syntymiseen on vaikuttanut A:n iästä ja esitetyistä muista syistä johtunut avuttomuus.

Harkittaessa vahingon korvaamista rikosvahinkolain 8 a §:n nojalla otetaan huomioon myös vahingon kärsineen olot. Perintö on luonteeltaan sattumanvaraista ja riippuvaista perinnönjättäjän varallisuusoloista. Rikosvahinkolaki on luonteeltaan niin sanottua sosiaalivakuutusta, jonka soveltamisessa tulee antaa erityisen suuri painoarvo korvauksenhakijoiden yhdenvertaiselle kohtelulle. Alaikäisen vahingon kärsineen osalta on vielä huomioitava, että elatusvelvollisen kuolemasta aiheutuva mahdollinen elatuksen menetys korvataan eläkkeillä ja muilla lakisääteisillä etuusjärjestelmillä. Täysi-ikäisenkään vahingon kärsineen toimeentulon ei voida katsoa rikosvahinkolakia sovellettaessa perustuvan mahdollisesti perittävään varallisuuteen. Vakuutusoikeus katsoo, että myös nämä seikat tulee ottaa huomioon arvioitaessa tulevan perintöosuuden kavaltamisesta aiheutuneen varallisuusvahingon korvattavuutta rikosvahinkolain nojalla.

Vakuutusoikeus arvioi, että A:n ei ole mahdollista hankkia ansiotyöllään tai muilla tavoin tavanomaista elannon tasoa. Perintö olisi ollut A:lle ilmeisen tarpeen edes tavanomaisen toimeentulon tason turvaamiseksi. Näistä syistä vakuutusoikeus katsoo, että A:lle on kohtuullista korvata edes osa aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta. Kohtuullisen korvauksen määräksi vakuutusoikeus arvioi 3.000 euroa.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 8 a §

Osasto