Insurance Court grants legal aid for unemployment appeal involving complex business termination facts requiring legal expertise.

A:n ei katsottu kykenevän ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan työttömyysturvalain mukaisessa valitusasiassa, jossa oli kyse oikeudesta työttömyysetuuteen yritystoiminnan päättymisen jälkeen. Vakuutusoikeus katsoi niiden valitusasioiden osalta, joissa on kysymys yrittäjyyteen liittyvien työttömyysturvalain säännösten soveltamisesta, sisältyvän lähtökohtaisesti tavanomaista työttömyysturva-asiaa vaativampia oikeus- ja tosiasiakysymyksiä, joiden selvittäminen edellyttää pääsääntöisesti avustajan määräämistä.

Esitiedot

A oli oikeusaputoimistoon toimittamallaan hakemuksella hakenut oikeusapua taannehtivasti 6.9.2004 lähtien koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa on kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen työttömyysturvalautakunnan 11.8.2004 antamasta päätöksestä (2434/4/T) työmarkkinatukea koskevassa asiassa. A pyysi, että hänen avustajakseen määrättäisiin asianajaja B.

Oikeusaputoimisto oli myöntänyt oikeusapua taannehtivasti 6.9.2004 lukien. Avustajaa A:lle ei oltu määrätty, koska hakijan oli katsottu kykenevän laatimaan valituksen vakuutusoikeudelle ilman lainoppineen avustajan apua. Kyse oikeusaputoimiston käsityksen mukaan ei ollut näyttökysymyksestä eikä mahdollinen epäselvyys yritystoiminnan lopettamisen ajankohdan selvittämisestä edellyttänyt asianajajan käyttöä. Oikeusapuhakemuksessa ei ollut perustelua avustajan tarpeelle eikä liitteeksi ole toimitettu valitusrunkoakaan, mutta asiakirjoista on pääteltävissä valituksen kohdistuvan 4 kuukaudeksi määrättyyn odotusaikaan, joten myös taloudellinen intressi valituksessa ei liene kovin suuri. Lisäksi oikeusapupäätöksessä on viitattu vakuutusoikeuden päätökseen n:o 3780:2003.

Ratkaisupyyntö

A teki ratkaisupyynnön, minkä oikeusaputoimisto 14.9.2004 siirsi vakuutusoikeuden ratkaistavaksi.

Vaatimukset vakuutusoikeudessa

A vaati avustajan määräämistä. A:n mukaan jutussa on kyse nimenomaan näytöstä koskien elinkeinotoiminnan lopettamista kokonaan ennen 4.12.2003 kaupparekisterimerkinnästä huolimatta. Hänellä ei ole tiedollisia valmiuksia valituksen laatimiseen eikä myöskään asian hoitamiseen vakuutusoikeuden suullisessa käsittelyssä, joka näytön kannalta on välttämätön. Hänen taloudellisen asemansa kannalta on erityisen merkityksellistä myös neljän kuukauden odotusajalla, sillä hän on perheen huoltaja. Kysymys on myös yhdenvertaisuudesta lain edessä niiden kanssa, jotka ovat joutuneet työttömiksi työnhakijoiksi.

Ratkaisupyyntöön on oheistettu 13.9.2004 päivätty valituskirjelmä liitteineen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu 25.10.2004

Oikeusaputoimiston 10.9.2004 antamaa oikeusapupäätöstä muutetaan ja A:n avustajaksi määrätään asianajaja B 6.9.2004 lukien.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapulain esitöiden (HE 82/2001) mukaan oikeusavun myöntämisen yleisenä edellytyksenä on taloudellisten kriteerien ohella oikeusavustajan tarve. Avustajan tarvetta harkittaessa ratkaisevaa on se, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa.

Kansaneläkelaitoksen Lahden toimisto on 3.2.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen saada työmarkkinatukea 4.12.2003 alkaen, koska A:n on työvoimatoimikunnan antaman sitovan lausunnon mukaan katsottu työllistyvän yrittäjänä tai omassa työssään.

