Insurance court dismisses request for ECJ preliminary ruling but overturns compensation denial based on EU non-discrimination principle.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Insurance Court rejected the applicant's request for a preliminary ruling from the European Court of Justice, deeming the existing Ian William Cowan precedent sufficient. The court found that the State Office's refusal to compensate a British citizen for assault in Finland violated the EU non-discrimination principle by requiring temporary residence, a condition not applied to Finnish nationals. Consequently, the court overturned the State Office's decision and remanded the case for the calculation of compensation under the Criminal Damage Act.
Legislator headnote
AI generatedTreaty on European Union Art. 12; Treaty establishing the European Community Art. 12: The principle of non-discrimination based on nationality prohibits Member States from imposing conditions on compensation claims for criminal damage that are not applied to their own nationals.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys Ison-Britannian kansalaisen oikeudesta saada korvausta rikoksella aiheutetusta henkilövahingosta, jonka oli aiheuttanut Latvian kansalainen Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ratkaisussa otettu myös kantaa siihen, oliko Valtiokonttorin korvauspäätöksellä rikottu Euroopan yhteisöjen oikeuden yhdenvertaisuusperiaatetta ja, tuliko vakuutusoikeuden ylimpänä kansallisena muutoksenhakuasteena hankkia asiasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu.
Tiivistelmä
Ison-Britannian kansalainen A oli työssään Euroopan neuvoston virkamiehenä ollut Suomessa osallistuakseen työministeriön järjestämään seminaariin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla A oli joutunut pahoinpitelyn kohteeksi, jossa rikoksentekijänä oli ollut lentokoneen vaihtoa terminaalissa odotellut Latvian kansalainen.
A oli hakenut korvausta kärsimästään henkilövahingosta Valtiokonttorilta, joka oli hakemuksen hylännyt. Valtiokonttorin päätöksen perusteluissa oli todettu, että rikosvahinkolain 2 §:n mukaan korvausta ei suoriteta ilman erityistä syytä silloin, kun sekä rikoksentekijä että se, johon rikos on kohdistunut, oleskelivat rikoksen sattuessa tilapäisesti ja lyhytaikaisesti Suomessa tai silloin, kun vahingon yhteys Suomeen on muusta syystä vähäinen. Valtiokonttori oli katsonut, että A:n oleskelu Suomessa oli ollut tilapäistä ja lyhytaikaista ja vahingon yhteys Suomeen oli muutenkin vähäinen eikä korvauksen suorittamiselle ollut esitetty rikosvahinkolain edellyttämää erityistä syytä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A on hakenut muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaatinut, että hänelle määrätään rikosvahinkolain mukaisena korvauksena kivusta ja särystä 800 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 1.200 euroa, pilalle menneistä vaatteista 56,70 euroa sekä taksimatkoista 42 euroa laillisine korkoineen tekopäivästä 17.9.2002 lukien.
A on katsonut, että hänelle tulisi suorittaa rikosvahinkolain mukaiset korvaukset 17.9.2002 sattuneesta pahoinpitelystä aiheutuneesta vahingosta. A on vedonnut Euroopan yhteisöjen oikeuden edellyttämään yhdenvertaisuuden periaatteeseen sekä erityisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätöksestä Ian William Cowan vastaan Trésor Public (2.2.1989) ilmenevään oikeusohjeeseen. A on lisäksi pyytänyt, että vakuutusoikeus hankkii tarvittaessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta lausunnon siitä, onko rikosvahinkolain 2 §:n säännös lainvastainen huomioon ottaen Euroopan yhteisöjen oikeuden säännökset ja periaatteet.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Käsittelyratkaisu
Vaatimus ennakkopäätöksen hankkimisesta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta hylätään.
Asiaratkaisu
Valtiokonttorin päätös kumotaan ja asia palautetaan Valtiokonttorille lainmukaisen korvauksen määräämistä varten.
Äänestysratkaisu (2-1).
Perustelut
Käsittelyratkaisu
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole tarvetta pyytää ennakkopäätöstä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, koska asiasta on olemassa mainitun tuomioistuimen antama päätös Ian William Cowan vastaan Trésor Public (2.2.1989). Rikosvahinkolain 2 §:n yhdenmukaisuus Euroopan yhteisöjen oikeuden kanssa on ollut todennettavissa edellä mainitun ennakkopäätöksen nojalla eikä ole ilmennyt kysymystä, johon olisi pitänyt hankkia uusi ennakkopäätös.
Asiaratkaisu
Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen (25.3.1957) 12 artiklan mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän sopimuksen soveltamisalalla. Tämän yhdenvertaisuusperiaatteen merkitystä rikosvahinkoa koskevassa asiassa on tulkittu Ranskaa koskevassa tapauksessa Ian William Cowan vastaan Trésor Public (2.2.1989). Perustamissopimuksesta ilmenevä yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa olevia henkilöitä kohdellaan täysin samalla tavalla kuin kyseisen valtion omia kansalaisia. Siltä osin kuin tämä periaate on sovellettavissa, siinä kielletään jäsenvaltiota asettamasta tällaisille henkilöille oikeuden myöntämisen edellytykseksi valtion alueella asumista, kun tätä edellytystä ei vaadita maan omilta kansalaisilta.
Eri mieltä olleen jäsenen mietintö
Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä enemmistön kanssa. Lopputuloksena hylkäisin valituksen.
Perusteluiden osalta yhdyn enemmistön perusteluihin lukuun ottamatta viimeistä kappaletta, jonka osalta totean seuraavaa:
Osasto
Äänestys
2-1