Valituksenalaisella 11.8.2004 annetulla päätöksellä työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen työttömyysturvalain 2 luvun 4 ja 5 §:iin sekä työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä annetun asetuksen 2 §:ään perustuen. Päätöksen perustelujen mukaan A on toiminut yksityisenä elinkeinonharjoittajana 21.10.2002 lukien, joten hän on aiemmin työllistynyt päätoimisesti työttömyysturvalaissa tarkoitetussa yritystoiminnassa tai omassa työssään. A:n ei ole katsottu lopettaneen yritystoimintaansa todistettavasti kokonaan, koska yritys on ollut edelleen kaupparekisterissä. A:n yrittäjien eläkelain mukainen vakuutus on päätetty 28.11.2003 ja hänet on poistettu ennakkoperintärekisteristä ja arvonlisäverovelvollisten rekisteristä 1.12.2003 alkaen. Näin ollen hänen yritystoimintansa on katsottu keskeytyneen 2.12.2003 lukien. A:n yritystoiminta ei ole kuitenkaan vielä tuolloin ollut keskeytyneenä vähintään neljän kuukauden aikaa.

Muutoksenhaussa vakuutusoikeuteen työttömyysturvalautakunnan 11.8.2004 antamasta päätöksestä on lähtökohtaisesti kyse siitä onko A:n yritystoiminta keskeytynyt vai loppunut 4.12.2003 lukien.

Edellä kerrottu asetuksen säännös yritystoiminnan lopettamisesta perustaa säännöksen soveltajalle harkintavallan ottaa huomioon kussakin yksittäistapauksessa esiintulevia seikkoja. Myöskään oikeuskäytäntöä säännöksen soveltamisen osalta ei voida pitää yksiselitteisenä ja vakiintuneena.

Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan yritystoiminnan tai oman työn lopettamista tai neljän kuukauden keskeytystä ei edellytetä esimerkiksi palkansaajaan rinnastettavalta yrittäjältä. Palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan yrittäjää, joka itse osallistuu työsuoritukseen ja on pysyvässä toimeksiantosuhteessa pääsääntöisesti yhteen toimeksiantajaan, jonka välittömän johdon ja valvonnan alainen hän on. A on työttömyysturvalautakunnan 11.8.2004 antamaa päätöstä koskevassa valituskirjelmässään vedonnut muun ohessa siihen, että hän on ollut toimeksiantosuhteessa vain yhteen toimeksiantajaan. Tästä johtuen muutoksenhaussa vakuutusoikeuteen voi mahdollisesti olla kyse myös siitä, onko A:ta pidettävä työttömyysturvalaissa tarkoitettuna palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä.

Työttömyysturvalain päätoimista yrittäjyyttä ja sen määrittelyyn liittyviä sivutoimista yrittäjyyttä, kausiluonteista yrittäjyyttä ja palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjyyttä koskevia lain säännöksiä on pidettävä lähtökohtaisesti tulkinnanvaraisina. Myöskään oikeuskäytäntöä ei sanottujen säännösten soveltamisen osalta voida pitää vakiintuneena. Sama koskee myös yritystoiminnan lopettamista ja yritystoiminnan keskeytymistä koskevaa säännöstöä ja oikeuskäytäntöä. Vakuutusoikeus katsoo, että niissä työttömyysturva-asioissa, joissa kyse on edellä mainittujen työttömyysturvalain yrittäjyyteen liittyvien säännösten soveltamisesta, asiaan voidaan lähtökohtaisesti arvioida sisältyvän tavanomaista työttömyysturva-asiaa vaativampia oikeuskysymyksiä. Lisäksi sanottuihin asioihin yleensä liittyy myös tavanomaista työttömyysturva-asiaa laajempien tosiasiakysymysten selvittäminen.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, ettei A kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa eli valittamaan työttömyysturvalautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Lainkohta

Oikeusapulaki 1 §

Osasto